Tapahtumia tai sitten ei

Milloin aamu alkaa?

Silloinko, kun heräät eka kerran kolmelta, neljältä vai silloinko kun haet sanomalehdet vai silloinko kun alat lukea lehtiä? Vai kenties silloin kun olet pompannut/kömpinyt/ryöminyt sängystä aamupesulle ja saanut väännetyksi vaatteet päällesi?

Tänään Wanhan Rouvan aamu avautui Helsingin Sanomien kanssa. Lehtienlukujärjestykseni on: Hesari ensin, seuraavaksi selaan urheilu- ja mainoslehti Turkkarin. Aina en voi sanoa lukeneeni lehtiä, mutta tänään syvennyin.

Etusivulla oli insertti ”Musiikki parantaa” ja pieni kuva Esa-Pekka Salosesta. Lukemisen aloitinkin lehden kulttuuriosastosta, jossa oli iso valokuva mietteliäästä Esa-Pekasta ja hätkähdyttävä otsikko: Terrori muutti myös Esa-Pekka Salosen. Mitä mitä?! Pariisin kauhun sattuessa muistelin, että en tiedä ketään muuta siellä olevaa/asuvaa kuin Topi Lehtipuun (Mikko Franck oli Suomessa siihen aikaan), mutta EP olikin kaupungissa oopperaa ohjaamassa. Vesa Sirénin kirjoitus on yhdistelmä toimittajan ooppera-arviota ja EP:n pohdiskelua elämän rajallisuudesta, muistelua ystävän Jouni Kaipaisen menehtymisestä (saman ikäpolven poikia), omien voimiensa suuntaamisesta tulevaisuudessa, musiikin vaikutuksesta maailmassa, musiikkia hän aikoo joka tapauksessa tehdä, tavalla tai toisella, se on nykytilanteessa aivan oleellista.

Suora lainaus kirjoituksesta: "Terrori-isku yhteiskunnan ilosuoneen, elinvoiman ja yhteisöllisyyden mekanismeihin. Isku kohdistui eliitin sijasta nuoriin ihmisiin, jotka olivat pitämässä hauskaa. -  Siksi terrorismin vastustus on myös sitä, että ilon ei anneta kuivua ja musiikin annetaan soida. Juuri sitä terroristifundamentalisti vihaa.”

Jälleen kerran Wanhaa Rouvaa fiksumpi henkilö nostaa esille musiikin parantavan vaikutuksen.

Seuraavaksi tutustuin Hesarin esittelyyn kulttuurisivujen uusista kolumnisteista: biologi ja kirjailija Tiina Raevaara, juontaja ja yritysvalmentaja Henkka Hyppönen, kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja Pirkko Saisio ja kirjailija Mikko Rimminen.

Rimmisen blogi olikin jutun vieressä, otsikko Mitä tapahtui saatanalle?  Kirjailija Rimmisen sanankäyttö on niin – nerokasta, sanoisin – niin monipolvista, että en voisi valottaa tekstiä tarkemmin ellen kopioisi koko juttua, ja sehän ei ole tarkoituksenmukaista. Rimminen käyttää lahjojaan järjestelemällä ajatukset ja sanat niin, että ne kuvaavat sekä politiikkaa että hänen omia henkilökohtaisia mielipiteitään. Taito! Miten virkistävää onkaan lukea merkityksellistä sanankäyttöä joka vaatii lukijalta keskittymistä ja ajattelemista.

Kulttuurisivujen kanssa samassa paketissa Hesarissa on TIEDE. Tiedeosastossa on yleensä yksi isompi juttu ja Tiedot jyvät –osioon poimitaan pikku juttuja sieltä ja täältä. Tänään ympyröin Muiden auttaminen lievittää stressiä. Yalen yliopistossa tehdyssä tukimuksessa 77 tervettä aikuista kirjasi päivän tapahtumat ja mielialat kahden viikon aikana. Tuloksista kävi ilmi, että arkinen avuliaisuus, kuten oven pitäminen auki jollekulle, puskuroi tehokkaasti stressaavien tapahtumien aiheuttamaa painetta. – Oletko tullut ajatelleeksi asioita noin? kysyn itseltäni ja riennän avaamaan oven heti. Ai niin, istun sisällä tietokoneella ja yritän siirtää eteenpäin arkiaskareita täällä kotona.. en siis avaakaan ovea juuri nyt.

Jukka Ruukki, Hesarin tiedetoimituksen esimies, kirjoittaa Merkintöjä-kolumnissaan koulusta, koululaisista ja nimenomaan koulupojista otsikolla Pitkä miinus sukupuolesta. Hän siteeraa jutussaan FT Sari Mullolan väitöstutkimusta. Ottamatta asiaan sen enempää kantaa lainaan tähän yhden kappaleen suoraan: ”Mullolan mukaan opettajilta sekoittuu kouluarvostelussa kaksi eri asiaa: osaaminen ja yksilöllinen tapa toimia, jota myös temperamentiksi kutsutaan. Sillä ei ole mitään tekemista oppimisen kanssa. ” – Wanhan Rouvan laajassa opettajalähipiirissä ei kyllä ole yhtäkään tuollaista opettajaa! Kirjoitus kuitenkin nostaa ajatuksiin yhden sivun siitä miten tärkeää koulutus on.

Mielipidesivuilla on vaihteeksi ihan ”luettavia” mielipiteitä hallituksen uudistuksista. Otsikkoja: -Miksi haluamme tehdä hallituksesta itsellemme vihollisen? -Uudistustyössä tulee sietää myös virheitä. -Pakkolait eivät pakota. -Hallitus kompuroi ja oppositio ilkeilee. -Suomella on kasvun paikka.

Raimo Sailas vääntelee kolumnissaan erästä ajankohtaista asiaa otsikolla Työmarkkinasopimus on pakkolakeja parempi.

Taidokasta, taidokasta sananselitystä siinäkin! Otan tähän vain yhden, satunnaisesti valitun kappaleen: ”Yhteiskuntasopimus oli harhaanjohtava ja huono nimi hankkeelle, jonka hallitus heti ensi töikseen pani liikkeelle. Tarkoitus oli jalo: nimellä haettiin jonkinlaista kansallista yhteenkuuluvaisuutta, eräänlaista talvisodan henkeä. Se, ketkä olisivat sopijaosapuolet ja mistä sovittaisiin, jäi hämäräksi.”  – Kokonaisuudessaan Sailaksen ruodinnan voi lukea Hesarin sivulta A5.

Pariisin ilmastosopimuksesta kirjoitetaan niin pääkirjoituksessa kuin kiinnostavassa artikkelissa jossa esitellään erään yrityksen nerokasta tuotetta jota tämä polttimia ja lämpöpumppuja valmistava firma vie Kiinaan, Kiinaan jossa on huolestuttu kansan terveyttä uhkaavasta saasteongelmasta enemmän kuin ilmastonmuutoksesta sinänsä.

Naisten rahapeliongelmat lisääntyneet –juttu liittyy terveyteen. No, Wanhalla Rouvalla ei ole koskaan ollut intoa minkäänlaisiin peleihin, mutta entisellä työmaallani vaikutti kerran henkilö joka aiheutti varsinaisen härdellin peliriippuvuutensa vuoksi.. Mitähän hänellekin kuuluu?

Hesarin taloussivuilla on haastateltu useita nimekkäitä henkilöitä siitä, mitä he antaisivat lahjaksi sellaiselle jonka kaapit pursuavat tavaraa?

Millaisen aineettoman lahjan antaisit? Esimerkkejä oli laidasta laitaan, mielestäni mielenkiintoisin Helsingin hiippakunnan piispan Irja Askolan esimerkki: Joulukortti, jossa lupaa puhua hyvää kortin saajasta viidelle eri ihmiselle tammikuun aikana. Vau!

Paikallisen urheilulehden (TS) anti jäi tänäkin aamuna melko laihaksi. Muutaman jutun huomioin: Turun raitsikka jäi eloon. No, siis hanke jäi. Valtuustossa oli äänestetty, suunnittelun jatkaminen voitti äänin 56-11.

Toinen, ihan pieni juttu oli otsikoitu: Varsinais-Suomeen tulee vaikuttajakoulu. ”Varsinais-Suomen liitto koulii maakuntaan tulevaisuuden ministereitä ja muita päättäjiä. Liitto aloittaa näillä näkymin helmikuussa 2016 vaikuttajakoulun, jonne haetaan yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneita nuoria. - - - Maakunnan edunvalvonta tarvitsee vähintään kaksi ministeriä jokaiseen hallitukseen. - - - Koulutus tarjoaa hyvän ponnahduslaudan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, toteaa maakuntajohtaja Kari Häkämies (kok).  (Puolueen lisäsi näkyviin Wanha Rouva.) 

Onko Turussa/Varsinais-Suomessa päästy nyt vähän vallan makuun? Eikö yksi ministeri riitä, tosin sisäministerin vakanssi onkin aika hankala eikä siinä voi nykypäivänä ollenkaan olla kovin nurkkakuntainen.. Ja taas törmätään koulutukseen. Hm. Juttu haiskahtaa. Millä rahoilla? Mistä hankkeesta tämän "koulutuksen" rahat ovat poissa? Miten testataan koulutukseen hakeutuvat?

- Tätä on seurattava suurennuslasilla!

Kokonainen sivu oli uhrattu sohvaperunan jumpalle. Wanha Rouva –peruna otti sivun talteen.☺ Huomasin sivun alareunassa jutun Miten pimeys vaikuttaa työpäivästä palautumiseen? Paras keino psykologi Piia Tulisalon mukaan on uni.  Toinen asia, joka auttaa, on psykologinen irrottautuminen. Se tarkoittaa sitä, että saa ajatukset aidosti keskitettyä johonkin muuhun kuin työhön. - Tuo vaatinee työhönsä sitoutuneilta suuria ponnisteluja?

Loppuhuipennuksena on (luen TS:n lopusta alkuun eli siis tämä oli pääkirjoitussivulla) Viron yleisradion toimittaja Rain Koolin juttu: Suvatto, suvakki ja järkkäri. Ajatus- ja huomiokokoelma vähän eri suunnalta. Kooli lähestyy asioita virolaisten autoilijoiden suojateitä kohtaan osoittaman välinpitämättömyyden kautta, ovelasti on aseteltu sanat ja asiat tässäkin pakinassa..

Sanaselitykset Koolin pakinaan:

suvatto = suvaitsematon

suvakki = suvaisevaisuuden kannattaja/edistäjä

järkkäri = normaalilla ihmisyydellä varustettu järkiajattelija

Ja nyt silittämään pyykkiä.. seurakseni taidan ottaa jotakin Linnunlaulu-paketistani♥, ehkä Kolmosen♥ ja Nelosen♥.