kalenteri

Ällistyttävää, miten voi olla samanlainen vaikutus Wagnerilla ja Vasksilla, Wagnerin pauhulla ja Vasksin pianissimoilla, mutta niin vain kävi, että eilen Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin konsertissa minua viikkoja piinannut yskä häipyi kuin ei mitään!

(vrt. Wagneria selkään)

Latvialaisen Peteris Vasksin kunnianosoituksena (syntymäpäivälahja!) Juha Kankaalle säveltämä Epifania oli pppp-pulssimusiikkia jonka aikana ei voinut melkein hengittää, puhumattakaan yskimisestä. Ihana ihana Musiikkitalon sali, se salli kaiken hiljaistakin hiljaisemman ja hitaan sävelkulun kuulua! Hakematta tuli mieleeni Hannu Linnun pari viikkoa sitten Tampereella johtama Mahlerin Nelonen, jonka hitaan osan vaikutuksista radion Jälkikoirat mainitsivat mm. jotain sellaista että sen aikana salissa muuten epidemiana kiertävä yskintä lakkasi ja tuhatpäinen yleisö vain eli mukana musiikissa.

Tänä aamuna huomasin, että keuhkoni ovat kunnossa, ei kröhää eikä kutinaa.

Paitsi että varpaita kihelmöi vieläkin... KPKO:n konsertti oli täydellinen päätös ensimmäiselle Musiikkitalo-kaudelleni joka alkoi Sibelius-Akatemian orkesterilla ja Hannu Linnulla (solistit Gabriel Suovanen ja Kirsi Tiihonen).  Eilisen konsertin solistina Sostakovitsin Pianokonsertossa nro 1  hääri Olli Mustonen, briljantisti tietenkin, mutta toinen solisti, trumpetisti Tomas Gricius, oli yhtä suvereeni, kyllä hänellekin olisi kukkapuskan saanut antaa. Onneksi sattumalta näin hänet väliajalla ja sain edes antaa omat kiitokseni suullisesti.

Konsertti alkoi ja päättyi Mozartilla, jännittävimmät minusta kuitenkin Vasksin Epifania ja Jukka Tiensuun Sulci. Odotan innolla orkesterin syksyllä (tai joskus!) ilmestyvää levyä, jossa nämä molemmat uutuudet ovat.  Epifania on sellainen kappale että sen voi soittaa nautinnollisesti vain ja ainoastaan KPKO Juha Kankaan johdolla, tämä meikäläisen tietenkin rajoitetulla kokemuksella todettakoon.

Minulla oli ilo tavata säveltäjä Vasks ennen konserttia ja muutaman hetken keskustella hänen kanssaan.  Sain myös toteutettua yhden tämän konserttimatkan sivuprojektin: Peteris Vasksin nimikirjoituksen Dedications-levyvihkoon jonka kannessa on kuva Hugo Simbergin maalauksesta Joutsenlaulu.  Kuvassa muusikko, jalat solmussa, makaa mahallaan maassa, mandoliini ja hattu vieressään. Kolme pikkupirua seuraavat  tilannetta ja soittelevat muusikolle  triangelia, pasuunaa ja mandoliinia.  Levyllä on P-H Nordgrenin, Peteris Vasksin ja Anders Eliassonin kapellimestari Kankaalle omistamat sävellykset.

Olen ottanut selvää, kysymällä itse kultakin (paitsi Nordgrenilta, sattuneista syistä!), kuka hän noista kuvassa olevista on.  Itseoikeutetusti kapellimestari kertoi ensin, sitten kerran Finlandia-talossa esitin kysymykseni Eliassonille ja nyt jäi Vasksin valittavaksi joko mandoliinin soittaja tai triangelin kilkuttaja, hän valitsi mandoliinin,  vähän kyllä protestoiden että hän enemmän jousisoittajia…  P-H Nordgren saa sitten kilistellä pilven reunalla triangelia, valitettavasti en ehtinyt tutustua häneen, näiden kahden muun säveltäjän ja heitä yhdistävän kapellimestarin perusteella olisi varmasti ollut - niin jotain aivan muuta.

Mustonen soitti yhden ylimääräisen, orkesteri kaksi, kolmattakin olisi varmaan vaadittu ellei kapellimestari olisi viimeisen kumarruskäynnin jälkeen vienyt orkesteria mukanaan.   Aina joskus tällaisen ilmiön saa kokea, kuulija ei millään malttaisi erota musiikista ja muusikoista, mutta viisas johtaja tietää, koska kylliksi on kyllin.

– Ja turkulaiset päästivät käsistään tämän jousisointi-ihmeen, siis orkesterin johtajan…

Kotimatkalla katselin kirkkain silmin ympäröiviä maisemia, luonto on nyt parhaimmillaan.  Aurinko laski (klo 22:n jälkeen!) tumman metsänreunan taakse, vihreän eri sävyt toistuivat ympäröivissä pelloissa, muutama joen nimellä kulkeva puro ylitettiin (nimim. Kyrönjoen rannalla Etelä-Pohjanmaalla lapsuutensa viettänyt), pientareiden kukkaloistoon oli tullut uusia värejä.  Vasta nyt rupeaa E18:n ympäristön maisemointi näkymään sellaisena kuin miten sitä varmaan on suunniteltukin. Kallioleikkausten eri värit ja muodot, auringonlaskun muodostamat varjot – suosittelen kaikille erikoispikavuorolla bussimatkaa Turku-Helsinki, meno-paluu, ja istumista etupenkissä kuljettajan takana, turvavyöt tiukasti kiinni mutta silmät auki!

Ihanaa ettei tänään tarvitse lähteä töihin.. Ensimmäinen eläkeläisvuosi on ollut yhtä hurlumheitä, elämysten lasi on piripintaan täynnä ja Musiikkitalo on lunastanut lupauksensa, myös siinä mielessä että siitä on muodostunut tuttujen kohtauspaikka, eilisessäkin konsertissa oli todella monipuolinen kirjo ihmisiä joita ei muualla tapaisikaan, ei ainakaan yhden illan aikana.

Tänään sitten huomasin ettei digiboksiini ollutkaan tallentunut sinne ohjelmoimaani Schönbrunnin kesäkonserttia, jonka Teemalla johti hurmaava (todella!)  Gustavo Dudamel, hän,  joka myös ”allekirjoittaa vain hyviä sopimuksia”  Turun konservatorion kynällä - vai olisiko jo kadottanut sen, onhan siitä jo muutama vuosi aikaa kun kynän hänelle saatesanoin annoin.

Posti tuli, lehtiä, ei yhtään laskua, loistavaa. Ja yskä on poissa, kiitos Vasks, kiitos KPKO, kiitos heimoveli JK!