kalenteri

Hätäkeskus...

Kello oli jotain kymmenen jälkeen illalla toukokuun viimeisenä torstaina. Kerrostalon porrastasanteella riideltiin – ja kovaa ja rumin sanoin. Nainen huusi ja kiroili, puhelimessa, tietyn naapurini oven takana. Poltti tupakkaa, savu tunki postiluukusta eteiseeni.  Lopulta ovi, jonka edustalla rähinää pidettiin, avautui, PAM, minun oveeni pamahti, PAM, uudelleen. Silloin, ensimmäisen kerran eläissäni soitin 112.  Naapurissa oli rähinöity ennenkin, poliisikin oli nähty, ts. ensiksi kuultu, kun käytävässä kuului matalalla äänellä selkeästi: ”Täällä on poliisi” – ovisilmä vahvistikin että virkavalta oli paikalla.  Sillä kertaa poliisi tyytyi vain ovensuussa puhuttamaan sisällä olevaa/olevia ihmisiä.


Hätäkeskuksesta vastasi rauhallinen naisen ääni. Esittelin itseni ja mistä soitin, kerroin tapahtuneesta. Seurasimme eteisessäni porraskäytävässä tapahtuvaa sanailua noin kymmenen minuuttia, mutta koska tilanne tuntui menevän ohi, hätäkeskuspäivystäjä päätti ettei partiota lähetetä mutta kehotti minua soittamaan heti,  jos levottomuus alkaisi uudelleen.

 

Yöllä kahden maissa – olin juuri rauhoittunut sen verran että olin uskaltanut mennä sänkyyn – oveeni ruvettiin hakkaamaan, käsin ilmeisesti.Järkyttynyt Naisen ääntä, sekavaa ääntelyä, kuului voimakkaana. En uskaltanut avata, vaan soitin heti 112, josta miespäivystäjä lupasi lähettää partion. Jonkin ajan kuluttua puhelimeni soi (tuntematon numero) ja poliisi kysyi, onko ovikoodi rikki, se ei toiminut. Tässä välissä käytävässä kiljunut nainen oli oletettavasti lähtenyt portaita alas ja mennyt ulos, huuto ja metelöinti kuului (avasin keittiön ikkunan) nyt takapihan puolelta, ohjasin poliisit sinne ja mustamaija näkyikin kääntyvän pihaan. Luulin että nyt tilanne rauhoittui kun metelöivä nainenkin oli pihalla, siis oletin hänen olevan.

 

Poliisi kuitenkin soitti taas mainiten jotain että he ovat paikantaneet asunnon ja ”nyt siellä on tosi hätä”, voisinko minä tulla avaaman alaoven! !!!  Pakkohan se oli vaikka tukka nousi pystyyn.  Kuuntelin ensin että naapurin ovi oli kiinni, sitä kun oli avattu ja suljettu, avattu ja suljettu, avattu ja suljettu jatkuvasti. Paljain jaloin, yöpaitasillani, aamutakki niskassa, valoja sytyttämättä, hiivin alas ja päästin poliisipartion sisään. Alhaalla hissin oven vieressä oli kännykkä palasina, sen heiton kilisevän äänen siis olin kuullut. Kun tulimme hissillä ylös, naapurin ovi oli jo valmiiksi avoinna (?) ja partio meni sisään, niin minäkin, mutta omaan kotiini.

 

Kello oli puoli kolme aamulla. Tässä vaiheessa toivoin, että olisi ollut konjakkia tai jotain muuta väkevää, olisin rikkonut tipattoman tammikuuni heti paikalla. Jääkaapissa lepäilevät samppanjat eivät kuitenkaan tuntuneet tilanteeseen sopivilta..  niille on suunniteltu käyttöä myöhemmin ja aivan toisenlaisissa tunnelmissa.Silmänisku

 

Draama jatkui vielä perjantai-illalla, taas kymmenen aikoihin, kiivasta sanailua porraskäytävässä ja pari kertaa pamautettiin minun oveeni (naapurin ovi?), mutta se tilanne meni ohi melko nopeasti.



HämmentynytKulunut  viikko onkin sitten ollut vaarallisen hiljaista, tyyntäkö myrskyn edellä? En tiedä tarkkaan, onko asukkaita virallisesti vain yksi enkä tunne toisiakaan kerrosnaapureitani jotka ovat muuttaneet taloon melko hiljan ja ovat ilmeisesti paljon poissa.

 

Näistä rytinöistä olen saanut jälkiseurauksena sen etten ole yhtäkään yötä nukkunut yhtäjaksoisesti, vaikka rupesin taas käyttämään korvatulppiakin. Jos menen nukkumaan puolenyön aikoihin, herään parin, kolmen tunnin kuluttua, jos taas venytän aikatauluani myöhempään, voin kieriä sängyssä monta tuntia – kuten viime yönäkin.  Kun lopulta oli jo niin valoisaakin (ne kesäyöt!), jouduin ottamaan käyttöön myös ”silmälaput” – joskus vuosia sitten NK:lta ostetun mustan Samsonite-suojan, aivan toisenlaisen kuin amerikkalaisissa tv-sarjoissa käytetyt hörhelöt..


Joka rasahdus tuntuu kuuluvan uhkaavan voimakkaana. Ja niitähän kuuluu, talomme kun on ”paperitalo”.  Levotonta naapurissa on ollut jo pitkään, ei kuitenkaan tällaista. En esimerkiksi joulun aikaan uskaltanut laittaa oveen lapseni pikkupoikana koulussa tekemää ovikoristetta, kun pelkäsin että naapurien välienselvittelyt osuvat siihenkin.Järkyttynyt Monisyinen pelko on tullut. Sitä ei ihan kokonaan pysty viime torstainen KPKO-konserttielämyskään vaimentamaan, ei ihan vielä.Surullinen

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
20.08 | 11:55

Minähän vain toistin papukaijan tavoin illan juontajaa.. en oo tarkistanut, mistä laskeminen on aloitettu..

...
20.08 | 11:50

Odotinkin jo tätä postausta 🤗. Kiitos! Muuten - eikö Kansallisooppera ole kuitenkin vähän vanhempi kuin 50v.?

...
28.05 | 10:32

Ketä häiritsee, ketä näköjään ei tuo mukanahyräileminen. Minä kuulun vaikeisiin tapauksiin. Hyminät ja hörppimiset sun muut häiritsevät vähän, joskus paljon.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS