Blogi

Tämä taisi olla nyt tässä, Wanhan Rouvan Aida. 

Siis tämä versio! Uutta toteutusta ja uuden Radameksen haluan!!! Toteutus voisi olla vaihteeksi ihan reilusti perinteinen, aikakauteen sidottu. Nyt puvustus ja lavastus ovat vähän sitä ja vähän tätä.  Nykyajan trendien mukaisesti oopperoita muutetaan kasvottomiksi, karuiksi ja neutraaleiksi näyttämötapahtumiksi ja juuri silloin on ehdottoman tärkeää että musiikillinen osuus olisi lähes täydellistä! - Jos esim. Metropolitan-sopraanot joutuvat laihdutusleikkaukseen, niin.. Useampi kuin yksi Kansallisoopperan solisteista saisi mennä myös äänenhuoltoon.

Aidan ohjauksesta voin syyttää Georg Rooteringia, miksi rakastettu ja himoittu Radames on niin tönkkö, suttuisen luotaantyöntävä ulkoisesti(kin) että on aivan mahdotonta samaistua Aidan kiihkeään rakkauteen ja kaikkeen kohtalokkaaseen mikä siitä seuraa. Heti alkuun Celeste Aida –aaria oli tuskaa korville. (Se oli ruma!) - Kaipasin myös Sanansaattajan tenoriosaan kaunisäänistä ystävääni..

Vuonna 2010 ensi-illan merkeissä Höblärissä on haastateltu ohjaajaa, siteeraan suoraan: ”Alla relationer genomsyras av sann kärlek. Radames till exempel är en poetisk hjälte som hamnar i kläm mellan sina två kärlekar.” No, minkäs hollantilainen ohjaaja voi Suomen Kansallisoopperan solistivalikoimalle tai budjetille, mutta olisi edes vahtinut puvustusta! Jäi sellainen olo että vanha produktio oli vain heitetty lavalle sen kummemmin siistimättä.

Illan tähdet olivat nyt Aida (Veronika Dzhioeva) ja Amonasro (Jorge Lagunes). Ja Aida-trumpetit, I-parvella vierailjana mm. RSO:n soolotrumpetisti Jouko Harjanne. Kirkkaasti kajahtivat fanfaarit!

Aidan esittäjä on vaihtunut joka kerta (3) kun olen tätä versiota oopperalla kuullut. Paras oli vuoden 2012 Claire Rutter! Ihana ääni ja hienosti rooliinsa eläytyvä englantilainen taiteilija.

Tässä näyttämöllepanossa etioopialaisvangit on puettu oranssinvärisiin kaapuihin, joista ensi-illan aikaan kohistiin että Quantamo-vankejako siinä. Samoin taustalla, lavastuksen yläpuolella, kulkee mustavalkoisia sota-aiheisia kuvia. Jossakin kohdassa näyttämölle heijastetaan mustavalkoinen kuva hyökkäysvaunusta joka lopuksi uhkaavasti vyöryy jättikokoiseksi suurentuen yli koko näyttämön. – Ja kas kas, 9.5.2015 olikin suuri voitonpäivä, toisen maailmansodan päättymisestä 70 vuotta, ja isot juhlat paraateineen pidettiin tuolla Helsinkiäkin itäisemmässä pääkaupungissa.. Wanhalle Rouvalle tuli inha olo.

Onneksi illan päätyttyä tapasimme ja sain rutistella (lue: halata) kiitokseksi pian eläköityvää oopperan käyrätorvensoittajaa joka 37 vuotta sitten oli Oriveden musiikkileirin johtaja ja mm. huoltamassa leirin päätyttyä Wanhan Rouvan lapsen (maailman parhaimmanlapsen!) kotimatkalle Turun  junaan ja on muutoinkin ollut mukana taustalla oopperaelämässämme kaikkina näinä vuosina. On mukana toivottavasti tulevaisuudessakin vaikka ei enää orkesterimontussa – itsepähän sitä ehdotti..

Summa summarum: tähän oopperakeikkaan oli myös yhdistetty Rakkaiden Nuorten Herkkusuiden Wanhalle Rouvalle tarjoama äitienpäiväillallinen. Paikka oli Carelia, oopperaa vastapäätä, ilmeisesti nuorten ruoka olikin kiitettävän hyvää (parsaa, nieriää, karitsaa), espressoa riittävästi . Wanha Rouva nautti vain alkuruuan (parsaa, nam), jälkiruoka-annoksen ja lasillisen ei tarpeeksi kylmää -shamppanjaa. Mutta palvelu oli hidasta enkä osaa sanoa, vastasiko tarjonta hintaa. Carelia on kovankaikuisa tila, joten ravintolan vilkas puheensorina ja auki olevasta ulko-ovesta tullut Mannerheimintien lauantairuuhkan melu yhteensä kaikuivat ajoittain liikaa. 

Aidasta ei löytynyt kovin monta videotallennetta YouTubessa, mutta äkkiä silmäillen tässä https://www.youtube.com/watch?v=6C5HfZ_EWBk esityksessä on ulkoisesti näytämöllä jotain sellaista kuin ehkä itse kaipailen tämän viisivuotisen Kansallisoopperan tuotannon tilalle. Laulusta en sano mitään, ainakin äänitys tuntuu särisevän.

Ja tässä tod. perinteisesti lavastettu ja suurellisesti roolitettu milanolaisten Aida https://www.youtube.com/watch?v=yQxb1skYrOw. Upeaa! (direttore d'orchestra Riccardo Chailly regia e scene di Franco Zeffirelli) Aidana Violeta Urmana joka on mukana RSO:n kevätkauden 2016 päätöskonsertissa Wagnerin Jumalten tuhon loppukohtauksessa.

Ja kas, Wanha Rouva löytää lisää Wagneria kevään 2016 ohjelmistosta, tällä kertaa Suomen Kansallisoopperasta: Tristan ja Isolde palaa estradille muutaman kerran - ja musiikin johto .. , aaah, johan Parsifalista onkin kulunut aivan liian monta vuotta.Jos tämän Tristanin vielä saisin kokea..