Life is..
I ”... but a walking shadow...”
II “… struts and frets…”
III “… and then is heard no more….”
IV “… tale
told buy an idiot…”
V “… full of sound and fury…”
VI “… signifying nothing.”
- Shakespeare-katkelmat säveltäjä
Jouni Kaipaisen valitsemia hänen pasuunakonserttoonsa liittyvästä Macbeth-tekstistä.
Kamariorkesteri Avanti!n isännöimä Porvoon Suvisoitto täytti 30 vuotta. Melkein lähestyy keski-ikää,
tuumasi Wanha Rouva jolla oli ilo nautiskella Suvisoittoa nyt jo kolmannen kerran, se ensimmäinen olikin huumaavaa, Suvisoiton 20-vuotisjuhlat..
Tällä kerralla onnistuin myös jossakin välissä kaappaamaan Avanti!n
taiteellisen johtajan, pohojalaassyntyisen klarinettitaitelija Kari Kriikun ”puhutteluuni”.
Sitä tapaamista olin odottanut
jo jonkin aikaa, 30. Suvisoiton taiteellinen suunnittelija Matthias Pintscher ei osunut reitilleni.
Juhlavuoden juhlavin, hauskin, ällistyttävin, takuuvarmin konsertti oli varmasti se johon sain nyt osallistua
viime lauantaina.
Konsertissa oli aivan kaikki mitä olin toivonut ja odottanut. Ohjelman aloittanut Jouni Kaipaisen pasuunakonsertto op. 100 Life is... oli sellainen yhdistelmä mielenkiintoista musiikkia
ja pasuunataituruutta (Valtteri Malmivirta), että konserton loputtua aloin välittömästi toivoa teoksen levyttämistä toisen Kaipaisen musiikin kanssa, tämän (lainaus Ylen Elävästä arkistosta http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/02/17/jumalainen-naytelma-jouni-kaipaisen-mukaan):
Syyskaudella 2010 Hannu Lintu johti Ylen
tilaaman Danten Jumalaiseen näytelmään perustuvan Jouni Kaipaisen massiivisen neljännen sinfonian "Commedia" op. 93. kantaesityksen. Massiivisuutta edustaa myös teoksen kokoonpano: kaksi solistia, mieskuoro ja orkesteri,
jonka kokoonpanossa on säveltäjälleen poikkeuksellisesti kaksi harppua ja neljä Wagner-tuubaa.
- - - Kaipainen kirjoittaa käsiohjelman teosesittelyssä: ”Lähtökohtanani
oli se, että koko suunnaton runoelma on ymmärrettävä enemmän ihmiselämää ja sen reflektiota koskevana allegoriana kuin yksityiskohtaisena kuvauksena jännittävästä matkasta. Näin ollen saatoin
tyytyä tekstivalinnassa irrallisiin katkelmiin sieltä täältä pitkin runoelman runsaudensarvea.”
Hesarin kriitikko Vesa Sirén konserttiarviossaan muka kauhistelee, että oli julmaa ohjelmasuunnittelua
panna samaan konserttiin ja vieläpä peräkkäin kaksi konserttoa, suomalaisen puhallinkonserton kantaesitys ja maailmankuulun György Ligetin viulukonsertto. Katin kontit! Kyllä ohjelmasuunnittelijat olivat tienneet, millaisen
kattauksen tarjoavat, taiturikappaleet ja –esitykset nostattivat kuulijoidenkin pulssia niin että todella tiesi olleensa juhlissa!
Olen kuullut ja nähnyt (!) Ligetin konserton RSO:n konsertissa syksyllä 2012 Sibelius Ligetin ympärillä, http://www.wanhanrouvanasioitaasiattomuuksia.fi/70803000/711415/posting/sibelius-ligetin-ymp%C3%A4rill%C3%A4.
Pekka Kuusiston hengästyttävän esityksen aikana mielessäni vilahti Benjamin Schmidin sinänsä taiturillinen esitys, mutta Kuusiston villistä ilosta ei hänellä ollut jälkeäkään. Niin erilaisia
voivat samat teokset olla! Suvisoiton juhlavieraat saivat taatusti uniikin ja mieliinpainuvan tulkinnan vaikka Pekka Kuusisto backstagella valittelinkin parin nuotin jääneen häneltä soittamatta..
Valitettavasti olen
harvoin osunut Pekka Kuusiston solistiesiintymisten kohdalle, ehkä siksi, että hän on yksi niitä suomalaisia taiteilijoita joilla niin sanotusti ”riittää vientiä” ulkomaillakin.
Tampereella
minulla kuitenkin oli ilo olla mukana Sebastian Fagerlundin viulukonserton kantaesityksessä Rengasmatka Tku-Tre-Hki-Tku, 14 tuntia, 8.9.2012 http://www.wanhanrouvanasioitaasiattomuuksia.fi/70803000/482762/posting/rengasmatka-tku-tre-hki-tku-14-tuntia
– ja sitä ei voi unohtaa! Nyt sitten viimeinkin onnistuin saamaan solistin kuittauksen ko. levyn esittelyvihkoon josta enää puuttuu vain yksi tärkeä nimi.
Kun konsertissa alkoi väliaika, osa yleisöstä valui ulos, mutta aika moni jäi saliin joko juttelemaan keskenään konsertin alkupuolen kokemuksista tai sitten palloilemaan backstagelle tuttuja tervehtimään..
Illan jännite kesti loppuun saakka. Ainakin Wanhalla Rouvalla. Oli mielenkiintoista kuulla livenä (ja nähdäkin) Magnus Lindbergin Joy säveltäjän itsensä johtamana. Joy on sävelletty
ja tietokoneistettu vuonna 1990.
Käsiohjelmassa kirjoitetaan siitä (Antti Häyrynen?) mm. näin:
”.. Joy teki pisimmän matkan kahden pianon ja lyömäsoitinten
kamarisävellyksestä konsertoivan teoksen kautta runoelmaksi 23:lle soittajalle ja elektroniikalle. IRCAM:in tietokoneohjelmaan pohjautunut ja Juhani Liimataisen ja Arnaud Peitit’n kanssa toteutettu elektroninen osuus edusti syntyaikanaan musiikin
futuristisinta elementtiä, mutta neljännesvuosisata myöhemmin Akain samplerit ja Yamahan syntetisaattori ovat periodisoittimia - - - samplerien äänet ovat peräisin Lindbergin huvilallaan
pilkkoman vanhan flyygelin kuolinkorahduksista – vanhan tuhkasta nousi uusi ilo. - - - ”
Konsertin nauhoitettu
lähetys Yle Radio Yksi tänään keskiviikkona 1.7. klo 19.03. (Jää Areenaan kuunneltavaksi.)
Avanti!, joht. Hannu Lintu ja Magnus Lindberg, sol. Pekka Kuusisto, viulu ja Valtteri Malmivirta,
pasuuna. - Jouni Kaipainen: Pasuunakonsertto. György Ligeti: Viulukonsertto. Magnus Lindberg: Joy. - Porvoon Taidetehtaalla 27.6. äänitetyn konsertin toimittaa Ville Komppa.
Wanhan Rouvan omituiseen makuun ilta oli
- taas kerran – 110%:n täysosuma. Kaikkine oheisineen. Vaikka Lemminkäiseni
olikin Pohjolan tyttären kanssa tällä
kertaa paennut Lontooseen (HarrisonParrot). Mutta luvattu (tarjottu) mikä luvattu, hyvää ei koskaan odota liian kauan ja tulemme tapaamaan, tavalla tai toisella..
Askarruttavan ihanaa konsertti-iltaa edelsi maukas iltapala
Taidetehtaalla ravintola Sinnessä Rakkaiden Nuorten seurassa ja konsertin jälkeen pari mukavaa aurinkoista puuhastelupäivää heidän kanssaan Porvoon maaseudulla – mutta se onkin jo aivan toinen juttu. Vierailuni
Rakkaiden Nuorten luona sujui ainakin puolittain siten että joka välissä pulpahti mieleeni jotain lauantai-illan tapahtumista, eikä vain mieleen vaan suunkin kautta puheenpulputuksena.. (Rasittava vieras!)