kalenteri

Miljoona irrallista langanpätkää..

.. tai voi sen sanoa myös näin: elämä täynnä keskeneräisiä asioita. MasentavaaSurullinen.

Joo joo, kuulen jo sen kuoron joka lausuu yhteen ääneen että aina on jokaisella jotain kesken. Niinpä. Mistä se johtuu? kun on "kaksi kättä ja Black and Decker", kaikenhan pitäisi hoitua aina ja heti - ja ainakin ajallaan. Kun ollaan niin hyviä.  Ja mitä on "ajallaan"?


Mitäs sitten, kun on vain ne kaksi kättä ja ne miljoona asiaa? Tuntuu ongelmalliselta yhtälöltä. Kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia joista ainakin osan aikaa on pakko nukkua ja levätä ettei sairastu suorittamiseen ja että työhön tarvittava ajatustyö, suunnittelu, aivot ja henkinen minä saisivat polttoainetta.  Mitä sitten kun niitä aikaa, ajatusta, suunnittelua, työkaluja, energiaa, euroja ym vaativia tunteja kenties jaetaan vielä eri tasoisten suorituskenttien kesken? Kuka solmii langanpätkät?Epävarma

Kun ryhdytään johonkin puuhaan - sitten kun se ajatus-, suunnittelu- ja tarvikehankintatyö on tehty - miksi ei se, joka ei ole tätä samaa ketjua punonut, ymmärrä ketjun monimutkaisuutta vaan saattaa sanoa pöläyttää  "Kyllä se siitä" tai  "Olisihan sinun pitänyt muistaa ettei niin saa tehdä/että niin pitää tehdä/että etkö muista kyllä minä olen sanonut/tai.."  tai jotain. Huoh.

 

Voisinko - eiku voisimmeko opetella sitä että maailmassa jokainen ihminen on erilainen ja myös ajattelee eri tavoin.  Minulla on erilainen työ ja erilainen sisäänrakennettu rytmi kuin sinulla enkä aina muista edes yleismaailmallisia todeksi todistettuja asioita silloin kun minulla itselläni on pitkä ja erilainen puuha kesken. Miehet ja naisetkin ajattelevat eri tavoin, nuoret ja vanhat eri tavoin. Se on fakta. Eipä ihme, että työelämässä on niin paljon hankauksia kun nuoret miehet pääsevät pomopaikoille ja se suorittava porras on keski-ikäisiä naisia.. Pitäisikö viimeinkin ruveta puhumaan ja vertailemaan ajatuksia!?

 

Minulla, eläkeläisellä, on pienessä piirissäni kaikki kesken.  Eikä auta jos puhun itsekseni! Minullahan olisi aikaa tehdä vaikka mitä!!! No, hiukan (?) tätä rakennelmaa sotkee remontissa menetettyjen säilytystilojen puute ja oma päättämättömyyteni/taitamattomuuteni. En ole keksinyt ratkaisuja.

 

Mutta kun joskus saan innostuksen puuskan ja päätän heittää viimeisenkin (tai viimeistä edellisen edellisen) pakkauslaatikon roskiin, huomaan, että en vieläkään ole kasvanut 10-15 senttiä pituutta tai uudet kaapit ja komerot eivät ole laskeneet alaspäin tuota samaa senttimäärää, joten laatikoissa olevat, remontin alta pois kärrätyt tavarat ovat edelleenkin vailla uutta sijoituspaikkaa. Ja ihan kaikkea ei voi heittää poiskaan. Mistä minä nyt löydän sen, mitä milloinkin puuhasteluissani satun tarvitsemaan? Joka nurkka on täynnä erilaisia kiipeilyjakkaroita ja tikkaita niin että liikkuminen niiden ja muiden "rojujen" keskellä on aina yhtä jännittävää - ja hidasta. Jos en siis esimerkiksi vastaa heti puhelimeen, soitapa uudelleen, olen yleensä vain erilaisten esteiden takana eri huoneessa kuin puhelimeni..

 

Tähän kaaokseen jos joku tulee sanomaan että "aloita nyt siitä yhdestä kohdasta ja jatka sitten toisesta" tai muuta yhtä rakentavaa, voi olla että kilahdan! Kun on tarpeeksi ratkaisemattomia asioita, mielikin lamaantuu. Eikä eläkeläisenkään vuorokaudessa ole kuin 24 tuntia.

Joskus haikailen kotiorjan perään - että olisi kiva kun olisi joku jonka kanssa jakaa kaikki pienet ja isommatkin huolet, mutta eihän minulla ole mitään takuita siitä että osaisimme ajatella niin että muistaisimme sen toisen ajatusten kulkevan mahdollisesti eri reittiä kuin omani??? Osaisinko puhua omista ajatuksistani ääneen ja vertailla orjani erilaisiin ajatuksiin?

 

Osaisinko opetella muistamaan sen, että asioilla on ainakin kaksi puolta ja myös eri ihmisten toiminnassa on erilainen aikajana? Sanoisinko automaattisesti orjalleni "Mutta minähän olen aina sanonut että.." ja sit tulisi lisää tekstiä tai ei tulisi, mutta orjan mieli painuisi jo kuitenkin pari pykälää matalammalle. Olisiko minulla, emännällä oikeus näyttää orjalle "kaapin paikka" vinoilemalla, kun orjallakin lienee ihan hyvät aivot.. enhän minä huonoa huolisikaan!

 

Orjissa ja isännissä/emännissä lienee pääasiassa sukupuolten välisiä ajatuseroja, mutta löytyy eroja siinäkin, onko taloudessa lapsia tai ei. Niin, ja eroja löytyy linjalla kissa- ja koiraihmiset, asunto-omistajat ja vuokralaiset, maatilan ja kerrostalon asukkaat, miesorjissa auton omistajat ja niitä rassaavat tai taksilla ajavat. - Tuohon en kyllä uppoa enempää!Silmänisku

 

Taitaa olla hyvä ettei minulla ole kotiorjaa, minkäänlaista. Bussilla pääsen hyvin joka paikkaan, jos en saa tavaroita hyllyihin, olkoot laatikoissa lattialla kunnes kompastun ja katkaisen jalkani, kynttilöitä en voi polttaa, tulipalon vaara on liian suuri, musiikki lohduttaa kuitenkin ja ihmeellinen internet tyhjentää pään silloin kun tuntuu että aivot kiehuvat.


*Viime lauantain Boris Godunov oli yhtä kuin Matti SalminenSydän, ylväs, inhimillinen, kiusattu, murtuva - hänen vuokseen oopperan katsominen (viidennen kerran) oli taas uutta ja vaikuttavaa, se oli suuren taiteilijan tulkinnan juhlaa. Ennen oopperaa pikaisesti tapaamani Matti oli kuitenkin se sama yksityinen "meidän talon entinen" joka tarvittaessa tietää kyllä oman arvonsa mutta toisaalta on velikulta joka muistaa syntymäseutunsa, missä vuorostaan ei sen kummemmin noteerata asiaa, ei ainakaan virallisesti eikä näkyvästi.Vihainen  -  Oli esityksessä muutakin mieleen jäävää, mutta esimerkiksi hupipuolen tai oopperan poliittisen ajankohtaisuuden muisteleminen ei nyt luonnistu.

 

Yksi juttu: vieressäni istui nainen joka ei ilmeisesti kovin usein käy oopperassa, väliajan jälkeen hän viritteli keskustelua kanssani ja kertoi mm. että hän tuli tätä katsomaan vain Matti Salmisen takia, kun oli ollut pari vuotta sitten HKO:n vappukonsertissa jossa Matti oli solistina, ne esitykset toivat hänet tähän aivan erilaiseen tilanteeseen ja Boriksenakin "meidän Matti" teki syvän vaikutuksen häneen!


Minun ensimmäinen Borikseni oli Mariinskin ja Valery Gergijevin Helsingin Messukeskukseen vuonna 1992 tuoma paketti, seuraava olikin jo uudessa Suomen Kansallisoopperassa 1997, Boriksena Jaakko Ryhänen - siitä ei mitään muistikuvaa,  Matti kääriytyy hallitsijan viittaan vuosina 2008, 2011 ja nyt, 2014. Plus Savonlinnan Oopperajuhlilla ensi kesänä aivan uudessa tuotannossa.*

Lisäys:

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
20.08 | 11:55

Minähän vain toistin papukaijan tavoin illan juontajaa.. en oo tarkistanut, mistä laskeminen on aloitettu..

...
20.08 | 11:50

Odotinkin jo tätä postausta 🤗. Kiitos! Muuten - eikö Kansallisooppera ole kuitenkin vähän vanhempi kuin 50v.?

...
28.05 | 10:32

Ketä häiritsee, ketä näköjään ei tuo mukanahyräileminen. Minä kuulun vaikeisiin tapauksiin. Hyminät ja hörppimiset sun muut häiritsevät vähän, joskus paljon.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS