Kuva lainattu ERIn sivuilta, valokuvaajaa ei ole manittu.
”Föreställningens främsta fördel är att den lyckas föra berättelsen från en distanserad första del till en mer påträngande upplösning.” HBL
”Monimuotoinen adaptaatio Shakespearen klassikosta.” Teatteri & Tanssi -lehti
”Lauri Mäntysaaris arrangemang och nästan perkussionsmässigt effektiva utnyttjande
av dragspelets dynamiska möjligheter gav musiken mening, alert och säkert framförd av Plus Ensemble.” ÅU
”Hyvin vaikuttava, sisällökäs ja monella tasolla puhutteleva
tanssiteos!” säveltäjä Kalevi Aho
Oli lokakuinen sunnuntai-iltapäivä,
harmaatakin harmaampi. Turkulaisen Tanssiteatteri ERIn 25-vuotisjuhlateos Julia & Julia oli viimein Wanhan Rouvankin kalenterissa (ensi-ilta jo elokuussa Turun Musiikkijuhlilla). Hyvän ystävän kanssa kiivettiin puhkuen ERIn pitkät
portaat, vähitellen olo tasaantui - ja paikalle rupesi tulemaan tuttuja, oi miten olikaan mukava tavata näitä "meidän talon" niin entisiä kuin nykyisiäkin. Ja voi miten hämmentäviä kuulumisia "meidän
talosta" kuuluikaan.
Tapaamisten tuottama mielihyvä vaikutti kuitenkin ja mieli oli siis jo valmiiksi kohentunut kun eriläisten voimakas tulkinta Shakespearen Romeo&Julia -draamasta alkoi, nyt pääosassa
oli kaksi Juliaa. Henkeä haukkoen seurasimme taiturillista tanssija- ja soittajaryhmää. Primus motor kaikessa oli uskomaton 
Tiina Lindfors. Hänen kanssaan esityksen olivat rakentaneet tanssijat, muusikot ja ne taitavat henkilöt jotka
vastasivat valo- ja pukusuunnittelusta, pukujen toteutuksesta, videoprojisoinnista, lavastuksesta ja teknisestä toteutuksesta.
Mukana musisoimassa oli Plus Ensemble (Mikko Luoma, Erkki Lahesmaa, Outi Heiskanen, Marjaana Holva), Prokofjevin musiikin oli sovittanut Lauri Mäntysaari. Kaikille 10 pistettä ja sata
papukaijanmerkkiä!
Lindforsin Julia & Julia ottaa voimakkaasti kantaa kaikenlaisten vähemmistöjen ja sorrettujen puolesta. Erilaisen rakkauden puolesta. Inhimillisyyden puolesta. Suvaitsevaisuuden puolesta. Esityksen
vaikutus on niin voimakas etten oikeastaan pysty sitä kuvailemaan. Kaikki oli niin täydellistä ja esiintyjien ammattitaito aivan häkellyttävä. Eräs "meidän talon" nykyisistä ei jälkeen päin lakannut toistelemasta "Minä en toivu tästä koskaan, minä en toivu tästä koskaan! Minä en.."
Niinpä. Wanha Rouvakin harkitsee, jos vielä ehtisi yhteen niistä viimeisistä näytöksistä joita tässä kuun vaihteessa on muutama. Jotta voisin valokuvata sisäiseen näkömuistiini kaiken
sen kauneuden ja kuulomuistiin sen esitykseen nerokkaasti liitetyn musiikin.