
Muisku
Mä yhä sua suutelen
Ja kyllästynkö koskaan? En!
Nyt sanos, neito, minulle,
Kuink’ maistaa muisku sinulta?
Sä samoin sitä rakastat;
Min sulon sinä siitä saat?
Kuin kysyn, vastineeksi vaan
Mä muiskun muiskun päälle saan.
Jos huulessan’ ois hunajaa,
Ei ois se sulle sulompaa;
Jos sappeakin oisi, niin
Sen suuteleisit sittenkin.
Se katso vaan, min vastineen
Voit antaa, jos ken kysyneen,
Mintähden suuta suulle suot,
Ja minkä ihan tuosta tuot?
Kovasti kansa
tuomitsee,
Vaan hänestä mi sanelee,
Kun suuta antaa yhtenään,
Ei syytä tuntein itsekkään.
En puolestani tiedä,
en,
Min hyödyn siitä voittanen:
Vaan kuolla tahdon, jos en saa
Sun huuliasi suudella.
[Gustaf Reinhold] B[lom]q[vis]t.
Den enda stunden
Allena var jag,
Han kom allena;
Förbi min bana
Hans bana ledde.
Han dröjde icke,
Men tänkte dröja,
Han talte icke,
Men ögat talte. --
Du obekante,
Du välbekante!
En dag försvinner,
Ett år förflyter,
Det ena minnet
Det andra jagar;
Den korta stunden
Blef hos mig evigt,
Den bittra
stunden,
Den ljufva stunden.

Maamme

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa
tää pohjoinen,
maa kallis isien.
On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa
on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on kultaiset.
Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht´ yömme, kesät
kirkkahat,
kaikk´ kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti
onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan
toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?
Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.
Tääll´ olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä
on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?
Ja tässä, täss´ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
Me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas isäimme.
Jos loistoon meitä saatettais
vaikk´ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
halumme kuitenkin.
Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss´ elämämme
suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.
Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel lempemme saa hehkullaan
sun
toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeimman kaiun saa.
(suom. Paavo Cajander)
Vårmorgonen
Se, hur herrlig solen träder
Öfver österns böljor redan
Och i guld och purpur kläder
Jorden, leende der nedan!
Dimman skingras, kölden flyktar,
Och naturens dvala lyktar.
Lärkan, nyss på lätta vingar
Buren hit från söderns höjder,
Sjunger, der hon högt sig svingar,
Känslans hopp och vårens fröjder,
Medan, sväfvande mot jorden,
Svaneflocken helsar norden.
Fri och yster dansar vågen
Mellan trädens
dunkla stammar.
Ekorn skyndar, glad i hogen,
Till sin mossbetäckta kammar,
Och der långt i djupa skogen
Kuttrar dufvan, öm och trogen.
Vaggad blidt af morgonfläkten,
Grönskar nu på åkern sådden,
Och i hvita vinterdrägten
Springer haren öfver brodden.
Gömd bland buskar under granen,
Spänner jägarn sakta hanen.
Sparsamt närd af lundens kyla,
Tindrar der en sjunken drifva,
Medan
ljusa björkar skyla
Källans sorl och tufvans vifva,
Och den nyss uppväckte Necken
Rör sin silfversträng
i bäcken.
Sköna vår, hur länge rullar
Ej din vagn kring söderns stränder,
Innan till förgätna
kullar,
Till vår nord du återvänder!
Och som vår så tacksam glöder
Ingen barm för dig
i söder.
Hör du våra hymner skalla,
Hör du, hvad han tyder, sången:
Att du kommer till oss
alla
Såsom friheten till fången,
Att på polens frusna drifva
Finnas hjertan ock att lifva?
Skynda, att åt land och vatten
Väfva nya högtidsskrudar,
Locka fjärlarne ur natten,
Och ur stoftet deras brudar,
Och ur kärleksfulla sinnen
Jaga vinterns kulna minnen!

