.. tuli nautituksi jo Mahler-konsertin♥ jälkeen, joten Wanhan Rouvan on nyt tyydyttävä Kampin Matkahuoltokioskin Marabou-suklaanappeihin (minttutäytteellä).
On tosi vaikeaa saada napakkaa otetta eilisestä RSO-konsertista!
Näin, melkein vuorokausi dagen efter. Audiovisuaalinen tarjonta oli niin ylitsevuotavainen, että oli mahdotonta taltioida kaikkea mieleen yhdellä kerralla. Onneksi tarkistusmahdollisuus on tänään sekä Teemalla että verkossa
(myös kapukamera♥) ja ilta jää Areenaan myöhempäänkin makusteluun .
RSO
Musiikkitalossa http://areena.yle.fi/1-3154840
to 21.4.2016, 2 h 35 min, to 21.4.2016, katseltavissa 83 v 8 kk
Suora. Joht. Hannu Lintu, klarinetti Christoffer Sundqvist ja Musiikkitalon kuoro esittävät mm. Räihälän Myriad (ke) ja Mozartin Klarinettikonserton.
Minna Lindgrenin vieraina mm.
M. A. Numminen & P. Furu.Hilpo avaa teoksia.
Illan ohjelmassa oli siis suomalainen kantaesitys (jossa myös kuoro),
oli klarinettikonsertto ja oli amerikkalainen, hämmentävä sinfonia. Oli vaikka mitä! Sopivasti.
Osmo Tapio Räihälän Myriad on jännittävä yhdistelmä kuorolaulua,
-lausuntaa, -sihinää -sähinää ja orkesterin äänikuvioita. (Kannattaa lukea käsiohjelmasta Myriadin sanat!) Teos kuvastaa hyvin säveltäjän ohjelmalehtisessä kuvailemaa nykyaikaa.
http://yle.fi/progressive/fynd/RSO/20162004_suomi.pdf
Lainaan tässä pätkän: ”Olemme olemassa vain jos todistamme sen sosiaalisessa mediassa. Kaikkea on liikaa, kokonaisuuksia ei voi hallita, pääasia on että roikumme mukana reaaliajassa ja lopulta koko
maailman selittäminen on absurdia kuin Monty Pythonin komedia.”
Voi tietysti kysyä, onko pakko hallita kaikkea ja onko pakko selittää kaikkea.
On ehkä kuitenkin otettava huomioon, että säveltäjä-toimittaja Räihälä on vasta nippa nappa viisikymppinen. Muutaman vuosikymmenen päästä fokus saattaa olla toinen. Toivon että Räihälä
säveltää lisää myös vanhoilla päivillään..
Pidin kyllä paljon Räihälän siksakista, mutta tosiasiassa sen täydellinen kokeminen vaatii myös näkemismahdollisuuden. Musiikkitalossa kaikenlainen esiintyjien tyylikäs uudelleen asemointi on mahdollista
ja sitä oli eilen käytetty hyväksi. Kuoroa oli sijoitettu myös sivukatsomoihin joista äänet mukavasti yllättäen piipahtelivat esiin.
Charles Ives (1874-1954) Sinfonia nro 4
”.. koko teoksen
kantaesitys oli vasta 1965. Silloin Ivesin kuolemasta oli kulunut jo 11 vuotta ja teoksen valmistumisesta suunnilleen puoli vuosisataa. Sinfonian pääasialliset sävellysvuodet olivat 1910–16, mutta teos
perustuu vuosina 1898–1911 syntyneeseen materiaaliin, jota Ives hyödynsi useissa muissakin teoksissa. Kuitenkin toinen osa Comedy on valmistunut myöhemmin, ilmeisesti yhtenä Ivesin viimeisistä luomuksista
1924.”
En ole tarkistanut
asiaa, mutta olen melko varma ettei tuota sinfoniaa ole Suomessa aikaisemmin esitetty. Ei ainakaan sellaisena loisteliaana toteutuksena kuin eilen. Lienee ohjelmistogurulla ollut pohtimista☺, kun on konserttiohjelman toteutusta suunnitellut..
Ivesissa Wanha Rouva olisi tarvinnut silmäpareja ainakin kaksi lisää ja niskaan kolmannet!
Lavalla hääri mm.
pianosolisti (ja muutama apupianisti, flyygelien perhetapaaminen?), laaja lyömäsoitinarmeija, kaksi kapellimestaria ja parvella kolmas. Ai niin, ja koko H-katson orkesterin takaa valtasi kuoro! Musiikin kaikkia finessejä oli maallikon mahdoton
erottaa. Reteetä klassista sirkusta!
Ilman katsojien/kuulijoiden kännyköitä, ilman ulkoisia sirkustemppuja, ilman lavalla pyöriviä
tanssijoita, ilman kaikkia ylimääräisiä huomionkerääjiä. Musiikki, sen kommervenkit ja toteutuksen ahkerat ja taidokkaat mahdollistajat olivat pääosassa. Ihanaa! Kiitos Hannu♥, kiitos RSO♥!
Wanha Rouva toivottaa voimia myös kaikkiin seuraaviinkin konsertteihin..
20.4.
klo 19
KESKIVIIKKOSARJA 13
21.4. klo 19
TORSTAISARJA 9
Hannu Lintu, kapellimestari
Jaan Ots, apulaiskapellimestari
Kornilios Michailidis, apulaiskapellimestari
Christoffer Sundqvist, klarinetti
Emil Holmström, piano
Musiikkitalon Kuoro, valm. Tapani Länsiö
Osmo
Tapio Räihälä: Myriad, kantaesitys (Ylen tilaus)
W. A. Mozart: Klarinettikonsertto
Charles
Ives: Sinfonia nro 4
Konsertti oli piristävä paketti, sen ääriosat kehystivät nerokkaasti
Mozartin suklaansuloista 
klarinettikonserttoa A-duuri, KV622. Konserton taiturillinen solisti, RSO:n oma sooloklarinetisti
Christoffer Sundqvist, soitti basettiklarinettia. Wanha Rouva tuntee puupuhaltimet sen verran heikosti että lainaan tässä Wikipediaa: ”Basettiklarinetti on Mozartin klarinettikonserton
alkuperäissoitin. Alarekisterin äänialaa jatkettu suurella terssillä. Alun perin G-vireinen, mutta Mozart kirjoitti konserttonsa kuitenkin uudelleen A-vireiselle soittimelle.” Niin että sellainen pilli
Toffella oli, vähän näytti S-katsomoon siltä kuin siinä olisi ollut koukkuhäntä.. Anteeksi. Tässä venkoilee audiovisuaalisen musiikkikulttuurin rakastaja.
Tulee mieleen lausuma, jonka kerran kuulin M-talon portaikossa yhden vaikuttajan sanovan toiselle: ”- - - paras
ohjelmistosuunnittelija ikinä.” - Ei näitä asioita maallikko osaa kuvata muutoin kuin kehottamalla seuraamaan säännöllisesti, omakohtaisesti, ja olemalla
läsnä musiikin imussa mahdollisimman usein. 
Yksi meikäläistä jatkuvasti
ilahduttava asia pitää todeta tässä taas kerran: Musiikkitalo on korvieni ystävä. Ja silmien. Vaikka lavalta tuuttaisi ffff-musiikkia, sen voi kuunnella. Ja kun orkesteri ja/tai solisti soittaa tosi hiljaa, sekin kuuluu.
Autuuden autuus!
Posti toi tänään yhden
laskun ja helsinkiläisestä antikvariaatista tilaamani Daniel Barenboimin vuonna 1993 suomeksi julkaistun muistelmateoksen Elämäni musiikissa. En ole mikään erityinen B-fani, mutta kirjan nimen vuoksi tulin uteliaaksi.
Ja onhan se Seppo Heikinheimo -vainaan suomennos. Muistaakseni hän osasi käyttää sanoja? oikein hyvinkin..