kalenteri

KOTONAKIN ON HYVÄ OLLA..

.. vaikka ulkona on maailman ihanin kevät-/kesäsää. Auringonpaiste sulkee syleilyynsä myös tietokoneen ääressä istuvan Wanhan Rouvan, joka miettii syntyjä syviä. Kuten vaikkapa Richard Straussin Elektraa. Metropolitan-oopperaa. Nina Stemmeä. Esa-Pekka Salosta. Suomen Kansallisoopperan tulevaa Elektraa, joka lienee 1:1  Patrice Chéreaun ohjauksen mukaan, tuleehan myös Esa-Pekka johtamaan sen. Mutta Nina Stemmeä emme saa Elektran osaan. Surullinen

 

 

Richard Strauss on ollut aina lempisäveltäjälistallani (ne S:llä alkavat, kuten Sibelius, Sverdi, Shostakovitsh, Smahler, Strauss, Swagner jne..).  Nähtyäni tänään Metropolitanin Elektran – vaikkakin vain elokuvateatterissa - huomaan taas, että R. Strauss asettaa huimaakin huimemmat vaatimukset myös laulajille. Heidän on oltava muutakin kuin laulajia!  Olen joskus moitiskellut Metin tallenteita siitä, että kamera syöksyy solistin takahampaisiin saakka – mutta tänään Nina Stemmen eläytyminen kaltoinkohdellun Elektran osassa oli sitä luokkaa ettei kameralähentely haitannut yhtään – sitä ei siis huomannut.

 

 

Wanhan Rouvan ainut live-kokemus Ms. Stemmestä ajoittuu melkein kahden vuoden taakse, silloin hän eläytyi Salomen osaan RSO:n konsertissa http://www.wanhanrouvanasioitaasiattomuuksia.fi/70803000/2156519/posting/the-architecture-of-happiness-onnen-arkkitehtuuri.

 Hannu Lintu kiirehtii kiitoksille Nina Stemmen kanssa.

 

 

Tänään, äitienpäivän aattona, istuin siis 2 tuntia pimeässä elokuvateatterissa, taskussa varmuuden vuoksi korvatulpat,  sillä istumapaikkani oli supermegakaiuttimiin nähden melkein suoralla linjalla. 

 

 

Olin tyly eräälle rouvalle joka olisi halunnut Wanhan Rouvan vaihtavan paikkaa niin että hän olisi päässyt ystävättärensä viereen istumaan. Olin seurannut sivusta rouvien viestintää ja päätin jo siinä (huom: en sanonut!),  että mehän olimme tulleet katsomaan ja kuuntelemaan oopperaa, ei seurustelemaan naapurin kanssa, siis mitä välii istummeko vierekkäin.  Enkä vaihtanut paikkaa. Elektran dramaattisen lopun jälkeen paikanvaihtaja pyyhkeili salaa silmänurkkaansa, Wanhalla Rouvalla puolestaan oli tunteissa pitelemistä loppukiitoksien aikana kun täpötysi Metropolitan juhli Nina Stemmeä. Koen aina syvää liikutusta siitä kun kaikkensa antanut taiteilija saa huumaavat kiitokset yleisöltä - standing ovation - kuten nyt tässäkin produktiossa jonka taiteilijat kaikki olivat super-super -huippuja. Mainittakoon myös Elektran sisar Krysotemis, Adrianne Pieczonka. Wanhalle Rouvalle tuntematon nimi, kannattaa panna muistiin.