Korvat auki! Juu ei, ei tässä kohtaa se vuonna 1977 perustettu nykymusiikkiyhdistys jonka tunnemme, ei siis se jonka perustajiin kuuluvat muun muassa Kaija Saariaho, Jouni
Kaipainen, Magnus Lindberg, Olli Kortekangas, Jukka Tiensuu, Eero Hämeenniemi ja Esa-Pekka Salonen.
Tilanteessa jossa viime viikkoina tuotakin sanaparia olen miettinyt, siinä vaihdettaisiin kuulumisia,
purettaisiin murheita, iloja, keskusteltaisiin elämästä ja sen ilmiöistä joko ”livenä” tai niin sanotusti virtuaalisesti sähköpostilla, tekstiviesteillä, puhelimessa. Tai siis olisi tarkoitus
vaihtaa niitä kuulumisia ja ajatuksia.
En tiedä, kumpi on ikävämpi tapa, sekö jossa keskustelukumppanin joka toinen sana nostaa toiselle pintaan omia muistoja tai ihan erinomaisia (?) mielipiteitä
joita ei saa pidetyksi taka-alalla mutta jotka eivät kuulu juuri siihen tilanteeseen, vai sekö, että ”keskustelukumppani” vastaa asian vierestä toteamistyyliin eikä kuitenkaan vastaa kysymyksiin. Ei edes
”hyvää kuuluu ” tai ”paremminkin on mennyt” tms. Keskustelussa asian ydin hukataan puolin ja toisin sivuasioiden, taustojen ja mielleyhtymien ryteikköön. Fyysiset tai/ja henkiset korvat eivät ole auki
vaan vastaustyyli on Hyvää päivää – Kirvesvartta. Jos sitäkään. Kai jokainen muistaa, mikä (tarinan mukaan) oli tilanne, jossa tuon sanonnan kerrotaan
syntyneen?
Intuitioihmiselle, tälle noidalle, tulee ahdistava olo. Olisi ihan tyylikästä vastata suoraan ”en halua puhua näistä” tai luvata vastaus myöhemmin ja myös
pitää se lupaus! Sillä joskus noita näkee liiankin selvästi vastaamattomien vastausten taakse, suurentaa asiaa ja ahdistuu ystävien puolesta enemmänkin kuin olisi kenties tarpeen. Ja tuntee itsensä
turhaksi utelijaksi.
Kun aloitin tämän puolijulkisen kirjoittelun vuoden 2012 lopulla, eräs minua nuorempi henkilö kuittasi ”Kiva lukea mitä sun elämääsi kuuluu” tai jotain
siihen suuntaan. Kovin on tullut mitätön olo, mikä ihmeen velvollisuus (?) minulla on yksipuolisesti tuottaa hupia tai ärsytystä, millaisia mielipiteitä ja ajatuksia
olen herättänyt kun niihin ei voi vastata tai niitä ei voi kommentoida?
Ei mikään. Velvollisuus.
Noin 10 vuotta sitten rupesin kirjoittelemaan musiikin ympärillä
pyörivästä elämästäni muistumia, mutta se homma jämähti paikoilleen, ihanan eläköitymiskonserttini kutsu keväältä 2011 näyttää olevan viimeinen taltioitu. Alkoivat hurlumhei-eläkeläisvuodet
ja keksin tämän toisen kirjoitusalustan. Taidan nyt palata siihen aikaisempaan, mutta se ei tule olemaan edes puolijulkista. So what?
Uusi työnimi pitää keksiä, sillä kapellimestari Daniel
Barenboim on jo tehnyt samannimiset muistelmat.. joita en kyllä ole lukenut. Vielä.