kalenteri

Tuulinen päivä, Proust-yön jälkeen

Kadonnutta aikaa etsimässä, Jälleenlöydetty aika. Toista vuotta olen nyt urakoinut tätä Kadonneen ajan viimeistä osaa, viime yönä pinnistin viimeiset sivut. Luulin jossakin vaiheessa etten ollut päässyt sitä kokonaan loppuun aikaisemmin, mutta merkintöjeni perusteella (huutomerkkejä! tekstin ympyröintejä!) olin kyllä sen aikoinaan lukenut.  Noin vuosina 2007/2008.

 

Proust ei todellakaan ole kirjailija jota kannattaa jatkuvasti lukea yöllä, muuten aina jotain jää huomaamatta, mutta toisaalta, kun talo on hiljainen ja unessa (periaatteessa), me olemme kahden kesken, Marcel Proust ja minä. Hän kertoo, pohdiskelee, minä kysyn ja ihmettelen että miten voikaan pukea elämää, tunnelmia, tapahtumia sanoiksi noin. Juuri noin. Sanat! – Ja eläkeläisellähän ei muuta olekaan kuin aikaa, esimerkiksi yöllä lukemiseen.  Vai?

 

Jo joskus aikaisemmin on mielessäni välähtänyt, että ”kolmas kerta toden sanoo”,  tässäkin. Jos näen sen päivän, että kotini on suurinpiirtein ns. järjestyksessä, silloin istun sohvaan tyynyjen keskelle, pistän Wagneria soimaan ja otan käsiini ensimmäisen, vuonna 1968 ilmestyneen suomenkielisen Proustin, ”Combray”, ja siitä nirvanasta minua saa hätyyttää pois vain eräs konserttisaleissa vaikuttava musiikin taikasormi.

Ja rakkaat nuoret.

 

 

 

"Pitkät ajat menin varhain nukkumaan. Toisinaan silmäni kynttilän tuskin sammuttua painuivat kiinni niin nopeasti etten ehtinyt edes ajatella: "Nyt minä nukahdan." Ja puoli tuntia myöhemmin heräsin siihen ajatukseen, että piti yrittää nukkua; - - - "  Näin alkaa sarjan ensimmäinen osa.Cool Ihan väkisin innostaisi jatkamaan..

 

Viimeisen osan sivulta 412: "Kyllähän jos puhe on meidän sydämestämme, runoilija oli selvästi oikeassa puhuessaan ”salaperäisistä langoista” jotka elämä katkoo. Mutta vielä enemmän totta on, että elämä kehrää kaiken aikaa uusia lankoja ihmisten ja tapahtumien välille, se antaa niiden mennä ristikkäin ja saattaa ottaa kaksikin lankaa kerrallaan paksuntaakseen kudoksen, niin että menneisyytemme ohuimman kohdan ja kaikkien muiden kohtien välille muodostuu rikas muistojen verkko, jonka yhdyslangoista olemme vapaat valitsemaan.

Voi sanoa että jos yritin muistaa asiat sellaisina kuin ne olivat olleet enkä vain käyttänyt niitä alitajuisesti, jokainen asia jonka olin nyt käytössäni muuttanut pelkäksi raaka-aineeksi oli ollut minulle aikoinaan elävä ja omalla persoonallisella tavallaan tärkeä."

 

"..elämä kehrää kaiken aikaa uusia lankoja ihmisten ja tapahtumien välille.."  

 

Viimeisessä osassa Proust käy läpi elämäänsä, tuttaviaan, ystäviään, pohtii alkamassa olevan suurteoksensa ehtimistä valmiiksi, hänen terveytensä oli heikko (astma ym).

 

”Sillä kun on arvioitava kulunutta aikaa, vain ensimmäinen askel tuntuu raskaalta. Ensin on vaikea kuvitella, että niin paljon aikaa on kulunut, mutta sen jälkeen on yhtä vaikea käsittää, ettei sitä ole kulunut enempää.”

 

Onko Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä tarkoitettukin vain meille, joilla on elämää takana jo enemmän kuin edessä päin?

- Proust menehtyi 51-vuotiaana.

Wikipedia: Marcel Proustin hauta Père Lachaisessa Pariisissa

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

11.11 | 10:17

Mukavampi se on salissa istua 'jaktoilla' kuin bussiasemalla odottamassa sinne huitsin nevadaan melkein päätymistä. :)

...
20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
20.08 | 11:55

Minähän vain toistin papukaijan tavoin illan juontajaa.. en oo tarkistanut, mistä laskeminen on aloitettu..

...
20.08 | 11:50

Odotinkin jo tätä postausta 🤗. Kiitos! Muuten - eikö Kansallisooppera ole kuitenkin vähän vanhempi kuin 50v.?

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS