kalenteri

Pulssimusiikkia ja häivähdys kirkkaansinistä silkkiä..

Wanhan Rouvan pulssi nousi niin että teki kipeää, ei oikein voinut hengittää, vain pintahengitys kulki, huomasin puristavani sormia ristiin monin eri tavoin – ja kun konsertin loputtua läksin liikkeelle, huomasin istuneeni jotenkin epäergonomisessa asennossa, selkään sattui. Mutta sydän, sielu  oli täynnä jotakin ihanaa ja koskettavaa.

 

 

Radion Sinfoniaorkesterin konsertti – Itävallan kiertueen lähtökonsertti perjantaina 8.1.2016. Meitä oli taas Musiikkitalon iso konserttisali aivan piukassa. Näin portaissa kiipimässä monta tosi työläästi askeltavaa, keppien tai kaverin tukemaa kuulijaa joiden olisi voinut helposti olettaa olevan mukavampaa jäädä kovalla pakkasella kotiin television ääreen katsomaan ja kuuntelemaan. Mutta ei, saliin oli päästävä. Tunnelmaan.

 

 

Aivan vähän kadehdin heitä joiden konserttimatka on lyhyempi kuin 165 kilometriä tullen ja 165 kilometriä mennen..Vihainen

 

 

Illan ohjelma oli kohtalaisen vaativaa kuunneltavaa. Varmaan soitettavaakin. Perinteisiä levähdyshetkiä oli vähän, ne suvannot kuulijan piti vain löytää. Mukanaeläminen ja seuranta 110%.

 

 

Tiesin odottaa Dmitri Shostakovitshin Sinfonialta nro 5 d-molli op. 47 näissä/noissa käsissäSydän jotain unohtumatonta, ja niinhän siinä kävikin että olin melkein vihainen rajusta juhlinnasta joka purkautui salissa välittömästi kun kapellimestari oli laskenut kätensä alas. Minä kun vielä yritin nousta normaaliin elämään siitä nirvanasta mihin olin vajonnut, kätenikin olivat aivan voimattomat, kesti hetken ennen kuin pystyin edes vaimeasti taputtamaan. Kurkkua kuristi niin etten voinut ajatellakaan bravo-kiljaisua. No, joo, ajattelin kyllä mutta ei tullut ääntä. Muistan joskus Sibeliuksen jälkeen kokeneeni jotain samanlaista.

 

 

Olin toki tietoinen Shostakovitshin sinfonian historiasta, tällä kertaa minuun ehkä eniten vaikutti musiikki ja sen tulkinta. Olin odottanut tätä iltaa siitä saakka kun sain tietää että RSO:lla tulee olemaan Shostan Vitonen ohjelmassa - enkä pettynyt sekuntiakaan. Niin tuttu kuin teos onkin, se säväytti perusteellisesti. Taas.

 

 

Konsertin alkupuolella oli kaksi amerikkalaisen John Adamsin (mm. oopperat Nixon in China, Doctor Atomic) sävellystä, uutta ja uudenuutta musiikkia, todella mielenkiintoista, mutta ensi kertaa kuultuna vaikeita hahmottaa sanoilla.  Maallikon. Hyvää kuunneltavaa Areena-radiossa ilman kuvaa, musiikki nousee paremmin esiin – mutta toisaalta himmentää konserttilavalla nähtyjä yksittäisiä urotekoja.

 

 

Alkupärähdys ”Short ride in a fast machine” oli muutaman minuutin herättelykappale, juuri sellainen kuin mitä Hannu etukäteen kertoi sen olevan. Meitä, jotka olimme olleet etukäteisesittelyä kuulemassa, nauratti vähän..

 

 

Viulusolisti Leila Josefowicz on taaperoikäisenä viulunsoiton aloittanut, nyt 38-vuotias omaperäinen ja taiturillinen viulisti, jolle useat säveltäjät tekevät konserttoja, Adamsin lisäksi me tunnemme tietysti Esa-Pekan (Salonen). Vaikea teos, Scheherazade.2, draamallinen sinfonia viululle ja orkesterille, ja pitkä, noin 50 minuuttia kestävä. Mittatilauksena tehty konsertto jota esittäjänsä loistokkaasti hallitsi ja jossa Radion Sinfoniaorkesteri Hannu Linnun johdolla teki solistin kanssa sellaista yhteistyötä, että siitä sit levylle vaan!?

 

 

Konsertin tv-taltioinnin väliaikaan on sijoitettu Ms. Josefowiczin keskustelu Mr. Linnun kanssa. Se on hyvä. Ja selkeä.

Konsertin käsiohjelma kannattaa lukea tästä, siinä kerrotaan teoksista ja niiden taustoista, en katso aiheelliseksi ruveta niitä toistamaan. http://yle.fi/progressive/fynd/RSO/20160801_suomi.pdf 

 

 

Lainaan muutaman rivin itseäni taitavampaa musiikin kuuntelijaa, oikeaa kriitikkoa, HBL:n Wilhelm Kvistiä (kiitos, W!):

 

Adams har i Scheherazade.2 som uruppfördes våren 2015 kommit en god bit bort från sin minimalistiska stil (som ännu utmärkte till exempel inledande Short Ride in a Fast Machine från 1986), men trots alla poetisk-dramatiska kvaliteter och trots att känslorna blir starkare och djupare ju längre verket lider, har jag svårt att känna att det här riktigt har berört mig på djupet, hur mycket man än vill ta musiken till sig och engagera sig i den. Femminutersverket Short Ride in a Fast Machine blev för övrigt som en festlig rytmisk fanfar, mäkta svår med alla sina rytmiska knoppigheter, men inte desto mindre givande.

Sjostakovitjs femte symfoni är alla gånger mäktig musik och hur man än vänder på saken – oberoende av om verket utgjorde ett steg bakåt eller åt sidan för tonsättaren som med symfonin svarade på en anonym, förkrossande recension i Pravda – kan de regimkritiska rösterna höras. I det avseendet fanns här en gemensam nämnare mellan Adams och Sjostakovitj samhällskritik, även om svärdens uddar var riktade i olika riktningar.

 

 

Orkesterissa oli huomattavan monta outoa soittajaaHämmentynyt, toisena soolosellistinäkin joku aivan uusi nuorukainen kokeneen Jukka Rautasalon rinnalla. Japaninkiertueen jälkeen monella lienee ollutkin aihetta vapaavuoroon, mutta jälkeen päin kuulin erään nuoren viulistin selostavan aulassa tutuilleen että jollakulla soittajalla oli niin raju vatsatautikin että pääseeköhän ollenkaan mukaan Itävaltaan.  

- Riskitekijöitä työyhteisössä, joka on hiottu huippuunsa tietyllä kokoonpanolla!

 

 

Suosittelen Areenan tallennetta. http://areena.yle.fi/1-3154836?autoplay=true.  Missään ohjelmatiedoissa ei konsertista ollut sitä tietoa että taas mukana on kutsuvieraita juttelemassa toimittajan ja kapellimestarin kanssa. Miettikääpä, millaista olisivat etukäteis-, väliaika- ja loppukeskustelut olleet, jos  ”tavallaan”Vihainen, ”niinku”Vihainen, ”ikäänkuinVihainen sanat olisi jätetty puheista pois.. Selkeämpää kenties?Silmänisku

 

 

Ehkä loppukeskustelukin olisi mahtunut kokonaan siihen 15 minuuttiin joka ohjelmatiedoissa oli sille varattu – ja jonka Wanha Rouva oli digiboksiinsa ajastanut. Ja Gustav Mahlerkin olisi jo nyt minulla kotonaKuiskaus  – kun Musiikkitalo menee kiinni klo 22, en halunnut jäädä seikkailemaan lukkojen taakse. Olen kerran ollut lievästi (?) kauhuissani Finlandia-talolla poistuessani jatkoilta reittiä, joka minulle oli osoitettu tyyliin ”Mee tuohon suuntaan” - ja melkein eksyin jonnekin kellarivarastoihin.  (Tunnettu suunnistajaHehe ja ikuinen bussiaikataulujen orja..)

 

 

No joo. Konserttielämykseen tärkeinä kuuluvat matkat sujuivat hiukan tavanomaisesta poiketen: käytin menomatkalla Vainion Liikenteen tavallista pikavuoroa. En muista että olisin kertaakaan E18:n valmistumisen jälkeen mennyt Helsinkiin tuota vanhaa 110-tietä.  Reitti kiersi kaikki maitolaiturit mitä Turun ja Helsingin välillä on. Ei haitannut, minulla oli aikaaCool.

Tullessa myöhästyin klo 22-bussista ratkaisevat 3 minuuttia, joten laahustin Kampin Alepaan (auki klo 24 saakka) ostamaan leipää ja pähkinöitä -  jotta jaksaisin pari toipumispäivää kotona ilman häiritsevää kauppareissua - ja sit klo 23-bussilla kotiin. Turun la-aseman taksilla oli niin ponteva ja jännitteinen turvavyö, että avatessani sitä se lennätti kädessäni olleen pankki-/luottokortin jonnekin tilataksin uumeniin. Taskulampun kanssa kuski sitten konttasi lattialla – ja löysikin korttini. Jäin miettimään, että maksoinkohan siitäkin konttausajasta, sillä taksa oli korkeampi kuin yleensä näinä konserttiöinä.  Nukkumaan menin aamun lehtien kanssa samaan aikaan eli kolmelta.

 

Torstaina 15.1., YleRadio 1:

20.25   Joht. Hannu Lintu, sol. Leila Josefowicz, viulu.

- Jean Sibelius: Tapiola; Viulukonsertto d-molli.

- Suoran lähetyksen Grosses Festspielhausista toimittaa Outi Paananen.

21.45  -  Jean Sibelius: Sinfonia nro 7 C-duuri; Finlandia.

 

 

Häivähdys  kirkkaansinistä (kungsblå) silkkiä.. .. tai jotain silkintapaista.  Ai mikä niin? En kerro..

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

27.02 | 20:20

Juu kiitos muuten kyllä, mutku se Turun konserttisali on niin korva-epäystävällinen, etten voisi käydä kuuntelemassa niin antautuen kuin Musiikkitalossa.. ☺

...
27.02 | 19:57

Sinut pitäisi palkata TS-urheilulehteen kirjoittamaan paikallisen orkesterinne konserteista tällaisia eläväisiä kuvauksia, jotka taviskin myöntää osuviksi.

...
06.02 | 21:26

Sama rukous hänen ja kaikkien muiden edellä menneiden puolesta. Oheista kuvaa kauniimin ei aihetta voisi käsitellä.

...
05.02 | 17:34

Samoin! Ei löytynyt kiireessä täällä Fazerin torttuja, jotka Aamulehden raati oli parhaiksi havainnut. Syötiin lähikaupan.. Tulipa syötyä oikeaan aikaan edes.;)

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS