kalenteri

Hangonkeksi hämmentyi totaalisesti..

.. ja heilui kuin räsynukke ja kotimatkalla 2,5 tunnin ajan vuoroin virnisti, vuoroin heilautti kädet naamalle..  ”miltähän se näytti.."

 

Yllätyksien konsertti.

 

Ensimmäinen yllätys: miten kauan Soile Isokoski onkaan ollut ”koko kansan rakastama” laulaja? (Jopa koko maailman rakastama, joku sanoisi.) Syntyi ystävänpäivänä vuonna 1957, ensikonsertti vuonna 1986. Wanha Rouva on nurjana sopraanolaulun kuulijana kaivannut hänen esityksiinsä enemmän särmää, silo-suloinen laulu ei ole saattanut meikäläistä hurmoksiin. Vaan näyttää siltä, että kun Ms. Isokoski saa ympärilleen superbändin ja oikean kapellimestarin, niin johan irtoo!Hyvä

 

Radion Sinfoniaorkesterin konsertissa Isokoski lauloi siis Sibeliusta, mm. Men min fågel märks dock icke ja Var det en dröm. Perinteisen pianonkilkutuksen oli korvannut tietenkin orkesteri ja nyt Colin Matthewsin orkestroimana (myös kantaesityksiä!). Kyllä kelpasi kokonaisuus Wanhalle Rouvalle.Cool Ylimääräisenä saimme Sibeliuksen ainoan itse orkestroiman kappaleen Arioso (?) – sali oli riemuissaan – ja myös laulajatar, joka harvinaisen suoraan ilmaisi ilonsa ja kiitoksensa myös kapellimestarille..Silmänisku

 

Konsertin aloitti kantaesitys (Ylen tilaus),  Minna Leinosen sävellys Scatterings, jännittävä, taidokas, salia hyvin virkistävästi käyttävä: parvilla oli kolme, ei kun neljä pienempää kokoonpanoa jotka sieltä huhuilivat ja vingahtelivat toisilleen ja lavalla musisoivalle orkesterille 16 minuutin ajan. MagicFinger piteli sävelten langat sormissaan ja yleisö oli erittäin innostunut kuulemastaan. Wanha Rouva myöskin. - Anders Hillborgin Dreaming Riverin muistan yhtenä esimerkkinä tällaisesta ”kolmiulotteisesta” musiikista. Ajatella, olen kuullut senkin jo kolme kertaa, eka kerran Avanti!n Suvisoitossa kymmenen (!) vuotta sitten.

 

Toinen  yllätys: Kun konsertin päätösteos Wilhelm Stenhammarin sinfonia nro 2 g-molli oli railakkaasti saatu maaliin, kapellimestari ilmoitti, että ”halusitte tai ette, meillä on vielä yksi ylimääräinen!” ja se oli niin täydellinen ja niin täydellisesti ajateltu konsertin päätös: Nocturne  Sibeliuksen näyttämömusiikista Belsassarin pidot,  ihanat huilusoolot soitti orkesterin uusi soolohuilisti Yuki Koyama. Täydellistä, niin lintumaista☺..

 

Kolmas yllätys: illan sankari ilmaisi backstagella harvinaisen suoraan myös oman ilonsa.

 

Neljäs  yllätys: Lemminkäinen pakoilee Wanhaa Rouvaa, mutta ”kyllä sä sen saat”, well, Tampereen Tötteröön olisi sittenkin pitänyt majoittua kun Lemminkäinenkin oli Tampereella. Noh, yritän olla kärsivällinen. Ja toivon etten aiheuttanut rasitusvammoja kenenkään käsivarsiin..  (Yle Teema torstaina 16.4. klo 19). Lemminkäistä♥ odotellessa voin tietenkin kuunnella ja katsoa tätä http://areena.yle.fi/tv/2418894.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

14.12 | 20:42

Tulipa onnellinen olo kuvakusesta ja muutamista levytysuutisista.

...
08.12 | 16:23

Kiitos vielä Ystävä mahtavasta upeasta konserttielämyksestä!

...
31.10 | 18:41

..

...
31.10 | 18:34

Meillä käännetään yksi 'pääkello' aikaan, loput saa kuka haluaa ja jaksaa, käännellä. Mutta autoni kello on aina mukamasjoajassa. Ei ole myöhästyisen vaaraa.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS