kalenteri

Tulilintu sylissä


Niin voi käydä, että saa (Silmäniskumelkein) linnun syliinsä kun istuu Musiikkitalon etupermannolla rivillä 1, rivin päässä, ja Radion sinfoniaorkesteri paahtaa Esa-Pekka Salosen johdolla EP:n yhtä bravuuria Igor Stravinskyn balettimusiikkia Tulilintu (L'oiseau de feu, The Firebird, ven. Жар-птица, Žar-ptitsa)! Eilinen oli koko baletin mittainen esitys, noin 45 minuuttia.


Backstagelle vasemmalle, kapellimestariin oikealle..

Takarivin muusikot kiitoksille!

 

Huomaan, että kerta kerralta koen elämykselliset konsertit ja samat "lempparit" hyvinkin erilaisina - eikä se välttämättä riipu siitä, millainen on salin akustiikka tai vieressä/takana/edessä istuvien kuulijoiden kuuntelukäyttäytyminen, "huonoja" esityksiä en nykyisin enää mene kuuntelemaan. Eilisenkin yltäkylläisyyden olisin luultavasti kokenut eri tavalla jos olisin istunut joko kaukana ylimmällä parvella tai keskipermannon ns. parhailla, kultakorttipaikoilla.



Mutta eilen olin melkein istumassa orkesterin keskellä, joten seurasin intensiivisesti kapellimestarin käsiä, ilmeitä, ja samoin soittajien keskittymistä kapellimestariin ja soitettaviin nuotteihinsa. Mikä tunteiden kirjo!Vau Tulilintu on balettimusiikiksi sävelletty ja aina joskus kapellimestari(kin) voi olla tanssillinen, linnun viuhtovat siivet, sormien värinä, kiiltonahkakenkien napse.. kyllä sekin baletista käy. Melkein. Eilenkin.Suukko



Wanhan Rouvan ystäväpiiri on osin niin ärsyttävän kauas levinnyt, että kun saa silmien ja korvien eteen sellaisenkin maailmalla lentelevän ihmisen josta tulee vain hyvälle mielelle, silloin musiikki voi jäädä vähän taka-alalle.



Eilen vieressäni istui nuori mies joka oli joko muusikko tai kapellimestariopiskelijaMusic smileys, hänellä taisi olla vaikeuksia pysytellä viileän rauhallisena tietyissä kohdissa joissa joko rytmin nopeus, vaihdokset tai muut korostetusti mukaansatempaavat kohdat väkisin tarttuivat kuulijaan ja vaativat liikehtimään mukana.  Mitäs jos me molemmat olisimme antautuneet musiikin viettelyksille ja omien tuntemustemme mukaisesti heiluneet kohdisssa joissa "heilutti"???  - Tiedän erään toisen nuoren miehenHehe joka ärsyyntyy suunnattomasti kun/jos mamin sormet vähän yrittävät keikkua orkesterin soittaman musiikin tahdissa.. tosin napakka ote sormista tai vihainen mulkaisuSilmänisku hillitsee kyllä liikkeet tehokkaasti..



Kaikesta huomasi (taas kerran!) että orkesteri ei ollut asialla ensi kertaa ja että harjoitukset oli tehty hyvin ja että bändin into ja keskittyminen olivat huippuluokkaa. Niinpä he kaikki, Radion sinfoniaorkesteri ja vieraileva kapellimestari Esa-Pekka SalonenSuukko saivat ansaitsemansa huikeat kiitokset Musiikkitalon yleisöltä - EP vielä viimeisellä (neljännellä?) kumarruskerralla erikseen orkesterilta joka ei suostunut nousemaan vastaanottamaan kiitoksia vaan aplodeerasi kapellimestarille istualtaan. No, EP, siinä hän vain pysytteli konserttimesterin vieressä käsi tämän olkapäällä kunnes sai konserttimestari Petri Aarnion  - ja orkesterinkin seisaalleen ja pääsivät kaikki huilaamaan.
 

Konsertin aloitti Beethovenin Kakkonen. - Kun sen kirjoittaa noin, kenelle tulee mieleen jotakin muistikuvaa ko. sinfoniasta? kun taas Beethovenin Vitonen, Seiska, Kolmonen, Ysi - heti tiedämme, mistä on kysymys. Mutta Kakkonen? Sinfonia nro 2 D-duuri op. 36. Ainakin tässä mietiskelevälle  musiikinrakastajalle se vaatii esityksen jonka sekä näkee että kuulee - niin kuin nyt esimerkiksi eilen. Reipas ja iloinen aloitus. Latasi odotukset korkealle konsertin jälkipuoliskon suhteen.


Entä konsertin solisti? Niin että mikä?? Mihin erillistä solistia olisi tarvittu eilen?  Ei mihinkään. Niinpä sitä ei ollutkaan.


Opi puhuma Turun murret' - ohje on pullossa!