.. arkielämästä. Koska eläkeläisen arki on 99,9% vapaaehtoisen, itselaaditun aikataulun kehystämää, kaikenlaisia konsteja löytyy kun laiskottaa tai kun haluaa
paeta arkea. Koska rakastamani radiokanava, Yle 1, on muuttunut epäluotettavaksi klassisen musiikin jukeboksiksi johon harvat puheohjelmat hukkuvat, viihdyn Yle Areenassa kohtalaisen usein – ongelma onkin vain siinä että tämä
pöytäkoneeni ja sen hyvä äänentoisto ovat huushollini äärimmäisen paperikasamaailman keskellä. Tarkoittaa sitä, ettei täällä pääse arkea kovin hyvin pakoon.
Eksyin nettikirjakauppaan, tein tilauksen – ja peruutin sen. Koneellinen nopea siellä jossakin ehti kuitenkin jo lähettää sähköpostiini tilausvahvistuksen,
nyt jännitän, kumpi pitää, tilaus vai sen peruutus. No, ei oikeastaan mitään haittaa, meni niin tai näin, mutta aikaa tuossa valintaseikkailussa kului. Siinä ohessa kävin tutkimassa bussiliikenteen halpis-tarjouksia
odottaen samalla ”Helsingin tärkeän/tärkeiden”
kommenttia, miten, missä, mihin aikaan tapaamme
vai emmekö tapaa.
Havahduin radio-ohjelmaan ”Sinfoninen takoja”. Uusinta, kuinkas muuten. Tässä tapauksessa aiheellinen uusinta, sillä
kun tuo Sibelius-sarja (Osmo Tapio Räihälä) lähetettiin eka kerran, se oli hukkunut muun musiikkiohjelmiston sekaan ja oli jäänyt Wanhalta Rouvalta kokonaan kuulematta. No, nyt se on naulinnut minut tähän huoneeseen
tämän roinan keskelle, kuuntelussa meneillään on osa 4: ”Sisäisiä ääniä”.
Myönnän, en ihan joka
sanaa ole kuunnellut, mutta tämä puoliviihteellinen sarja sitoo helpossa muodossa Sibeliuksen elämänkaaren hänen ihanaan musiikkiinsa siten että ohjelmaa voi kuunnella taustallakin. Neljättä osaa kuunnellessa mieleeni
tulee jo – sirpaleinen palapeli. Omat ajatukseni karkaavat joka välissä kokemiini Sibelius-konsertteihin
joita viime vuosina
minulla on ollutkin onni saada elää.. draamaa ilman selityksiä!
Tässä on mielenkiintoinen ohjelma Sibeliuksesta http://areena.yle.fi/1-2700935,
asialla Roman Schatz ja vieraat..
Posti toi Suomen Kuvalehden. Kansikuvajuttu ”Keikkaministeri. Anne Berner päätti, ettei lähde politiikkaan.
Nyt hän on ministeri.” Rupeankin tutkimaan, mitä Uuden Lastensairaalan nokkahahmolla on mielessään politiikan suossa, rämpiikö vai raivaako tietä/teitä..