kalenteri

What a night..

.. lauloi Elvis Presley kännykkäradiossani kun kotimatka RSO:n AleksisKivenpäivän konsertin jälkeen alkoi ja yritin etsiä radiosta korvanappeihini jotakin, joka kuvastaisi riemuani. No, lopulta kuitenkin Elviksen tunteilun jälkeen päätin pysähtyä svenska Ylen keskusteluohjelmaan ja annoin muistojeni ja ajatusteni lentää.

"- - - How well I remember, I'll always remember. Oh, yes!"

Ennen kuin tähän asti päästiin, kaikkea yllättävää oli sattunut. Kuten että Wanha Rouva oli pestautunut viulutaiteilija Vadim Gluzmanin agentiksi cd-levypalkalla. Sillä sovitulla toivelevyllä olisi Sofia Gubaidulinan Offertorium RSO:n ja Hannu Linnun kanssa. RSO:n intendentti seurasi vieressä tätä tilannetta sarkastinen hymy huulillaan, hänhän tuon agentti-asian letkauttikin.. Mutta entäpä jos? ainahan toivomuksia saa esittää, varsinkin kun tietää että taiteilijoiden yhteistyö sujuu, se on jo nähty.

Vadim Gluzman ja Alfred Schnittken Viulukonsertto nro 4. http://areena.yle.fi/tv/2415347?ref=leiki-ark.


Aivan tuntematon teos ennestään, minulle, vaisto kuitenkin sanoi että Schnittke-Gluzman-Tshaikovski-RSO-Lintu on kokonaisuus joka on koettava! Ja kun oudon teoksen tuntemattomuus tuodaan yleisölle niin kuin nyt, se jääkin mieleen kiinnostavana ja sitä haluaa kuunnella (minä haluan) juuri tässä paketissa - siksipä Wanha Rouva haluaa sen YouTubessa olevan Gluzman-Lintu-RSO-Offertoriumin levylle, olohuoneessani on paremmat kaiuttimet kuin nämä sinänsä hyvät tietokoneen HarmanKardonit ja tämä Schnittke olisikin hyvä pari Offertoriumin kanssa. Eller huru? 

Schnittken konsertossa viulusolisti kävi vuoropuhelua orkesteriin ainakin saksofonin ja jokun II viulun kanssa, Gluzmanin ja RSO:n yhteismusisointi oli niin luontevaa ettei sekuntiakaan tarvinnut uhrata muuhun kuin omaan kuuntelun (ja katsomisen) keskittämiseen. Intensiivisesti ja usein kärsivän näköisenä Stradivariustaan ("she, not it") soittava taiteilija oli esityksen jälkeen iloinen, naurava, ystävällinen ja välitön kaveri. Kokonaisuuden ohjaajana MagicFinger maaginen.

Siis yhden kerran agentuuri Gluzmanin kanssa. Hyvä! Mutta oli Wanhalla Rouvalla eilen oikein suunniteltukin tehtävä ja se tuli suoritettua jo väliajan alkaessa. Terveiset Jorma Uotiselle vietiin.
 
Illan loistava pari viulukonsertolle oli Pjotr Tshaikovskin sinfonia nro 6 h-molli, "Pateettinen". http://areena.yle.fi/tv/2415358.  Noin 17 minuutin kohdalla tulee maailman hiljaisin klarinettisoolo - ja se kuului koko täpötäyteen saliin. Oi onnen autuutta! Christoffer Sundqvist, taituri muiden taiturien joukossa.
 
Linnun ajatuksia sinfoniasta käsiohjelmassa: "- - -  En tiedä kumpi on 3. ja 4. osien välissä vaikuttavampaa; aplodit vai hiljaisuus. Yleisö valitkoon itse. Kumpikin reaktio korostaa omalla tavallaan sitä, että harvassa sinfonisessa teoksessa aurinko menee pilveen niin nopeasti."   -  Minä upposin hiljaisuuteen sinfonian loputtua ja jopa innokkaat väliaplodit kolmannen osan jälkeen ohitin "asiaan kuuluvina", mutta kuin en niitä olisi kuullutkaan.

Me annoimme kaikkemme, niin kuin musiikin meille tulkineet taiteilijatkin. Me elimme yhdessä Hannu Linnun kanssa jotakin, mikä koskettaa pitkään. Hearts smileysKannattaa kuunnella myös radiotallenne tästä konsertista http://areena.yle.fi/radio/2358875  erityisesti sinfonian kulku ja sointi, miten pehmeästi ja sydämen ympäröivästi Tshaikovski päättää kuudennen sinfoniansa ja miten RSO sen soitti! Me Musiikkitalossa pidätimme henkeä 30 sekuntia (tarkistin äänitteestä!Silmänisku) ennen kuin ensimmäiset aplodit läksivät liikkeelle sen jälkeen kun meidän oli pakko päästää irti vangitsevasta esityksestä ja myös pakko päästää hikiläpimärkä kapellimestari joukkoineen viimein kiertämään pikkuhiljaa alas omat kierroksensa, kapellimestarille orkesterikin antoi omalla tavallaan kiitoksensa. Syystä!

Wanhan Rouvan ajatukset hyppivät.. täytyy huomenna järjestellä niitä vähän. VilliVaan eipä kumma, kello on yli 2 aamuyöllä, mutta kun ei nukuta niin ei nukuta, vähän kyllä arveluttaa tulossa olevan päivän kaikenlaiset askareet.

Seuraavana päivänä.

En ollut tuntemuksieni kanssa yksin, radioinnin lopussa Jälkikoirat, säveltäjä Lotta Wennäkoski, viulisti-kapellimestari Mikk Murdvee ja säveltäjä Harri Wessman yrittävät purkaa konsertin teoksia, esityksiä ja omia tunnelmiaan, aivan selvästi heillä oli liian vähän aikaa kiteyttää asioita, mutta ilmeistä oli että kaikille RSO:n konsertti 10.10.2014 oli kauden tähtihetkiä. Huoh. Niin Wanhalle Rouvallekin, tunteelliselle maallikolle..

"- - - But before that dawn
Yes before that dawn and before that dawn
Oo-oo, oo-oo, oo-oo, oo-oo, oo-oo
Such a night."Sydän

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
20.08 | 11:55

Minähän vain toistin papukaijan tavoin illan juontajaa.. en oo tarkistanut, mistä laskeminen on aloitettu..

...
20.08 | 11:50

Odotinkin jo tätä postausta 🤗. Kiitos! Muuten - eikö Kansallisooppera ole kuitenkin vähän vanhempi kuin 50v.?

...
28.05 | 10:32

Ketä häiritsee, ketä näköjään ei tuo mukanahyräileminen. Minä kuulun vaikeisiin tapauksiin. Hyminät ja hörppimiset sun muut häiritsevät vähän, joskus paljon.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS