Tamarasta? Laulaja-näyttelijä-poliitikko–Tamarasta. Turkulainen Tamara Lund oli kaikkea tuota ja myös yksityishenkilö Tamara. Jossakin
jollakin oli nyt, kymmenen vuotta Lundin kuoleman jälkeen herännyt ajatus tehdä hänestä musiikkipitoinen tuotos Turun kaupunginteatteriin, teatterin väistötiloihin ratapihan taakse Logomoon
.
Mainostetaan musiikkinäytelmänä.
Taiteilijakuvana.
Wanha Rouva kiinnostui näytelmästä viime keväänä, kun tapasin Tamaraa esittävän ”meidän
talon entisen”, Angelika Klasin (näytelmän Tamara parhaina esiintymisvuosinaan). Rupesin myös muistelemaan Tamara Lundin bravuuri-iskelmiä, joita rallatettiin 60-luvulla, kuten Sinun omasi (säveltäjä
Rami Sarmasto) https://www.youtube.com/watch?v=Pt2IAIHNFtk , Mä oon mikä oon (säveltäjä Jorma
Panula!) https://www.youtube.com/watch?v=oC7d69Uo8NA&list=RDmG4ggM23YQQ&index=13, Hyväile, hyväile vaan (säv.
?).
Jep, niinpä sit ostamaan törkeän kallista lippua, kallista, vaik olikin eläkeläishinta.
Kävin katsomassa ja kuulemassa Tamaran syyskuun viimeisenä päivänä.
Olin eka kertaa Logomossa muutama vuosi sitten,
kun tila oli just ja just saatu jonkinlaiseen käyttökuntoon näitä musiikki- ym esityksiä varten. Silloin, Turun kulttuuripääkaupunkivuonna, tilan korkkasi Mikko Heiniön ooppera Erik IV. Mikrofoneilla oli vahvistettu
niin laulajat kuin orkesterikin. Silloin vannoin että ei enää ikinä tänne! Ei mikrofonimusiikkia! Eikä ainakaan Logomon suhteellisen pienessä esitystilassa.
Angelikaa ja muutamaa imelää iskelmää saan siis syyttää siitä että nyt läksin Logomoon toisen kerran. Musiikki
ja puhe oli mikrofonivahvistettua jokaisella esiintyjällä. Tamara: neljä eri ikäistä näyttelijä-laulajaa joista yksi sitä paitsi oli loistava tanssija,
Turun konservatorion viimeiseltä, vuonna 2015 lakkautetulta tanssilinjalta valmistunut Sofia Arasola! Sofia tanssi ja lauloi uskomattomasti! Laulajina kaikki esiintyjät, joita oli tosi monta, olivat ainakin hyviä. Varsinainen
puheteatterinäyttelijä Kirsi Tarvainenkin lauloi kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä, ehkä onkin. - Valitettavasti Angelika K:lla oli kokonaisuudessa vain muutama laulunumero ja sovitukset kauttaaltaan olivat kummallisia,
suoraan sanoen (anteeksi Jussi V
), ja jossakin duetossa laulumiksaus epäonnistui karmeasti.. Eli siis musiikin
takia ei Tamaraa kannata mennä katsomaan. Minun mielestäni.
Tekijät kertovat ennakkoesittelyissä, että tässä
on tehty Tamara Lundin omaelämäkertateoksen perusteella läpileikkaus taiteilijan elämästä. Minusta tulos oli silppusäkki. Oliko ahnehdittu liikaa sitä että kaikki mahdollinen tulee mainituksi? 
Ihan vauvasta hautaan ei välttämättä olisi tarvinnyt napsia tilanteita taiteilijan elämästä. Enkä kyllä huomannut kunnallispolitiikkaa joka oli Tamaran
viimeinen vaikutuskenttä Turussa, tosin en tiedä, ehtikö hän oikeastaan siinä vaikuttaakaan. Olisiko kannattanut hiukan karsia ja tehdä joistakin kohtauksista hivenen pidempiä? Se psykiatrilla käyminen, olisiko sitäkin
asiaa voinut tiivistää vain muutamaan kohtaukseen? 
Musiikillinen puoli ja tietyt yksityiselämän kuviot ovat ne joista Tamara Lund muistetaan. Ainakin Wanhan Rouva muistaa, rantauduinhan Turkuun vähän aikaa sen jälkeen kun Tamara oli vuonna 1959 ponnahtanut
pinnalle, kirjaimellisesti Ponnahdus Pinnalle –esiintymiskilpailusta.
Mutta siis tämä esitys. Logomon sisääntuloaula
toi ulkoisesti mieleeni Porvoon Taidetehtaan. Väliajalla Logomon aula oli tungokseen saakka erittäin ahdas sillä siitä oli lohkaistu osa Tamara Lundin näyttämöpukujen esittelyä varten plus yhtä tarjoilutiskiä
varten. Porvoossa minulla olikin hiukan backstagepuuhastelua
väliajalla joten en Taidetehtaan mahdollisesta tungoksesta tiedä..
Naulakkopojat!
WAU, Wanha Rouva sai jo toisen kerran tänä syksynä loistavaa palvelua ns. oheishenkilöstöltä. Marimekkopaitaiset henkilöt vaatenaulakolla olivat jo asujensa
puolesta raikas mustavalkoinen ilmestys, ja se nuorukainen joka kämmenellään laski tuliko antamastani rahasta oikein takaisin (4€ - 2,5€) ja jolle nauraen totesin että ”päässälaskuharjoituksiako”, hän
seisoskeli ulko-oven vieressä, kun väliajalla läksin ulos hengittelemään viilenevää syysiltaa. Hän kysyi, miltä esitys minusta vaikutti.
Ei olisi pitänyt tehdä yleisötutkimusta nirson Wanhan Rouvan
kohdalla.. Kehuin
ja moitin. Kerroin, kenen vuoksi olin tullut. Kehuin laulajia ja tanssia, moitin järkyttävän kovaa äänentoiston volyymia ja heitin kommentin että korvatulpat olisi tarvittu. Mainitsin myös edellisen, sen ainoan kokemukseni
Logomo-salista. - Ja kun palasin ulkoa sisään, tämä suloinen nuorukainen otti minua hihasta kiinni ja tarjosi pikku pussukan jossa oli korvatulpat!!!
Esityksen loppu sujuikin volyymin
osalta tosi hienosti. En tiedä, oliko tämä korvatulppatarjous vain yhden yksityisen ihmisen oivallus vai onko meitä muitakin ”kuulovammaisia” ollut, mutta todella hienosti palveltu.
Taustalla näytti myhäilevän joku vanhempi - ehkä esimiesasemassa oleva - vahtimestari.
Näin pitää hoitaa yleisöpalvelua kovenevassa kilpailussa☺, myös kulttuurin osalta!
Loppuhaikeus tässä, Tamara Lund ja Rami Sarmasto vuonna 1963 
https://www.youtube.com/watch?v=-OqdhidxMkY&list=RDmG4ggM23YQQ&index=22 .. Rami Sarmasto kuoli 26-vuotiaana liikenneonnettomuudessa, Tamara Lund menehtyi
syöpään 64-vuotiaana.
