Johtuneeko siitä, että Tampere-taloon mahtuu huomattavasti enemmän kuulijoita kuin Turun konserttitaloon ja että nykyisen taiteellisen johtajansa konsertit ovat kovin suosittuja ja kun yleisöä
on aina paljon, niin mukaan mahtuu myös erittäin huonosti käyttäytyviä kuulijoita?
Konserteissa säännöllisesti
käyvä ystäväni raportoi lähes joka kerta rouvasta joka rapisuttelee suklaapatukoita käärepaperista, napsuttelee käsilaukun lukkoa, liikuttelee jalkoja pakonomaisesti (pianissimojen aikana) tai herrasta joka muistaa
aina laulaa mukana hiljaisissa kohdissa (olisiko aika uusia kuulolaitteen patterit?). Turun konserteista en nyt äkkiseltään muista mitään tuollaista. Vanhojen ihmisten vaivat, eihän niille voi mitään (vai voiko?), mutta
jotakin kai voisi yleisen viihtyvyyden takia. Käsiohjelman väliin voisi vaiks sujauttaa pikku tapaoppaan, se olisi varmasti kaikille hyväksi sillä me teemme juttuja joita emme itse edes aina huomaa. Oppaassa voisi olla (kännykkä-
ym kieltojen lisäksi) tieto, että konsertti on alkanut jo silloin kun orkesteri istuu lavalla! vaikka kapellimestaria vielä odotettaisiin.
Käyn silloin
tällöin Tampere Filharmonian konserteissa, olen keskustelukerholaisilta yms kanssakuulijoilta säästynyt - eiliseen asti.
Ohjelman alkunumero oli Gershwinin Pianokonsertto
F-duuri, jazzahtava konsertto, varsinkin eka osa oli mukaansatempaavan rytmikäs. Solisti hyvännäköinen nuori (?) mies. Istuin hyvällä paikalla (rivi 15 vasen) ja nautin ”koko rahan edestä” (kutsuvieraslippu mutta
huomattavat matkakulut) – kunnes samalla rivillä kaksi rouvashenkilöä innostuivat jatkamaan keskinäistä kommentointia ja hetkuttelemaan (muka) konserton rytmeissä. Katsoin heitä tiukasti
, mutta sitten ajattelin että hyvähän se on kun esitys puhuttelee ja konsertti on vasta alussa. Niissä merkeissä kuitenkin eläydyttiin koko pianokonserttoon, rouvat A ja B + me neljä kuulijaa heidän
ympärillään… kukin tavallaan.
Väliajalla keskustelimme ystävieni kanssa kauhun sekaisin odotuksin, mitä tulee tapahtumaan Mahlerin Sinfonian nro 4 aikana.
Päätin, että nuo rivillämme istuvat lörpöt eivät minun elämystäni tule pilaamaan! jos tyyli on samanlainen, huomautan. Ja kyllä, kun sinfonia alkoi, alkoivat rouvat myös! Kuiskasin vieressäni istuvalle
nuorukaiselle, jonka kanssa olimme jo alkupuolella vaihtaneet hermostuneita silmäyksiä, että sanooko hän vai sanonko minä. Ei uskaltanut, johon minä vastasin tulleeni sen verran kaukaa että minä kyllä uskallan.
Mietin 2 sek miten asian hoitaisin, sitten kaivoin laukustani kynän ja kirjoitin käsiohjelmaan huomautuksen ja näytin sen lähempänä istuvalle rouvalle. Ja hiljaisuus tuli!!! Se kesti koko sen tunnin verran kuin sinfoniakin kesti.
Daami muisti myös että hänelläkin on käsiohjelma ja käytti aikaansa sen tutkimiseen. Eikä rapistellut. Mitäpä jos olisi kuunnellut ja katsellut yhtä hienoimmista Mahlerin Nelosen esityksistä??
Hidastuksia, hiljaista pianissimosoittoa, forteräiskintää – eikä mitään ylimääräistä.
Odotan innolla TampFilh:n tulevan kauden Mahlereita, ekana Seiska ja sen parina Basse Fagerlundin Viulukonsertto.
Aaaaaaaaaaah…
Olin lähtenyt matkaan lääkkeillä vahvasti huumattuna
, sillä pintaan pyrki tavallista yskää vaikeampi kröhä. Kaikki menikin ihan loistavasti siihen saakka kun istuin mandolinossa (eikun Pen-) matkalla Helsinkiin ja sieltä lentokenttäpikavuorolla Turkuun.
Myöhästyin n. 30 sek klo 00.00 lähtevästä bussista, mutta olin asiaan varautunut ja kaivoin kassistani romaanin jota lueskellen aika kului yllättävän nopeasti. Torkkumistani bussissa (ja varmaan kanssamatkustajiakin)
häiritsivät kovat ja äkilliset yskänpuuskani, matka muuten sujui hyvin (humoristinen ja varmaotteinen naiskuljettaja ratissa), mutta ei koskaan aikaisemmin ne kilometrit ole tuntuneet niin pitkiltä kuin viime yönä.
Uudenmaantullin pysäkiltä käveleskelin Sirkkalankatua kotiin, aamulla ennen neljää kuuntelin hiljaistakin hiljaisemmassa kaupungissa
lintujen (sic!) huutelemista Käsityöläismuseon ja Vartiovuoren puissa, varsinaista kilpalaulantaa, aurinko nousi ja mahleriaani voi ajatuksissaan viimeinkin uppoutua konserttielämykseen. (Toivottavasti kuulen sen pian Yle Areenassa... sattuneista
syistä saatan tarvita muistinvirkistystä!)