kalenteri

LUKURAUHAN PÄIVÄ 8.2.2015

"Kirjaan syventyminen on ihana ajatus, mutta usein se jää haaveeksi. Aika karkaa käsistä muutaman minuutin pätkissä tai hurahtaa sosiaalisen median syövereihin.
Sunnuntaiksi 8. helmikuuta julistetaan kaikelle kansalle yleinen ja yhtäläinen LUKURAUHA. Tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle.
Luetaan tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kotona tai kylässä, kaikessa rauhassa. Luetaan ääneen lapselle tai vanhukselle, kokoonnutaan lukupiiriin tai vetäydytään omaan nojatuoliin. Vai pidetäänkö juhlat teemalla OKM - oma kirja mukaan?

LUKURAUHAN LAKI

1§ Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.
2§ Yhdessä lukeminen on sallittu.
3§ Yksin lukeminen on sallittu.
4§ Toisille lukeminen on sallittu.
5§ Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.
6§ Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty."

 

 

Olin vakaasti päättänyt, että tänään luen ihan päiväsaikaan Kadonneen ajan viimeisen niteen viimeiset 70 sivua. Vaan kuinkas kävi? Nyt on jo ilta enkä ole Proustia edes avannut. Sen sijaan nukuin pitkään, hain netistä erästä tietoa pitkään, pistin Taittinger Brut Millésimé 2006:n jääkaappiin odottelemaan Silmäniskuja Jean-Philippe Rameaun Les Paladins –barokkiooppera-DVD:n soittimeen (2 DVD-levyä). Skumppa on edelleenkin jääkapissa ja saa pysyäkin, mutta olenpahan itsekseni nauranut makeasti Pariisin Chatelet-teatterin hauskalle oopperaesitykselle. Taisin nähdä tämän joskus TV:stä, tilautin sen helsinkiläiseen musiikkikauppaan ja onnistuin jopa saamaan siihen Topilta jossakin musiikkijuhlien mutkassa omistuskirjoituksenkin.

 

Les Paladins on sävelletty vuonna 1760.

Myönnän heti, että olisin moneen kertaan pitkästynyt, tämä musiikin laji ei ole ihan sitä omintani, mutta oopperan toteutus oli niin hulvattoman hauska ja teknisesti erittäin taidokas, että kyllä sen taas katsoi..  Suppean englanninkielisen käännöksen sanallinen anti meikäläiselle, ranskaa taitamattomalle, oli lähes olematon, mutta visuaalinen ja musiikillinen toteutus kantoi.

 

Ihailin pääosan esittäjän Topi Lehtipuun (Atis) laulua ja näyttelemistä, myös Sandríne Píau (Nérine), Stéphanie d’ Oustrac (Argie) ja muut laulajat olivat loistavia, hämmästelin kuoron ja tanssijoiden saumatonta taitamista ja akrobaattista heittäytymistä, orkesterin lennokasta soittoa, mutta kysymyksessä olivatkin maailmankuulut Les Arts Florissants Orchestra & Chorus, musiikillisena johtajana William Christie –  DVD-taltioinnissa oli pitkä rivi muita johtajia joiden nimiä en nyt rupea luettelemaan mutta jotka kaikki ansaitsisivat aivan oman juttunsa. No, näyttämösuunnittelija ja videotuottaja José Montalvo tulkoon mainituksi.