Tapahtumia tai sitten ei

Olin ystäväni Ruohoskan harrastajateatteri Maneerissa seuraamassa, miten heille, juuri tälle pienehkölle teatteriseurueelle  kirjoitetussa näytelmässä käsitellään aihetta ”Ei kukaan lottoa voittaakseen”. Miten niin, eikö muka?

Illan kokonaisuus oli rakennettu kolmesta lyhyehköstä näytelmästä joissa rahaa ja raharikollisuutta katsottiin niin kepeästä kuin raskaammastakin näkökulmasta. Käsikirjoittaja Frida Maria Pessi ja ohjaaja Veli-Pekka Teponoja olivat nostaneet asian tarkastelua enemmän traagiseen suuntaan, kaksi kolmesta osanäytelmästä. Kokonaisuuden mielestäni paras osa, se kevyt ensimmäinen, oli lyhin.

Siinä vanha huijarirouva huijasi nuoremman huijarinaisen varastamaan itseltään osan ryöstörahoista (jotka oli jollakin mystisellä tavalla saanut pankkiryöstösaaliina) – ja jäämään kiinni, kun taas alkuperäinen rosvo-rouva purjehtii keikauksen jälkeen ravintolan tarjoilijalta lainaamansa nukkavieru takki harteillaan (hyvä naamionti!), tyytyväisenä vinosti hymyillen jonnekin, etelänmaille ehkä.. ja suurin osa ryöstösaalista matkalaukussa mukana.

Juonen alkurakentelu jäi avoimeksi, mutta esityksen kolme naista, varsinkin se huijari vanha rouva, olivat tosi herkulliset, hienot vivahteikkaat ilmeet ja eleet..

Seuraavassa osassa painiskeltiin lottovoiton kynsissä, tilanne josta näytelmäkokonaisuuden nimikin tuli. Lottovoiton saanut, epäonnistuneessa avioliitossa elävä mies oli sitä mieltä että lottoamisessa pääasia on toivo. Ja kun/jos voitto joskus napsahtaa kohdalle, toivo on mennyttä ja käsissä on tilanne jota voittaja ei osaakaan hallita.

Herra voittaja opetteli kuitenkin olemaan lottovoittaja ja rupesi toteuttamaan äärimmäisiä hankintoja, haaveillen elämisestä jossa rahaa olisi loputtomiin – mutta ei sitä ärsyttävää vaimoa.

Tyhmä mikä tyhmä, tyyppi ei tajunnut että toki vaimo tiesi lottonumerot ja myöhemmin näki ne Veikkauksen voittosivuilta tai jostakin. 

Yksioikoisesti herra sitten siinä tilanteessa muka suostuu rouvan vaatimuksiin, syöttää ja juottaa herkullisesti – ja myrkyttää rouvan rotanmyrkyllä terästelyllä smoothiella.. Ei halunnut luopua rikkauksistaan uuden keittiön ja muun vastaavan, rouvan haaveiden toteuttamiseen. Hm.

Näyttelijät olivat ihan hyvät, mutta jossakin kohtaa käsikirjoitus rupesi kiirehtimään niin että alun jahnaamisen jälkeen tultiinkin rapsakasti rajuun loppuun. Ja lottovoittajan tie kulki telkien taakse.

      Viimeisen osan aihe oli kahden veljeksen epätoivoinen tapa saada rahaa murtautumalla rikkaan pohatan kartanon ullakolle, jossa ”aivan varmasti” olisi jotain varastettavaa ja siis myytävää. Tämä osa kärsi ehkä eniten pitkittämisestä, kun kuitenkin, niin kuin edellisissäkin osissa, oltiin vain tässä ja nyt –hetkessä.

Pienessä kellariteatteritilassa nuoremman, ohjailtavissa olevan veljeksen raivoisa replikointi ja riehunta, se ahdistus olisi ehkä vähemmälläkin tullut selväksi – toisaalta tietenkin, olihan nuorukaisella karmea tilanne, huumekäyttö oli taas alkanut, rahaa ei ollut eikä ilmeisesti ihan paljon käsityskykyäkään mutta vieroitusoireita kyllä oli!  

Oli vähän sääli että moni hieno, pieni yksityiskohta oli vähällä hukkua meuhkaamiseen. Kuvaelman tilanne oli raju, surullinen ja varmasti osin kovin tosikin. Harvalla ongelmanuorella kuitenkaan taitaa olla uhrautuvaa ja suuresti rakastavaa vanhempaa veljeä, joka lopussa päättää uhrata itsensä jotta nuorempi ressukka-veli pääsee ainakin tuosta akuutista murtopälkähästä. - Ihmeellinen ullakko sinänsä, ei mitään ns. tavallista rahallisen arvokasta mutta käsikranaatti, josta nuorempi veli vahingossa poistaa sokan..

Hämmästyn hiukan itseäni, että pitkitetyt kohtaukset häiritsivät kun olen pitkien teosten ystävä, mahlerit, wagnerit jne. Ilta herätti kuitenkin ajatuksia, mikä tietysti oli tarkoituskin.

Jotkut jaksavat harrastaa! Kymmenen pistettäja papukaijamerkki.

Oma harrastukseni ("niin kauan pitää mennä kun jalka nousee") on nyt säästöliekillä muutaman viikon: joku villi tulehdus rasittaa Wanhan Rouvan nilkkaa ja pääsääntöinen hoito tohtorin mukaan

on lepo ja tulehduskipulääkitys..

Onneksi (?) kotimaan kulttuurimatkailussa on Japanin ja Amerikan aiheuttama katkos.. joten toivottelen vain hyvää ja turvallista kulttuurivientiä maapallon ympäri!