Kauan odotettu . Monimielisesti odotettu Felix Mendelssohnin oratorio Elias. Kulttuurikuiva helmikuu
jäi vihdoinkin taakse. Wanhan Rouvan elämäneliksiiri kun on edelleenkin huolestuttavasti tuolla Musiikkitalon nurkilla..
Olin kuunnellut ja katsonut youtubesta Eliaan esityksiä jotta idea olisi edes hiukan tuttu sitten kun pääsen paikalle kokemaan ja elämään
sen itse.
Ja oi voi, kuka olikaan ensimmäinen tuttu
jonka löysin täyteen sullotusta Musiikkitalosta, tosin hänen tapaamistaan vähän odotinkin kun olin lukenut käsiohjelmasta
että Elias-oratorio (ja Savonlinnan oopperajuhlakuoro) tuli ohjelmistoon hänen ehdotuksestaan: Jorma Silvasti.
Jos nyt joku sattumalta ei ykskaks muistaisi, kuka
ko. herra on, mini-esittely näin Wanhan Rouvan monikymmenvuotisesta henkilökohtaisesta vinkkelistä: ihanan lämmin tenoriääninen oopperalaulaja, nykyisin Savonlinnan oopperajuhlien taiteellinen johtaja.
Monessa produktiossa olen Silvastia kuullut, myös hänen viimeisessä ”eläköitymisoopperassaan” (Jenufa) Suomen Kansallisoopperassa
pari vuotta sitten. Sitä edellinen elämykseni oli Finlandia-talossa Mahlerin Das Lied von der Erde, jossa Silvasti oli toinen solisti, toinen Anne Sofie von Otter. Ja sitä ennen mm. Aulis Sallisen oopperoita: Kullervo (Silvasti Kullervon
lapsuudenystävä Kimmo), Kuningas Lear – ainakin nuo muistan näin nopeasti ajatellen – joita olen nähnyt joissa Silvasti on ollut mukana. Kullervon Kimmo jäi syvälle mieleeni (samoin kuin Salmisen Matin Lear). Suomalaista
oopperaa vaikuttavimmillaan.
Silvasti väitti, silloin
2014, keskittyvänsä oopperajuhlien johtamiseen ja solistilavat saavat jäädä. Näin Jenufan jälkeen, mutta.. mieshän on vielä nuori! Salmisen Mattikin laulaa täyttä häkää vaiks onkin ”eläkkeellä”
ja on Silvastia vanhempi. - Tähän asiaan palataan vielä!
Mutta nyt siis tapasin Silvastin pariskunnan RSO:n konserttia odotellessamme, ja auts auts, sainpa kuulla ”voin mä nyt
sulle kertoa” –asioita liittyen Savonlinnan juhliin mm. vuonna 2017. Suomi täyttää 100 vuotta, Savonlinnan oopperajuhlat nykymuodossaan 50 vuotta – ja eräällä henkilöllä on myös henkilökohtaiset
50-vuotisjuhlat.. Mikä vuosi! - Wanha Rouva rupeaa nyt säästämään oopperajuhlakassaa.
Myös
Aulis Sallinen on rautaa! Tulevaisuudessakin.. Onhan monet hänen oopperoistaan esitelty Suomen kansalle juuri Savonlinnan saaressa. Ratsumiestä Wanha Rouva ei ole nähnyt
mutta Kuningas lähtee Ranskaan, kahteenkin kertaan.
Istumapaikkani Elias-esityksen katsomossa ei ollutkaan tällä kertaa paras mahdollinen, olisinkin varmaan nujertunut kokonaan, jos olisin päässyt enemmän ”iholle” jossakin toisessa paikassa. Tavallisuudesta
poiketen sairastuneiden (?) tyhjiä paikkoja ei salissa juurikaan näkynyt. Laskin että meitä oli paikalla 1697. (max 1700).
Sen sijaan aivan etupermannon ykkösrivillä tapahtui jotain. Väliajalla siihen kiirehti järjestyshenkilöitä ja lopulta tuotiin rullatuoli jolla joku,
ei ihan vanhakaan naishenkilö kuljetettiin pois backstagen kautta. Oratorion jälkipuoliskon aikana portaita alas hiipi siihen samaan kohtaan järjestyshenkilö ja yksi rouva läksi kiipeämään hänen kanssaan pois esityksestä.
Mitä oli tapahtunut? - Nyt tajusin, että on oikein hyvä että näillä järjestysihmisillä on ne mustat ja neutraalit ”univormut” – eivät kiinnitä niin paljon huomiota kun/jos
tällaisiakin tilanteita sattuu. Ja sattuuhan niitä. Kuulin erään järjestymiehen kertovat jollekin, että joka viikko tulee jotain vastaavaa.
Noh nii. RSO:n Eliaan solistit. Soile Isokoski, kaunis, kuuluva ääni,
ilmeikäs. Arttu Kataja, baritoni (basso?) minun mieleeni. Harmi et kaverilla on vakityömaa Saksassa. Ulkomaan solistit Karen Cargill, mezzosopraano, ja Michael Schade, tenori, olivat tässä joukossa Wanhan
Rouvan nirson maallikkokäsityksen mukaan oivat, hyvät, loistavat.
Tämä ilta ja yö on maaliskuun ihme, mietiskelen ja muistelen. Nyt kello on 3.59. Kuuntelen vielä Eliaan loppuosan ja uppoan sit tempurin syleilyyn.
Mutta kuka olikaan kaiken kokoava magneetti?
- Voimia ja maukkaita pizzoja hänelle!
Toivottaa lounaisen Suomen osasto. Unohdin kertoa hänelle yhdet
terveiset. No, ensi kerralla sitten.
Ai niin, Mahlerkin on jo
minulla - melkein.. 
Illan toinen mysteeri.
Wanhan Rouvan vielä vanhempi isosisko on näillä hetkillä lähtemässä Berliiniin merkkipäivänsä viettoa karkuun. Onnea ja menestystä
hänellekin, olemme ajassa just lipsahtaneet syntymäpäivän puolelle.
Sunnuntaina iltapäivällä
Orkesteri,
sitä olisin halunnut seurata lähempää. Bändin koko ja istumajärjestys lavalla poikkesivat. Tallennekuvasta seuraten http://areena.yle.fi/1-3344117
esitykseen oli ehkä valittu tyylinmukaiseen soittoon tottuneet (ja työvuorossa olevat?) muusikot. Asetelma kamarimusiikillinen. Luulisi, että iso kuoro ja pienennetty orkesteri olisivat omituinen pari, mutta taitava oopperakapellimestari
pystyy käyttämään eroja ja teoksen vaatimia nyanssivaihteluja esityksen hyväksi.
Oopperakapellimestari, aivan niin! Jos Wanhalta Rouvalta kysyttäisiin, kenestä seuraava Suomen Kansallisoopperan ylikapellimestari, tässä hän
olisi. Ellei hän ole valmis sitoutumaan siihen virkaan, onhan noita sivuhyppymahdollisuuksia. Olen kuullut jo ajat sitten solistien kehuvan MagicFingerin taitoa ottaa oopperaesityksissä laulajat(kin) huomioon.. 
orkesteritaidothan me jo tiedämmekin, me kaikki kuulijat.
Mutta siis. Suosittelen lämpimästi kaivamaan esiin Eliaan libreton http://yle.fi/progressive/fynd/RSO/20160503_libretto.pdf (saksankielen jonkinlainen taito voi helpottaa) ja asettautumaan tietokoneen ääreen seuraamaan eilisillan esitystä. Wanhalle Rouvalle se tulee
kerta kerralta lähemmäksi.
Kiitos myös
tallenteessa RSO-toimittaja Outi Paanasen hyvälle, rauhalliselle ja selkeälle esittelylle!
Kiitos, Hannu.