kalenteri

MARATON!

Ei, ei suinkaan se mikä juostaan, ei, vaan se mikä luetaan.

 

Paikallisen urheilulehden päätoimittaja kertoi kolumnissaan 4.1.2015, että alkanut vuosi on Kirjan vuosi 2015, nimeämisen takana kirjakauppiaat ja kustannusyhtiöt yms. Loistavaa! Ymmärrän hyvin että tepsilehtemme julistaa asiaa isosti, sillä sen ”kulttuuritoimituksen” nykyinen päällikkö on kirjaihmisiä - mikä kyllä näkyy kulttuurisivuilla muulloinkin.. ja nykyinen päätoimittaja on entinen kulttuurin päällikkö, osaa siis nostaa esiin kunnallispolitiikan mutaisista syövereistä toisenlaisiakin asioita.Silmänisku

 

Eksyn sivupoluille, taas kerran. Mutta siis viime yönä tämä Kirjan vuosi tuli voimakkaasti mieleeni, kun yli tunnin ajan olin upoksissa  Marcel Proustin (1871-1922) Kadonnutta aikaa etsimässä –opuksen viimeiseen, kymmenenteen osaan, siihen jonka uudelleenlukeminen on Wanhalla Rouvalla ollut pitkään kesken ja myöhemmin edennyt hitaasti. Olin yöllä jonkinlaisessa ihme ”vedossa”, olen keksinyt miten voin pilkuttaa tai olla pilkuttamatta Proustin pitkiä lauserakennelmia siten kuin mihin olin edellisten yhdeksän osan aikana ihastunut ja tottunut (kääntäjä vaihtui tässä viimeisessä ja pilkut lisääntyivätVihainen, liikaa).

 

Poistin ajatuksissani tekstistä turhat pilkut. Koska nukun sängyssäni yksinSilmänisku, olen keksinyt, että luen ääneen, tai siis ääneen ja ääneen, sillai puoliääneen. Siten voin sitoa pitkän lauserakennelman alun ja lopun mielekkäästi yhteen. Ja niinpä vain kävi, että koska muista syistä olen viime aikoina nukkunut vähän ja katkonaisesti, tämä Proustin lukeminen vei nyt mukanaan pidemmälle kuin yleensä yhden illlan/yön aikana. En olisi millään malttanutVilli lopettaa!

 

Kello tuli 2, meni yli kahden, jossakin vaiheessa sitten lopulta sammutin valot ja hyvästelin Proustin joka juuri nyt (”Jälleenlöydetty aika”, sivuilla noin 300, ennen ja jälkeen) kirjoittaa siitä, miten hän koki ystäviensä ja Pariisin seurapiirien muutoksen, rakkauden muuttumisen, kaiken vanhenemisen. Miten hänen oli vaikea tunnistaa muuttuneiden ulkomuotojen takaa nuoruutensa ystäviä. Miten tuttavien käytös oli muuttunut ulkoisen muutoksen myötä. Miten ristiriitaisia muistoja hänelle tuli tarkkaillessaan kutsujen himmentynyttä loistetta. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

 

Ihana kirja!!!Cool Muistan, kun Kadonneen ajan ensimmäinen osa ilmestyi joskus vuosikymmeniä sitten, miten tarkkaan piti laskea markat että voin ostaa sen omaan hyllyyni. Mutta omaksi piti saada! Kaikki kymmenen. Aavistin ehkä jo silloin (tietämättäni), että näillä teoksilla voimistelutetaan aivoja moneen kertaan – ja kynän kanssa. Ei voi yrittääkään luottaa omaan muistiin, kun kirjailijan nerokas tapa kuvailla elämää, ympäristöä, ajatuksiaan on sellainen että on antoisaa myöhemminkin makustella sitä ja ihailla, miten joku osaakin! Kynällä raapustetut huutomerkit ja alleviivaukset auttavat löytämään tuhansilta sivuilta niitä sana- ja ajatuspolkuja jotka ovat puhutelleet ja/tai ihastuttaneet.Books graphics

 

Sen tajuan, että Proustin lukeminen ei onnistu aina, tarvitaan joku tietty mielentila (ja aikaa!) ennen kuin vuolaaseen ajatusten virtaan ja menneen ajan tunnelmiin pääsee mukaan. Siksi ilmeisesti Wanhalla Rouvallakin tämän viimeiseen osan uusintalukeminen on jäänyt odottamaan. Nyt on ollut sen aika. Vielä on jäljellä noin 150 sivua. Aloitanko sitten kaiken alusta, kolmannen kerran?

 

”On tosin huomattava, että aika itse saattaa joidenkin ihmisten kohdalla kulkea nopeammin tai hitaammin. Nelisen, viitisen vuotta sitten tapasin kadulla sattumalta varakreivitär de Saint-Fiacren (Guermantesin ystävättären miniän). Hänen veistokselliset piirteensä tuntuivat takaavan hänelle ikuisen nuoruuden. Ja nuori hän silloin vielä olikin. Mutta nyt en pystynyt hymyistä ja tervehdyksistä huolimatta tunnistamaan häntä rouvassa, joka näytti niin riutuneelta ettei kasvonpiirteitä enää käynyt ennallistaminen. Hän oli näet jo kolmen vuoden ajan käyttänyt kokaiinia ja muita huumausaineita. Hänen silmiensä alla oli syvät mustat renkaat ja hänen katseensa oli melkein vauhko. Hänen suunsa oli vääntynyt omituiseen irveeseen. Hän oli kuulemma noussut näitä iltapäiväkutsuja varten maattuaan sitä ennen kuukausikaupalla vuoteessaan tai seslongillaan.

 

Ajalla on tällaisia erikoispikajunia, jotka kuljettavat nopeasti ennenaikaiseen vanhuuteen. Mutta viereisillä raiteilla kulkee paluujunia, jotka ovat melkein yhtä nopeita. Luulin herra de Courgivauxia hänen pojakseen, sillä hän näytti nuoremmalta (hän oli varmasti yli viidenkymmenen mutta vaikutti nuoremmalta kuin kolmikymmenvuotiaana). Hän oli löytänyt etevän lääkärin, lopettanut alkoholin ja suolan käytön ja palannut kolmiinkymmeniin ja sinä nimenomaisena päivänä hän näytti hädin tuskin senkään ikäiseltä, sillä hän oli juuri samana aamuna leikkauttanut hiuksensa.

 

Erästä toista minä taas en tunnistanut, vaikka kuulin hänen nimensä ilmoitettavan, ja niinpä minä luulin häntä vain joksikuksi samannimiseksi henkilöksi, sillä hänessä ei ollut mitään yhteistä muinoin tuntemani miehen kanssa, jonka olin sentään tavannut uudestaan muutama vuosi sitten. Hän se kuitenkin oli, vaikka valkotukkaisena ja lihoneena, mutta hän oli ajanut pois viiksensä, mikä riitti viemään häneltä persoonallisuuden.”  (Kadonnutta aikaa etsimässä – Jälleenlöydetty aika, sivuilla 308-309. Suomennos Annikki Suni. Kappalejako tässä Wanhan Rouvan.)

 

Jääkö meistä tunnistettavaa persoonallisuutta jos ja kun vaikka viikset/tukka/sorja kroppa/iloinen nauru muuttuvat tai katoavat?

 Sydän

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

28.05 | 10:32

Ketä häiritsee, ketä näköjään ei tuo mukanahyräileminen. Minä kuulun vaikeisiin tapauksiin. Hyminät ja hörppimiset sun muut häiritsevät vähän, joskus paljon.

...
21.05 | 13:04

Sitä on noissa kapellimestareissakin kaikenlaista ulkopartituurillista hörppijää ja viheltäjää. Tarttis tehrä jotain. Myötätuntoni on puolellasi.

...
05.05 | 23:11

Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut täältä! Siis "erään syntymäpäivän" vastikään viettäneelle seuralaiselle! Terv. Krooninen muuttolintu, konsertin missannut.

...
27.02 | 20:20

Juu kiitos muuten kyllä, mutku se Turun konserttisali on niin korva-epäystävällinen, etten voisi käydä kuuntelemassa niin antautuen kuin Musiikkitalossa.. ☺

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS