kalenteri

Romeo ja Julia..

.. ja muut tapaamiset nousivat keskiviikon tähtihetkiksi.  Oikeastaan läksin hakemaan M-talon musiikkikauppaan tilaamaani uutuuslevyä (uutuus!? levytetty jo elokuussa 2013), mutta kiehtoivat myös nimet Pjotr, Sergei ja Hannu – ai niin, ja Olli.

 

Siis alkuun Tšaikovskin sinfoninen fantasia Danten mukaan, Francesca da Rimini, ja Prokofjevin pianokonsertto nro 1 Des-duuri. Valitettavasti sain alkupuolella istua ihan patarumpujen takana ja se ei ollut hyvä. Mutta se oli hyvä, että pitkästä aikaa voin livenä seurata sitä taidokkutta, millä satapäistä taiteilijajoukkoa ohjataanCool. Patarummut vain..

 

Paussilla vaihdoinkin paikkaa toiselle puolelle salia ja johan sain musiikista(kin) irti 110%!  Väliaikaa kehysti siis Prokofjevin pianomusiikki, paussilta palattiin pianokonsertolla nro 4 B-duuri (vasemmalle kädelle). No, tässä musiikillinen anti oli varmasti parempi jos ei nähnyt millä tavalla helisevät akordit flyygelistä irrotettiin.. Hyvin tyhmästi ja asiattomasti ajattelin, että onpa aika kätevä solistinumero: oikea käsi sai olla mukana vain kääntämässä lehteä (aivan! Mustonen soittaa nuoteista konsertissakin) ja pyyhkimässä hikeä otsalta, musiikin tuottamisen häiriytymättä..☻ Myönnän reippaasti oman rajoittuneisuuteni, minulle konsertti on myös visuaalinen kokemus, vaikka aina eivät toiveet toteudukaan.SilmäniskuVoin kuitenkin ihan hyvin harkita Prokofjev-RSO -levyjen ostamista!

 

 

Hunaja pohjallaSuukko (taas kerran hienosti toteutetussa ohjelmakokonaisuudessa) oli Tšaikovskin ihana Romeo ja Julia –alkusoittofantasia orkesterille Shakespearen☺ mukaan. (Kirjallisia taustoja..  miten en ollenkaan hämmästy?) Wanhalle Rouvalle tämä oli sinetti joka tiivisti illan musiikillisen onnen.

 

Lainaan tähän häpeämättömästi RSO:n ohjelmakirjasta kapellimestarin teosesittelyä, hän osaa sen niin paljon paremmin kuin Wanha Rouva:

 

" -  -  - rakentuu Shakespearen näytelmästä irrotetuista episodeista joiden järjestys määräytyy enemmänkin musiikillisin perustein: veli Lorenzon koraalimaisesta musiikista, sukujen välisestä taistelusta, parvekekohtauksesta rakkausteemoineen. Vihkimisen jälkeen seuraavat draaman katastrofi ja epilogi niin kuin näytelmässäkin. Myös tässä säveltäjän myötätunto on ylitsevuotavaa.

Teoksen coda on yksi Tšaikovskin vaikuttavimpia ja herkimpiä ja hän tuntuu tekevän parhaansa antaakseen musiikillisen vastineen Veronan prinssin loppusanoille:

 

 A glooming peace this morning with it brings;

The sun, for sorrow, will not show his head:

Go hence, to have more talk of these sad things;

Some shall be pardon’d, and some punished:

For never was a story of more woe

Than this of Juliet and her Romeo.

 

Tää aamu kolkon rauhan meille suo;

Surusta peittää kasvons’ aurinkoinen.

Nyt kertokaa, kuink’ yltyi vaino tuo,

Ett’ armahtaa tai rangaista ma voinen.

Niin synkkää tarinaa ei kuultu konsa,

Kuin Julian ja hänen Romeonsa.

 

Mielenkiintoista on se, että vaikka Francesca da Riminissä tarina on esitetty johdonmukaisesti, sen musiikki on rapsodisesti organisoitu, kun taas Romeo ja Julia, jota säveltäjä on tulkinnut tekstin osalta vapaasti, on musiikkina tiukasti sonaattimuotoinen. Siksi onkin hieman kummallista, että Tšaikovski nimesi Romeon fantasiaksi: muodoltaan se on kirkkaampi kuin monikaan hänen säveltämänsä sinfonian osa. Minusta on ilmeistä, että Tšaikovski on myös yrittänyt ottaa huomioon kummankin kirjailijan tyylin ominaispiirteet."

 

Backstagella sain omistuksen hienoon, hienoonVau uusimpaan levyyni: Sebastian Fagerlund: Darkness in Light. Nykymusiikista se on täydellinen esimerkki! Voin suositella kaikille epäluuloisille!!! Viulukonsertto, jonka kantaesityksessä Tampere Filharmoniassa 2012 sain olla mukana, Ignite, orkesteriteos Turun Musiikkijuhlilla vuonna 2011 – nyt Hannu Lintu, RSO ja Pekka Kuusisto ovat koonneet nämä kaksi elämystä CD-levylle (harmi, ettei mukana ole sellaisia eläviä kuvia viulukonserton esityksestä kuin mitä saimme Tampereen bändin lavalla nähdä..) – Tähän esirippu.

 

Eilisessä tilaisuudessa oli poikkeuksellisen paljon Wanhan Rouvan tuttuja, iloisia tapaamisia – ja vain yksi RSO:n muusikko ei ollut niitä ”meidän talon entisiä”. Vau Nykytilanne entisellä työmaallani onkin sitten jotain aivan muuta, verenpaineeni nousee jo pelkästä ajatuksesta joten ei siitä enempää.

 

Pysähdyn nyt mietteisiini ja ajatuksissani kierteleviin pohdintoihin – ja toivon  rakkaalle ystävälleni voimaa, kestävyyttä, lepoakin ja rauhallista mieltä -  jokaiselle - kyllä kaikki järjestyy..Sydänjoskus vain on ruuhkaa.

 

*Tarkennus edelliseen: kuunneltuani nyt Areenasta Francescan nostan sen elämyslistallani R&J:n rinnalleVau. Unohdin myös mainita RSO:n uuden soolohuilistin Yuki Koyaman, jonka työskentelyä oli ilo seurata, hänenkin.Hymyilevä

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

11.11 | 10:17

Mukavampi se on salissa istua 'jaktoilla' kuin bussiasemalla odottamassa sinne huitsin nevadaan melkein päätymistä. :)

...
20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
20.08 | 11:55

Minähän vain toistin papukaijan tavoin illan juontajaa.. en oo tarkistanut, mistä laskeminen on aloitettu..

...
20.08 | 11:50

Odotinkin jo tätä postausta 🤗. Kiitos! Muuten - eikö Kansallisooppera ole kuitenkin vähän vanhempi kuin 50v.?

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS