uutisia

Morbror Vanja tanssissa, Korppiparvessa ja Facebookissa

Huutoa. Toistoa. Juoksemista ovissa. Ovien paukuttelua. Muutakin melua, hyppimistä, esineiden/tavaroiden hakkaamista. Vedessä möyrimistä. Vääjäämätöntä vetoa toiseen ihmiseen. Tunteiden korvennusta ristiin rastiin. Himon ja rakkauden kohde vanhan professorin kaunis nuori rouva. Professoria todellisten tai kuviteltujen vaivojen vuoksi hoitava lääkäri, maatilaa/kartanoa pitkään hoitanut Vanja-eno joka (hänkin) on hullaantunut professorin vaimoon, Vanjan äiti, sisarentytär, ystävä/tuttava. Kolme samovaaria, viinaa, viiniä, matkalaukkuja, klarinetti. Ensiapua tukahduttavaan ilmapiiriin luukkujen takana olevista ikkunoista. Aina syöksymistä veteen, jokainen. Ei mummo? Ovissa juoksemista taas, systemaattisesti, ovilla muodostetaan näyttämölle reittejä. Odotettavissa ollut nuoren rouvan antautuminen lääkärille, johon Vanja-enon sisarentytär Sonja, piikana tilalla elänyt rouvan tytärpuoli, on rakastunut. Riitoja. Kuka on pitänyt kaupungissa elävän professorin kotitilan kunnossa ja on joutumassa kodittomaksi jos tila myydään, Vanjan raivonpurkaus. Ystävystymistä. Toistoa. Akrobatiaa. Montako kertaa Sonja juoksi näyttämön poikki ja heittäytyi käsilläseisontaan? Ainakin viisi. Nessun dorma jossa ensimmäisellä kerralla Vanja-eno huutaa rakkauttaan laulaen kilpaa Pavarotin (?) kanssa, toisessa maatilalle yksin vanhojen ihmisten kanssa jäänyt Sonja myötäilee melodiaa klarinetilla. – Ja siihen, pimeyteen ja klarinettimelodiaan neljän tunnin draama loppuu.Vau



Esityksen alussa minusta tuntui siltä, että tämähän on jo nähty. Andriy Zholdakin ikimuistoinen Anna Karenina kahteen kertaan katsottuna olikin tukeva tausta Vanjalle. Tunnustan venäläisten klassikoiden tuntemattomuuteni, Vanjassa olisi ollut (ehkä) hiukan apua jos olisi etukäteen tuntenut perusjuonen. Vai olisiko? Toisaalta,  Anna Karenina -esitykset muistaessani en tietämättömyyttäni kovin paljon surrut, arvasin että Zholdak tekee jutusta aivan omanlaisensa. Kuten tekikin.



Kaikesta kaaoksesta nousi pintaan rakkaus/himo, ikä, erilaiset taustat, maa, maanviljely, akateeminen elämä, sanat joita ei ymmärretä – ei aina ehkä sanojen käyttäjä itsekään – pyrähdys toisesta elämänpiiristä hetkeksi toisten hiljaisen, junnaavan arjen keskelle ja sitten taas jokaisen paluu omaan kuvioonsa.

Olisi ollut hyvä nähdä tämäkin esitys toiseen kertaan.



Plakkarissani on jo liput Zholdakin Turun kaupunginteatterissa syyskuussa ensi-iltaan tulevasta Kirsikkapuistosta, pitäisikö hankkia samantien loppupuolen esitykseenkin? Tuntuu olevan tällä mielenkiintoisella tyypillä sellainen tapa ohjata että sanoma nousee paremmin esiin useammalla katsomiskerralla.



Tämän päivän sanomalehdissä on Kirsikkapuistosta isot jutut. Arvata sopii, kumpi otsikko on Hesarista ja kumpi Turkkarista: ”Kirsikkapuistoa jatketaan ilman Tea Istaa. Andriyn puutarhassa realismi yhdistyy fantasiaan” Ja:  ”Kaaos Kirsikkapuistossa. Andriy Zholdak ja muu työryhmä jatkavat harjoituksia ilman produktiosta lähtenyttä Tea Istaa” (jolle harjoitusaika ei riittänyt, oma lisäykseni…)



Nelituntisessa Vanja-esityksessä oli vain yksi väliaika, runsas tunti alun jälkeen. Väliajalla satuin istumaan teatterilämpiön ikkunalaudalla lähellä sellaista seuruetta jossa mukana oli (TV:stäkin tuttu) vanha miesnäyttelijä joka tulee myös Kirsikkapuistoon. Keskustelua oli hauska kuunnella, jos paussi olisi ollut pidempi, melkein olisin voinut osallistua!



Teatterilaisten asenne oli avoin ja iloinen, samanlaiselta minusta tuntui edellisiltana Turun konservatorion tanssin opiskelijoiden valmistujaisesityksen ensi-illassa. Vieraatkin tuntuivat tutuilta ja keskustelu oli avointa, iloista, yhteistä. Esitys (Morpho) itsessään (40 minuuttia ilman taukoja) oli mukaansatempaava ja ihailua herättävä.Hyvä



Tälle päivälle suunnittelemani keikka Kiasmaan: Korppiparvi,
Janet Cardiff & George Bures Miller, jäi tekemättä kuten vähän aikaisempien Zholdak-esitysten perusteella pelkäsinkin. Mutta huomenna? museopäivänä.



HeheEnää en yhtään ihmettele kokemaani vuorovaikutushiljaisuutta! Toki olen yhden syyn tiennytkin mutta en täysin ymmärtänyt, nyt,  kuunnellessani Johanna Korhosen pakinaa, asia kristallisoitui. Koska aion edelleenkin olla itsepäinen ja itse pysyä poissa ns. sosiaalisesta ajankulusta, minun on hyväksyttävä tilanne ja päästettävä ystäväni suosiolla valitsemaan ajankäyttönsä, vuorokaudessa kun on vain ne 24 h. Jään odottamaan, muuttuuko tilanne enää koskaan.

http://areena.yle.fi/audio/1336734377515 Valkoista valoa 11.5.2012, Ulkona Facebookista, Johanna Korhonen pohtii, onko ihmisellä oikeutta elää Facebookin ulkopuolella.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Virpi | Vastaa 13.06.2012 00.47

joo,ei nyt mitään Vanjasta, vaan ALBUMISTA. Liian hienoja kuvia koneella katsottaviksi. Siis tee myös valokuvateos1

vuf | Vastaa 20.05.2012 19.39

FB on kohtelias, ei välttämättä hienotunteinen foorumi omine lattanoine käytöspaineineen, mutta myös mahdollisuuksineen kekseliäälle maailmanparantajalle. Kai.

Satukainen täältä Espoosta | Vastaa 17.05.2012 16.19

Siis tosi siisti juttu! Voisit aivan hyvin ryhtyä kriitikoksi, kyllä niin nasevasti kirjoitat.

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

08.09 | 20:56

Jos on herkät korvat, TFO:n peltisali ei ole vastaus, ei Beethoveniinkaan.

...
07.09 | 15:39

TFO näyttää omalta osaltaan vastaamaan keväiseen B kysymykseesi. Jos vain muuten...

...
06.09 | 13:33

Onpa kiva, että kun kerrankin pääsee konserttiin, se on sitten nautinnollinen!

...
29.07 | 21:55

Instassa on..

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS