Tapahtumia tai sitten ei

.. jo aamusta puiden latvoissa, ja vaikka silmäähivelevän vihreät lehdet ja pihan nurmikko, johon muutama päivä sitten parturoidut voikukatkin taas ovat ärhäkästi ilmestyneet, ja vaikka erilaiset siivekkäät pyyhältävät ilmatilassa pysähten aina välillä etsimään nurmikolta syötävää, vaikka tuo vilkas ja elämänmakuinen näkymä on suoraan ikkunani edessä, mikä vetää mielialaa alas, mikä neuvoksi?

Ei, ei minulle ei nyt kannata sanoa että ”mee ulos”, se ei tänään onnistu.

Huomaan myös, että yhdessä pihapuussamme näyttää olevan epäilyttävän ruskehtavat lehdet, se on toisen ison puun takana niin etten näe varmaksi mikä on laatuaan – mutta sen näen, että tämä erivärinen puu sijaitsee aivan pihaanajoreitin vieressä ja siinä myllerrettiin remontin aikana paljon, niin kaivaen kuin viimeksi asvaltoidenkin. Onko tuossa nyt tehty vahinko?

Aamun sanomalehdistä poimittua:

Paikallisen urheilulehden välissä oli erillinen mainoslehdykkä pääasiassa Turun ja Turunseudun kesäaktiviteeteista. (Puh, mikä sana!) Tarjonta kyllä painottuikin aktiivisuuteen, oli lähdettävä sinne ja tänne ja nimenomaan omalla autolla, ainakin jos halusi saaristoon tai jonnekin vähän Turun keskustaa kauemmaksi. Niinpä niin.

Oululainen (! ei edes Turussa syntynyt) kirjailija Antti Leikas kertoo kesälehdykän jutussa että ”Lomalla luettu jää mieleen”. Ja antaa ohjeen: ”Lukijan on hyvä pitää mielessään, miksi kirjailija on kirjoittanut juuri tämän kirjan. Jos kysymykseen ei saa vastausta noin 50 luetun sivun jälkeen, kirjan voi huoletta jättää kesken.” Olen uusimmassa ostamassani kirjassa nyt sivulla 32, enkä ole varma, miten jatkon käy.. En viitsi kertoa, mikä kirja, mutta palkittu on. Huomaanko 50 sivun aikana, oliko teos palkinnon arvoinen?

Lisää Oulu-uutisia Turun Sanomista: siellä on keksitty ihmelaturi älykännyköille. En – älyttömän kännykän omistajana –  lukenut juttua, talteen kuitenkin otin kun lähipiirissä voi olla asiasta kiinnostuneita.

Lehdykässä on esitelty muutamia esimerkkejä siitä ”miten tositurkulainen viettää kesän Turussa”.  Jokirannassa, puistoissa, Ruissalossa, maauimalassa, Ruisrockissa, Tuomiokirkossa,  Sibeliusmuseossa..  Kukaan ei huomaa mainita kirjastoa (kyllä Turun pääkirjasto on edukseen kesälläkin) tai mitään klassiseen musiikkiin liittyvää. No, eipä urheiluakaan.

Mutta lehdessä on myös uutinen Euroopan laatuleimasta, joka on myönnetty 31:lle suomalaiselle festivaalille 2015-2016.  Naantalin Musiikkijuhlat näyttää saaneen tuon tunnustuksen, samoin Ruisrock ja Sastamala Gregoriana.

Europe for Festivals, Festival for Europe eli EFFE –tunnustus on ollut viime vuonna haussa, ja vain hakemuksen lähettäneet festivaalit on otettu huomioon tunnustuksia jaettaessa.  Turun Musiikkijuhlat siis joko nukkuivat tai..  aika näyttää: ”All EFFE Labels 2015-2016 will be presented in an online and print guide from early summer. This unique result extends the reach of European festivals across borders, creating new bridges amongst the festival community and new access of audiences about festivals coming up. The online guide will be launched in summer.”

Tuli tänään Wanhan Rouvan sähköpostiin viesti, että Turun Musiikkijuhlien päätöskonsertin ohjelma on nyt julkistettu (me ennakko-ostajat ostimme siis ns. sian säkissä), konsertti kulkee otsikolla ”Kapulanvaihto”, onhan se Topi Lehtipuun jäähyväiset ja uuden festivaalijohtaja Ville Matvejeffin esittäytyminen. Sillisalaattia näyttää ohjelma olevan mutta ei auta, kyl Topille täytyy käydä hyvästit heittämässä.

TS kertoo tänään isossa jutussa viime marraskuussa Turussa sattuneesta tulipalosta, jossa kuoli kaksi ihmistä. Asiasta on nyt julkistettu Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) raportti, jossa esiin nousee juoppojen huolimattomuus:  ”Palo sai alkunsa, kun päihtyneet paistoivat yöllä liedellä ruokaa. Hellan viereisiin roskiin tarttunut tuli levisi nopeasti muualle asuntoon.” - - - ”Yhteisön elämäntavan vuoksi sekä ensihoitajilla että poliisilla oli ollut paljon tehtäviä talossa. Otkesin raportti paljastaa, että viranomaiset eivät siitä huolimatta tunnistaneen taloa paloriskikohteeksi.”

- - - ”Sosiaalitoimi ei kuitenkaan aktiivisesti valvonut heidän asumisturvallisuuttaan, sillä heidän mukaansa asukkaiden tuli huolehtia itse omasta asumisturvallisuudestaan yhdessä vuokranantajan kanssa.”

Jutusta ei suoraan ilmene, kuka/mikä vuokranantaja on, mutta kaupungin talous- ja hallintojohtajan kommentista voi arvata, että kiinteistön omistaa Turun kaupunki, sillä ”sosiaalitoimen kanssa aiotaan nyt reagoida tapahtuneeseen.”  Kaksi ihmistä kuoli kuitenkin ennen sitä. - Sattuneista syistä Wanhaa Rouvaa tuollaiset jutut ovat huolestuttaneet jo pitkään.

Aurajokirannassa sijaitseva ravintola rupeaa hankkimaan nyt jokeen omaa laituria asiakkailleen (kun ei saanut kadulle ravintolan eteen niitä ylimääräisiä parkkipaikkoja joita tässä taannoin havitteli, Wanhan Rouvan tulkinta☺) - niin että asiakkaat saanevat nyt, ainakin kesällä (touko-lokakuu) lyhyemmän kävelymatkan jos (kun) kiinteistöliikelaitos hyväksyy lupahakemuksen ensi viikolla ja jos asiakkaat käyttävät liikkumiseensa auton sijasta venettä..

Ja ettei kaupungin tyyli muuttuisi, lehti kertoo myös, että kokoomuksen valtuustoryhmä päättää seuraavassa kokouksessaan erään valtuutetun jatkomahdollisuudesta. Valtuutettu, joka 2012 kuntavaaleissa valittiin ps-edustajaksi mutta loikkasi sittemmin kokoomukseen, pitää itse ehdollista vankilatuomiota (60 päivää kirjanpitorikoksesta) lievänä: ”Ei tullut sakkojakaan.” Ajatella! Vain ehdollista vankeutta, ei sakkoja!!!

Hesarissa lehden entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen kirjoittaa hienon kolumnin, jossa mainitsee alkuun mm. RSO:n 22.5. konsertin ja kuvailee sen ohjelmaa, päättää juttunsa näin:

Toivoa tarvitaan.  Elämän ja kuoleman lauluissa (Kun vielä olet tällä rannalla)  kehotetaan kiinnittämään katse ”tähän rantaan, jolla hetken viivyimme, sen kauneuteen, sen kallionlohkareisiin: katso, ne kukkivat.”

Välissä Meriläinen pohdiskelee Smolnassa käytäviä hallitusneuvotteluja.

Hesarin netissä eräs vanha herra ärhentelee kulttuurin rahoituksesta:

Elämme jännittäviä aikoja. Keskiviikkona Juha Sipilän kolmen ässän johtotroikan on tarkoitus marssia jälleen julkisuuteen ja esitellä kuuluisat leikkauslistansa – eli kertoa, mistä miljardien leikkaukset otetaan.

Pitkän poliittisen ja taiteellisen uran tehnyt kirjailija-elokuvaohjaaja Donner (s. 1933) ei usko kulttuurille olevan tiedossa mitään hyvää.  ”Tämähän on pitkälti konservatiivinen oikeistohallitus. Kulttuuri taas on ollut maassamme avointa ja liberaalia, joten se on aika kaukana niistä arvoista, joita nämä kolme puoluetta edustavat.”

Täysin erillään Donnerin omat kulttuurilinjaukset eivät kuitenkaan tunnu puoluekolmikosta olevan.  Donner näet säästäisi oopperasta. ”Kansallisoopperan vuotuiset kulut ovat yli 40 miljoonaa, mikä on melko suuri osa kulttuurin rahoitusta. Se osoittaa sen, että suhteet eri taidemuotojen välillä eivät ole oikeat.”

Valtio tukee kulttuuria vuosittain noin puolella miljardilla eurolla, mikä on alle prosentin koko budjetista.

Kirjailija perustelee provokatiivista ehdotustaan oopperan raskaalla subventiolla. Kansallisoopperan toimintakulut ovat vuosittain noin 54 miljoonaa euroa, joista noin 70 prosenttia katetaan veikkausvoittovaroista. Lipputulojen osuus on parikymmentä prosenttia. Donner muistelee ehdottaneensa ”puoli-ironisesti” oopperan telakoimista jo viime vuonna eduskunnassa, mutta turhaan.  ”Ei se silloin saanut vastakaikua oikein miltään taholta.”

Donnerin lisäksi kysyimme arvioita mahdollisten tulevien kulttuurileikkausten vaikutuksista muiltakin kulttuurivaikuttajilta. HS:n kysely kulttuurivaikuttajille ilmestyy kokonaisuudessaan huomenna (27.5.).

Kansallisoopperan pääjohtaja Päivi Kärkkäinen ei kyselyssä halunnut ennakoida säästöjä. Oopperan rahoitusta hän puolustaisi. ”Kansallisooppera ja -baletti tuotti viime vuonna yhteensä 468 esitystä tai tapahtumaa. Näistä noin puolet oli maksullisia, puolet maksuttomia. Oopperatalon ulkopuolella esityksiä oli 75.”  Kärkkäinen myös muistuttaa, että Kansallisooppera on viime vuosien aikana toteuttanut runsaasti tehostamistoimia, ja esimerkiksi henkilökunnan määrä on vähentynyt 15 prosentilla.

Donnerin mielestä valtion osuus oopperalipusta on silti liikaa. ”Kyllähän oopperaa tuetaan muuallakin maailmassa, mutta haluan osoittaa  mittasuhteet. Ooppera on hyvin kallis kulttuuri-instituutio.” ”Minä en ole mikään oopperan kannattaja, vaan mun puolesta sen voisi laittaa kiinni.”

Vaikka muut kulttuurivaikuttajat leikkausehdotuksia ymmärrettävästi arastelevatkin, Donner ei jätä muurahaispesää sohaisematta.

Oopperan lisäksi esikoiskirjansa 18-vuotiaana kirjoittanut ja muun muassa elokuva-arkistoa perustamassa ollut kosmopoliitti löytää myös museopuolelta paljon leikattavaa. Suomessa on noin tuhat museota, joista ympärivuotisesti on auki kolmisensataa. Donnerista osa on täysin turhia.

”Monissa on olemattoman vähän yleisöä. Muistan aikoinaan, kun teimme Korjaamo-hanketta Töölössä, ja sitä vastustettiin, koska rakennuksessa on Raitiovaunumuseo. Silloin tuli tilastollisesti sitten todettua, että museossa kävi keskimäärin yksi ihminen päivässä.”  ”Jos kunnat haluavat niitä rahoittaa, niin siitä vaan.”

Donneria on uransa aikana useasti veikkailtu tulevaksi kulttuuriministeriksi, mutta milloinkaan tehtävä ei ole hänelle langennut. Moneen kertaan uransa aikana puoluetta vaihtanut Donner asettui vuoden 2011 vaaleissa ehdolle Rkp:n listalta. Hän ilmoitti ehdokkuutensa tärkeimmäksi syyksi perussuomalaisten kannatuksen nousun.

Hän ei vaikuta olevan huolissaan veikkailuista, ettei hallitukseen tulisi lainkaan kulttuuriministeriä. ”Jos minä olisin kulttuuriministeri tänään, niin eroaisin huomenna. Meillähän on ollut (Paavo) Arhinmäkeä, (Claes) Anderssonia ja (Tytti) Isohookana-Asunmaata ja vaikka ketä, mutta kaikki he ovat toimineet vain valtion ääritorvena. Kulttuuriministerillä on niin vähän vaikutusta itse rahoitukseen ja toimintaan, etten näe mitään mahdollisuutta vaikuttaa sillä tavalla.”

HS:n kyselyssä kulttuurivaikuttajat kertovat myös, mistä kulttuurin osasta ei missään vaiheessa saisi leikata, ja kysymykseen pääsee vastamaan myös Donner. Vaikka tämän kulttuurilinjauksista löytyy perussuomalaisiakin sävyjä, yhdestä asiasta hän on tyystin eri mieltä.

Taiteilija-apurahoista valtion tulisi Donnerin mukaan pitää näppinsä erossa.  ”Kirjallisuudelle, musiikille ja esittävälle taiteelle valtion apurahat ovat elintärkeitä. Hyvin harvat suomalaiset kirjailijat pystyvät tulemaan toimeen kirjoittamisella vaan valtaosa elää toisella työllä tai apurahoilla." 

"Jos niitä ruvetaan supistamaan raskaasti, niin se vaikuttaa kaikkeen taiteen tekemiseen tässä maassa.”  Näin sanoo Donner ja lähtee kirjoittamaan kirjaa.

Wanhan Rouvan sivuhuomautus tähän: Katsokaa ja kuunnelkaa RSO:n 22.5. konsertin lopusta myös keskustelu jossa mukana ovat säveltäjä Aulis Sallinen, ylikapellimestari Hannu Lintu ja oopperalaulaja Jorma Hynninen.

http://yle.fi/aihe/tapahtuma/2015/05/22/perjantaisarja-14-aulis-sallinen-80-vuotta.