kalenteri

Turbulenssia..

 

.. sanoi ystäväni, kun kysyin, miten hänellä/heillä töissä nyt noin niinkuin yleisesti menee.Epävarma  Piti keskustella enemmänkin ja vaihtaa henk.koht. kuulumisia, mutta ”korkeammat tahot" sotkivat tapaamisemme. Wanha Rouva, joka on ollut onnellisesti eläkkeellä jo 5 vuotta, joutui tietenkin väistymään ennalta ilmoittamattoman palaverin tieltä, ei siinä mitään, en halunnut aiheuttaa hankaluuksia.Vihainen

 

 

Pyörin sitten vielä jonkin aikaa maisemissa jotka olivat niin tutut, niin tutut, ja voi miten mukava olikin halata reitilleni osuneita entisiä työtovereita joiden kanssa puuhasteltiin 35 vuotta, osin vanhoissa ympyröissä ja loppuvuodet  vähän uudemmissakin. Nämä muutamat tapaamiset ja keskusteluhetket toivat taas mieleeni sen, miksi jaksoin niinkin kauan kuin jaksoin. Ihania ihmisiä, 99,99%!

 

 

Koska Wanhan Rouvan varsinainen sovittu tapaaminen meni - säädyllisesti sanoen - mönkään, aurinkoinen ja tuulinen päivä viihdytti kuitenkin kun läksin pitkin jokirantaa taapertamaan kotia kohti.

 

 

Yleisenä huomiona rannassa tein, että on aika vaikea ottaa ”kauniita” valokuvia kauniistakin kohteista, kun/jos kohteen ympäristö on roskattu. Tai kun joka paikka on tungettu täyteen pysäköityjä autoja. Miten olis autotallit? tai bussiliikenne, Föli? Jokiranta on alajuoksulla niin täynnä kulmikkaita kerrostaloja että henkeä ahdistaa.

 

 

Wanha Rouva EI ole inhorealististen kuvien valokuvaaja, ja Turussa näyttää kustannusleikkuri iskeneen ympäristösiivoukseen. (Muun muassa.) Jokiranta taisi kyllä olla kohtalaisessa kunnossa, mutta jos roskis ei ollut ollut juuri siinä käden ulottuvilla, roskat oli pudotettu maahan tai potkittu jokeen.

 

 

Olihan siellä itäisellä rannalla parkkeerattujen autorivien ja Aurajoen välisellä kapealla kaistaleella kirsikkapuita! täydessä kukassa, erottuivat juuri ja juuri toiselle puolelle jokea.