Ihmeen rauhallisesti on Wanhan Rouvan arki alkanut vuonna 2016. Ohjelmassa olleen Tukholman rantaan ja takaisin –risteilynkin jätin tekemättä
vaikka Princessin esiintymislavalla olisi ollut joukko tuttuja ja mukavia viihdyttäjiä.
Onko tämä entisestä irrottautumisen alkua? Ja jos,
niin mistä?
Tammikuun alun konserttijuhla Musiikkitalossa on vielä tiukasti ajatuksissani. Mutta jo seuraava, kauan odotettu tamperelainen
iloittelu
29.1. askarruttaa, lähinnä mutkikkaan matkustamisen vuoksi.
VR,
lumi ja pakkaset sekä kestoltaan kohtalaisen mittava konserttiohjelma, siinä hankala yhtälö joka on vielä ratkaisematta. Kas, jos arvioimani ennakkoaikataulut ja liikenteen hidasteet (se pakkanen,
se lumi) pitävät paikkansa, Wanha Rouva joutuu konserttielämyksen jälkeen istumaan Kampin montussa aamuyöllä kello yhdestä kolmeen (01-03).. tuossa välissä ei lähde yhtäkään bussia Helsingistä
Turkuun. Viimeinen juna Tampereelta Turkuun lähtee jo ennen konsertin päättymistä.
Hyi, VR! on hankalaksi tehty matkustaminen. En voi jäädä hotelliin yöpymään, budjettikysymys.
Eräs ystäväni on jäämässä/jäänyt eläkkeelle. Etsin arkistoistani verotukseen liittyvää tietoa omasta vastaavasta tilanteestani – en vielä löytänyt – mutta sillä
etsintäretkellä törmäsin työelämäni viimeisiä vuosia myrkyttäneeseen aikaan ja erääseen siihen liittyvään viestivaihtoon.
Ei olisi pitänyt. 
Verenpaine ja ahdistus pomppasivat kattoon. Mitä tölväisyjä voikaan toiselle lähettää!
Joo-o, niitä taustoja vasten voin hyvin ymmärtää, että nyt tietyllä ihmisellä on ihanaa kun on saanut taloon samanhenkisen uuden, tärkeän henkilön. Viimeinkin hänen työtään arvostetaan..
kuulemma.
Sain
sukulaisilta muutamia aikoja sitten syntymä-, joulu- ym lahjaksi astianpesukoneen. En olisi osannut arvata, miten mukava aparaatti se onkaan, yhden hengen taloudessakin. Nyt uudenvuoden Pyörremyrskyn aherruksen jälkeen (olivat ressukat Turussa
työleirillä
) olen pesettänyt Gramillani
useita koneellisia Pioni-, Senaattori-, Festivo-, Sukat makkaralla-, Pirtti-, Tynnyri- yms -merkkisiä laseja, kannuja, maljakoita, kynttilänjalkoja, vateja. Kaikkien sarjojen
mallinimeä en enää muistakaan. Ne vanhimmat (mm. Seitsemän aurinkoa, Marski) ja kaikki punainen lasi, lukuunottamatta Sukat makkaralla –sarjaa, on pestävä käsin. Kosmos-lautasetkin ovat niin
isot (ja painavat) etten taida niitä koneeseen tunkea. Eco-ohjelma on kohtalaisen hidas, joten tässä sitä päivät kuluvatkin hissukseen tiskikoneen vahtina.
Hesarissa oli 14.1. 2016 otsikoitu tällainen
pikku-uutinen: ”Venäläisviranomaista epäillään tien varastamisesta. Venäjän vakavia rikoksia tutkiva tutkintakomitean (
) ilmoituksen mukaan kyse on maantiestä, joka on päällystetty isoilla betonilaatoilla. Yhteensä kolme vankeinhoitolaitoksen virkamiestä päätti purkaa tietä 50 kilometrin matkalta – laatat
päätyivät yksityiselle yritykselle.”
*Yrittäjyys/yritteliäisyys!
Hesarista on saksiini tarttunut (5.7.2015) toinen pikku-uutinen: ”Samppanjan syntysijat ovat maailmanperintöä.
Champagnen alueen historialliset viiniviljelmät ja viinikellarit on otettu YK:n kulttuurijärjestö Unesco maailmanperintölistalle. Asiasta päätti Saksan Bonnissa koolla ollut Unescon maailmanperinätökomitea.”
*Niinpä! Loppuu se Wanhan Rouvan tipaton alkuvuosikin joskus..
Hesarissa pikku-uutinen julisti myös (5.2.2013), että ”Työiän stressi haittaa vanhuutta. Jyväskylän yliopiston tutkimuksesta
selviää, että pitkäaikaisesta työperäisestä stressistä kärsineet selviytyvät vanhoina huonommin arkiaskareista ja heillä on muita enemmän liikkumisvaikeuksia. - - - Stressi aiheuttaa muun muassa masennusoireita
ja muistihäiriöitä.”
* M.O.T.
Voiko paperiin hukkua? Joskus (aika usein) tuntuu siltä. Kas kun/jos ei muista mitään
(pienet teflonaivot, isoja asioita), mielenkiintoiset ja ehkä muistettavatkin asiat on pidettävä saatavilla paperimuodossa. Jos vaiks joskus tarvitsisi.. ja jos sit tarvittaessa löytää! – Vikansa kullakin. Wanhan
Rouvan monista vioista tuo on yksi.
Toinen, hiljakkoin tietooni tullut, on vaativuus. Jotkut viestini ovat kuulemma olleet niin vaativan sorttisia ettei niihin siksi ole vastattu juuta eikä jaata. Ja minä kun olen yrittänyt tietyt kysymysviestit
pitää mahd. lyhyinä siksi, etten veisi viestinsaajan/-saajien arvokasta aikaa yhtään enempää kuin mitä asian ydin vaatii.. Voi hitsi, hitsin hitsin hitsi miten erilaisia olemme!
Nyt olenkin pudonnut viestivapaaseen tyhjiöön.
Tosin aika moni kyllä tietää etteivät viestini ollenkaan ole lyhyitä – mutta aina joskus ovat!
Yleensä en vastaa sellaisiin puheluihin joiden numeroa
en tunnista. Jos joskus aikani kuluksi vastaan, teen sen tyylikkäällä tavalla sanomalla alkuun ”Haloo!” 
Joskus keskustelen kaupustelijan kanssa, mutta useinmiten en jaksa jaaritella kovin pitkään. Miksi puhelinmyyjien on niin vaikea uskoa että en ehdi lukea yhtään useampaa lehteä kuin mitä nyt tilaan?
Hesari kaikkine liitteineen, Turun Sanomat (on pian poistolistalla), Rondo, Suomen Kuvalehti. Verkossa HBL, HS ja SK. Viimeksi oli tosi kurjaa sanoa ei sille fiksulle
nuorukaiselle, joka yritti kaupata minulle Kanava-lehteä. Potentiaalinen tilaaja, kyllä. Olen Otavamedian asiakkaana joskus antanut tulla Kanavan näytenumeroita, mutta.. Tilattujen lehtien lisäksi tulee pari kertaa vuodessa Wagneriaani ja muita ns. jäsenetulehtiä.
Oho, miten likaiset tietokoneeni Dell-näppäimet ovat , täytyy etsiä joku puhdistusväline
ja ruveta putsaamaan,
ehkä sit syntyy parempaa tekstiäkin kun kone on puhdas. Tai siis uudenvuoden Pyörremyrsky kyllä imuroi koneen sisuksista pölyt, näppäinten
pesu jäi minulle.