.. uljaat mielenravistuttajat: Don Juan, Lemminkäinen ja Hannu Petteri Lintu. Helisyttävä harpisti tarusankareiden välissä, hän oli Laura Hynninen. Hangonkeksi
oli tietenkin Wanha Rouva R, jonka suu venyi automaattisesti hymyyn koko 2,5 tunnin paluumatkan ajan heti kun ajatukset livahtivat lähellekään illan konserttia oheisineen. Saako olla niin onnellinen kuin olen?
Kahtena peräkkäisenä viikkona olen saanut olla mukana konserteissa joiden kosketus on ollut raju, hellä, tunteellinen, kaihoisa, vangitseva, railakas, surullinen tai vähän surkutteleva (lue = Don Juanin ja
Lemminkäisen seikkailut). Hiukan pelkäsin, että pystynkö tänään ottamaan vastaan kaiken, mutta onneksi - taas kerran - kokonaisuudet ovat olleet sellaiset etteivät konserttiohjelmat ja niiden tunnekuohut syöneet
toisiaan.
Tänään haluan erityisesti nostaa esiin uskomattoman Radion Sinfoniaorkesterin ja sen uljaan "pomon".
Kaksi peräkkäistä
konserttia sellaisella ohjelmalla, mikä taidonnäyte! Katsoin eilisen konsertin netistä, lähinnä kapukameran kautta (joka valitettavasti ei jää Areenaan), tänään se sama musiikillinen meri vyöryi
syliini yhtä intensiivisesti.
Tuonelan joutsen -osan Lemminkäis-sarjasta Hannu johti ilman puikkoa, ihana oivallus. Eilen kun katsoin netin kapukameraa, näkyi niin selvästi, miksi
kapellimestari jätti tikun partituurin mutkaan juuri tämän osan ajaksi. Sanna Niemikunnaksen hieno englannintorvensoitto ja Hannu Linnun pitkät kädet ja pitkät sormet ohjailemassa orkesteria olivat 1:1 joutsenen lentoa,
lipumista virrassa.
Orkesterin konserttimestarina Jari Valo, pokerinaamalla briljanttia hehkutusta. Voi että Wanha Rouva nautti! Tänään - onko se aivan vakio että kapellimestari
kutsutaan 4 kertaa kiitoksille? muistan että RSO:ssa kyllä niin käy aika usein, tänäänkin.
Sorbettina näiden
sankaripihvien välissä orkesterin oma hentoinen harpisti Laura Jormantytär Hynninen soitti vekkulin harppukonserton: Alberto Ginasteran konserton harpulle ja orkesterille, op. 25. Lintu oli tutustunut teokseen Xavier de Maistren kautta (minullakin
on de Maistren yksi levy), ja kyllä, kylläpä oli jännittävä ja raikas, ronskikin teos ja esitys taiturillinen. Istuin sellaisessa paikassa että minulla oli hyvät näköalatkin
harpunsoittajan sormiin - ja jalkoihin. Mielenkiintoinen soitin ja varmasti vaikeakin, mutta antanee soittajalle huiman tyydytyksen tunteen kun sen hallitsee ja saa ulos musiikin niin kuin nyt tänään (ja eilen).
http://yle.fi/aihe/tapahtuma/2014/10/15/keskiviikkosarja-4 Don Juan & Co. Esitykset ovat erillisinä pätkinä Areenassa noin kuukaden
ajan.
*** Tarkennus myöhemmin: YLE teki viisaan päätöksen jatkaa näiden konserttien nettikatseluaikaa vuoteen 2100 saakka! Kyllä: kaksituhattasata!
@Lauri_Kivinen
Tästä linkistä löytyvät edellä häpeämättömästi
lainaamani vertaukset pihvistä ja sorbetista, en kai minä moisia loistavia vertauksia olisi itse keksinytkään: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/11/14/maestro-musiikkitalossa-hannu-lintu.
Kello on 03. Siis "tänään" = eilen. Nämä ovat niitä iltoja/öitä kun ei oikein voisi mennä nukkumaan. Harvoin pääsee unessa jatkaman sitä
samaa 
mikä illalla pyörii ajatuksissa. Näistä illoista on kerättävä energiaa arjen askareisiin.
Kun läksin ulos kapuhuoneesta, käytävällä rivissä odottelevista eräs arvokas herra kysäisi, että jokohan sinne uskaltaa mennä.. Mitä? Uskaltaa? kas kun Wanha
Rouva ei tullut moista kysyneeksi. Olisi minulla ollut tälle kysyjälle (melko) asiallinen vastaus - mutta en sit kuitenkaan vastannut retoriseen kysymykseen. - Esirippu.
Sitten huomasin, että olin unohtanut sekä hyvän ystävättäreni päivän että rakkaan sukulaisen
syntymäpäivän
, tai en oikeastaan unohtanut, muistin vain liian myöhään. Kunpa voisin jakaa
heille konkreettisesti tämän konsertti-illan tunnelmia ja lämpöä - no, molemmat olivat Tampereella keväällä 2011 eläköitymiskonsertissani, sama kapellimestari, eri teos,
mutta samaa magiaa ilmassa kuin nytkin. - Soittelen myöhästyneitä onnitteluja päivällä.
Hyvää
ja turvallista Amerikanmatkaa marraskuussa, MagicFinger! See you on the Independence Day December 6th.