kalenteri

Keskustelukerhot sinfoniakonserteissa

Johtuneeko siitä, että Tampere-taloon mahtuu huomattavasti enemmän kuulijoita kuin Turun konserttitaloon ja että nykyisen taiteellisen johtajansa konsertit ovat kovin suosittuja ja kun yleisöä on aina paljon, niin mukaan mahtuu myös erittäin huonosti käyttäytyviä kuulijoita?Järkyttynyt Konserteissa säännöllisesti käyvä ystäväni raportoi lähes joka kerta rouvasta joka rapisuttelee suklaapatukoita käärepaperista, napsuttelee käsilaukun lukkoa,  liikuttelee jalkoja pakonomaisesti (pianissimojen aikana) tai herrasta joka muistaa aina laulaa mukana hiljaisissa kohdissa (olisiko aika uusia kuulolaitteen patterit?). Turun konserteista en nyt äkkiseltään muista mitään tuollaista. Vanhojen ihmisten vaivat, eihän niille voi mitään (vai voiko?), mutta jotakin kai voisi yleisen viihtyvyyden takia. Käsiohjelman väliin voisi vaiks sujauttaa pikku tapaoppaan, se olisi varmasti kaikille hyväksi sillä me teemme juttuja joita emme itse edes aina huomaa. Oppaassa voisi olla (kännykkä- ym kieltojen lisäksi) tieto, että konsertti on alkanut jo silloin kun orkesteri istuu lavalla! vaikka kapellimestaria vielä odotettaisiin.


Käyn silloin tällöin Tampere Filharmonian konserteissa, olen keskustelukerholaisilta yms kanssakuulijoilta säästynyt - eiliseen asti.


Ohjelman alkunumero oli Gershwinin Pianokonsertto F-duuri, jazzahtava konsertto, varsinkin eka osa oli mukaansatempaavan rytmikäs. Solisti hyvännäköinen nuori (?) mies. Istuin hyvällä paikalla (rivi 15 vasen) ja nautin ”koko rahan edestä” (kutsuvieraslippu mutta huomattavat matkakulut) – kunnes samalla rivillä kaksi rouvashenkilöä innostuivat jatkamaan keskinäistä kommentointia ja hetkuttelemaan (muka) konserton rytmeissä. Katsoin heitä tiukastiVihainen, mutta sitten ajattelin että hyvähän se on kun esitys puhuttelee ja konsertti on vasta alussa. Niissä merkeissä kuitenkin eläydyttiin koko pianokonserttoon, rouvat A ja B + me neljä kuulijaa heidän ympärillään… kukin tavallaan.



Väliajalla keskustelimme ystävieni kanssa kauhun sekaisin odotuksin, mitä tulee tapahtumaan Mahlerin Sinfonian nro 4 aikana. Päätin, että nuo rivillämme istuvat lörpöt eivät minun elämystäni tule pilaamaan! jos tyyli on samanlainen, huomautan. Ja kyllä, kun sinfonia alkoi, alkoivat rouvat myös! Kuiskasin vieressäni istuvalle nuorukaiselle, jonka kanssa olimme jo alkupuolella vaihtaneet hermostuneita silmäyksiä, että sanooko hän vai sanonko minä. Ei uskaltanut, johon minä vastasin tulleeni sen verran kaukaa että minä kyllä uskallan. Mietin 2 sek miten asian hoitaisin, sitten kaivoin laukustani kynän ja kirjoitin käsiohjelmaan huomautuksen ja näytin sen lähempänä istuvalle rouvalle. Ja hiljaisuus tuli!!! Se kesti koko sen tunnin verran kuin sinfoniakin kesti. Daami muisti myös että hänelläkin on käsiohjelma ja käytti aikaansa sen tutkimiseen. Eikä rapistellut. Mitäpä jos olisi kuunnellut ja katsellut yhtä hienoimmista Mahlerin Nelosen esityksistä??Rakkaus Hidastuksia, hiljaista pianissimosoittoa, forteräiskintää – eikä mitään ylimääräistä.



Odotan innolla TampFilh:n tulevan kauden Mahlereita, ekana Seiska ja sen parina Basse Fagerlundin Viulukonsertto. Aaaaaaaaaaah…


 

Olin lähtenyt matkaan lääkkeillä vahvasti huumattunaSairas, sillä pintaan pyrki tavallista yskää vaikeampi kröhä. Kaikki menikin ihan loistavasti siihen saakka kun istuin mandolinossa (eikun Pen-) matkalla Helsinkiin ja sieltä lentokenttäpikavuorolla Turkuun. Myöhästyin n. 30 sek klo 00.00 lähtevästä bussista, mutta olin asiaan varautunut ja kaivoin kassistani romaanin jota lueskellen aika kului yllättävän nopeasti. Torkkumistani bussissa (ja varmaan kanssamatkustajiakin) häiritsivät kovat ja äkilliset yskänpuuskani, matka muuten sujui hyvin (humoristinen ja varmaotteinen naiskuljettaja ratissa), mutta ei koskaan aikaisemmin ne kilometrit ole tuntuneet niin pitkiltä kuin viime yönä.


Uudenmaantullin pysäkiltä käveleskelin Sirkkalankatua kotiin, aamulla ennen neljää kuuntelin hiljaistakin hiljaisemmassa kaupungissa lintujen (sic!) huutelemista Käsityöläismuseon ja Vartiovuoren puissa, varsinaista kilpalaulantaa, aurinko nousi ja mahleriaani voi ajatuksissaan viimeinkin uppoutua konserttielämykseen. (Toivottavasti kuulen sen pian Yle Areenassa... sattuneista syistä saatan tarvita muistinvirkistystä!)

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

16.11 | 23:45

Ihana ja kaunis ja loistava kommentti illasta. Valitse joku tai kaikki,jokainen kumminkin on totta. Koska alat kerätä yhteen kirjaan nämä mus.talo elämyksesi.

...
11.11 | 10:17

Mukavampi se on salissa istua 'jaktoilla' kuin bussiasemalla odottamassa sinne huitsin nevadaan melkein päätymistä. :)

...
20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
20.08 | 11:55

Minähän vain toistin papukaijan tavoin illan juontajaa.. en oo tarkistanut, mistä laskeminen on aloitettu..

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS