Wanha Rouva on onnesta mutkalla vielä vuorokausi konsertin jälkeen.
Perjantai-ilta 15.4.2016 Musiikkitalossa
sulatti jäykät suomalaiset ja täytti riemulla. Tai siis oikeastaan koko päivä. Olimme juuri päivän uutisista saaneet vastauksen salaa toivottuihin, mutta korrektisti
lausumattomiin kysymyksiimme: mitä me sitten teemme kun RSO:n nykyisen ylikapellimestarin kausi päättyy kesällä 2018?
Missä käymme lataamassa henkistä hyvinvointiamme? Mieleeni tuli illalla mm. eräs tuntematon vieruskaveri joka kerran jossain aikaisemmassa konsertissa huokasi: ”Voi kun me saisimme pitää hänet vielä
kauan”. Minä tylysti (ja myös hädissäni) kuittasin hänelle: ”Joo, vuoteen 2018”. Terveisiä tälle tuntemattomalle, saimme lisäaikaa! Ja terveisiä ja kiitoksia YLEn johtajille
!
Eilisillan
ohjelma oli huikea. Kiinalainen alkuavaus, Quigang Chen: Reflet d’un temps disparu, sellosolistina Li-Wei Quin. Meille maallikoille tuntemattomia nimiä, mutta jäivät tämän esityksen jälkeen ”seurattavien”
listalle! K-katsomo ei kyllä ollut paras mahdollinen paikka seurata solistia. Verkon esitys antaa minulle nyt enemmän.. http://areena.yle.fi/1-3412621?autoplay=true.
Konsertissa kanssani ollut ystävättäreni Riitta taisi saada ensi kuulemalla enemmän irti Chenin teoksesta. Wanhan Rouvan antennit kun olivat alitajuisesti jo suunnatut Mahleriin.
Tietenkin. Sinfonia nro 7 e-molli. Se sinfonia jossa on kaksi Yömusiikkia, osia kaikkiaan 5 ja kokonaiskestoa nyt Linnun lennossa jokseenkin tasan tunti 20 minuuttia.
Tämä RSO:n ja Hannun Seiska hakkasi mennen tullen edellisen kuulemani. Tai näin rakkaudellista esitystä ei kai voi luonnehtia sanalla ”hakkasi”? http://areena.yle.fi/1-3412505
Vaihdoin väliajalla paikkaa lähemmäksi orkesteria. Vieressäni istui herrasmies joka aivan
selvästi tunsi Mahlerinsa, ja hyvissä ajoin ennen viimeistä iskua hän asettautui aplodiasentoon. Loppukiitoksilla bravot lensivät häneltä hyvin
, Wanhaa Rouvaa harmittaa nyt, miksi en kuiskannut hänelle: ”Vielä kerran ja yhdessä!” No, minulla oli muuta oheispuuhaa, seurasin mielenkiinnolla myös orkesteria,
he ottivat urakan jälkeen vastaan myhäillen maestronsa kiitokset ja maestrolle annetut yleisön kiitokset. Miten monta kertaa me taas
vaadimmekaan häntä kumartamaan? Kaiken, voimia kysyneen illan jälkeen. Hyi meitä! Mutta kiitos, rakkaudella, salintäyteiseltä yleisöltä. Ja erityisesti Wanhalta Rouvalta.
Ilta
oli juhlan ja ilon ilta. Samalla rivillä istunut tuntematon naapuriseurueeni – kaikki purkivat iloaan ja se oli yhteistä meille kaikille. Ventovieraille. Jokainen kommentoi jotain ja jokaiselle vastattiin innostuneesti. "Tällä mennään
vielä pitkään." Kun läksin poislähtevän yleisön joukossa pujottelemaan vastavirtaan,
en nähnyt yhtäkään nyreää naamaa, keskustelu poreili vilkkaana ja meikäläinen sai tungoksessa tilaa hyvin ystävällisesti.
Puran näinkin pitkään salin tunnelmaa, sillä se oli kaikessa niin erityisen erikoista - ja unohtumatonta. Lavalla oli ollut oma orkesteri, oma kapellimestari, pitkä sinfonia olisi saattanut
arkiviikon päätteeksi uuvuttaa kuulijan. Päin vastoin! Tässä toteutui taas kerran se Hannu Linnun ilmaisema ajatus, että hän haluaa että kuulija lähtee konsertin jälkeen hyvillä mielin kotiinsa.
(Tai jonnekin.) Nautinto tuli sinfoniamusiikista ja sen esittäjistä ja kaiken kaikkiaan loistavasta ohjelmayhdistelmästä..
Kunhan vain näistä mielihyvän ja onnen tuottajista itseemme imetty energia antaisi voimia feedbackinä myös
niin orkesterille kuin sen johtajallekin?
Toivottavasti
tämä Mahler tallennettiin levytystä varten. Kun kerran hienoon alkuun on jo päästy..
Backstagella oli tungosta ja sama riemukas tunnelma.
Tuntui kuin moni olisi haukkonut henkeä, sanoja ei oikein löytynyt mutta ei niitä niin tarvittukaan. Me tiesimme! Pois lähtiessäni tapasin käytävällä orkesterin intendentin, kättelin häntä
ja onnittelin, hän kiitti ja sanoi ”Meillä on nyt kaikki hyvin”. Tarkemmin ei tarvinnut sanoa.
Ihanaa, että ystävättäreni tuli istumaan kanssani kuplivalle kun jouduin odottelemaan kello 23-bussia. Toivon, että sain konsertilla hiukan annetuksi hänelle sinfoniamusiikin
magiaa. Hän asuu Helsingissä joten matkat M-taloon ovat lyhyemmät (sanoo Wanha Rouva kateellisena)..
Palaan kuuntelemaan kiinalaisvirtuoosia ja –musiikkia myöhemmin. Sitten kun Mahler-sydän
rauhoittuu.
Koko eilisilta on löydettävissä täältä http://areena.yle.fi/1-3412621?autoplay=true.