kalenteri

The Architecture of Happiness - Onnen arkkitehtuuri
Kun kolmen tunnin levottoman yöunen jälkeen läksin RSO:n syyskauden avajaiskonserttiin keskiviikkona 3.9., tiesin, etten tulisi lähtöä - huonossakaan olossani - katumaan, mutta mikä henkisen ja fyysisen voinnin kohotus illasta sitten tulikaan! SITÄ siinä mittakaavassa en olisi etukäteen osannut odottaa tai arvioida vaikka tunnelmani alkaakin aina nousta jo Musiikkitaloon saapuessani.Cool
 
 
Tiesin myös, että estradilla ovat kaikki super-elementit: Jean Sibelius, Richard Strauss ja Matthew Whittall (kiinnostava nykysäveltäjä jonka olin kyllä huomioinut jo ennenkin), Hannu Lintu, Radion Sinfoniaorkesteri ja ruotsalainen, ihana sopraano Nina Stemme, tuttu mm. jostakin Wagner-tallenteesta.


Olin valinnut istumapaikkani tarkoituksella orkesterin takaa niistä vähistä ostettavissa olevista paikoista joita oli tarjolla. Halusin elää konsertin alkuun sijoitetun Sibeliuksen Vitosen (Sinfonia nro 5 Es-duuri) tiiviisti yhdessä kapellimestarin kanssa, H-katsomo antaa siihen mahdollisuuden. Raikas, tiukka, vivahteikas, kuulaan kirkas sinfonia, kuvailevia sanoja löytäisin mielikuvistani paljon mutta kokemaani tunnelmaa ei voi kuvata - vaikka vähän yritänkin.SilmäniskuSibelius avasi illan. Yes! Kiitos! tätä lisää!
 
 
Kun olin istuutunut paikalleni, virkistyminen alkoi siis nousta rakettimaisella kohinalla. Se tuli kuin automaatista. Sitäkö se on se luottamus, joka ajaa Wanhan Rouvan kerta toisensa jälkeen vääntäytymään useiden tuntien konserttimatkoille?


Orkesterilavan takana katsomossa "lähimuusikot" ovat esimerkiksi patarumpali, trumpetit, käyrätorvet, pasuunat.
(Eräs pasunisti tervehti minua tullessaan paikalleen kun tuijotin innostuneena lavalle, olemme varmaan joskus roikkuneet kiitoksilla kapellimestarin ovella yhtä aikaa. Tämä on hauska ilmiö johon olen viime vuosina törmännyt: muusikot luulevat tuntevansa Wanhan Rouvan ja moikkaavat, varmuuden vuoksi kai..)   Ei ollut epävarmuuden häivääkään Sibban Vitosen lopputahdeissakaan, ne suhisivat ja napsahtivat juuri niin kuin niiden pitikin. Ei huteja, niin kuin kerran Philharmonialla Turussa.Silmänisku
 
 
Voi niitä pianissimoja! ja voi sitä ihanuutta kun ei kovakaan "meteli" katkaissut kuulijan, siis minun, intensiivistä seuraamistani ja yhteyttäni musiikkiin ja musiikin tekijöihin.
Sibelius säilyttää asemansa. Hyvä konsertin alku!Hearts smileys


Ne jotka kaipaavat jotakin katedraalikaikua Musiikkitaloon, menköön kuuntelemaan konserttia esim. Turun Tuomiokirkkoon, siellä saa 6-7 sekunnin jälkikaikua enemmänkin kuin tarpeeksi - ja pitkäksi aikaa.. Hymyilevä Musiikkihan on oikeastaan muuta kuin kaiku, se on kokonaisuus, levytyksiin voi(nee) lisätä kaikua jos niin halutaan, levyhän on kuitenkin mekaaninen musiikin toisto joka ei koskaan korvaa konserttitilanteessa paikallaolemista. Muistoja CD- ja DVD-levyille voi kuitenkin säilöä. (Ja YouTubeen, taustalla soi äsken nuoren Esa-Pekan ja ruotsalaisten Vitonen, nyt Bernsteinin ja wieniläisten. Pidän enemmän vanhan Bernsteinin tulkinnasta..)


Eksyin aiheesta. Rakastin siis sinfoniaa ja sen esitystä, entistä suuremmalla innolla odotan RSO:n Sibelius-juhlapakettia.


Olin vaivihkaa tutkinut vastapäisen katsomon tyhjiä paikkoja, kas kun aina joskus joku sairastuu tai luulee keksivänsä jotakin "parempaa" tekemistäHehe kuin tulla kausikortilla sinfoniakonserttiin. Sinnepä sitten taas hiivin väliajalla kun löysin hyvän paikan P-katsomosta. Siinä oli mukava ottaa vastaan nuoren (39 v), Sibiksessä väitöskirjaa tekevän kanadalaissäveltäjä Whittallin uutuus, RSO:n ja Linnun tilausteos The Architecture of Happiness. Ihana nimi! joka voi kuvata koko konserttia.Vau Kaunista, helposti kuunneltavaa. Hannu Lintu ja Matthew Whittall kertovat sävellyksen syntyhistoriasta käsiohjelmassa hauskasti ja kiinnostavasti teoksesta joka on omistettu Hannu Linnulle ja säveltäjän edesmenneelle sävellyksenopettajalle, Robert Frederick Jonesille.


Noh, kun Onnen arkkitehtuurin kiitoskierroksista oli selvitty, tuli illan toinen (ja kolmas) super-ässä: Strauss, Richard, ja oopperan Salome loppukohtaus, jossa Salomena kiehui ruotsalainen super-sopraano Nina Stemme. VAU! Istumapaikkani osoittautui nyt mitä loistavimmaksi, musiikki tuli iholle.Villi Stemmen huikea laulu ja eläytyminen Herodiaan vinksahtaneen tyttären Salomen hinkuun saada suudella Johannes Kastajaa joka oli kansan uskonnollisena kiihottajana heitetty Herodeksen hovin tyrmään. (Tai jotain sinnepäin.)


Olen nähnyt Salomen Kansallisoopperassa parikin kertaa vuosia sitten ja kerran valkokankaalla Karita Mattilan versiona, Karita oli tosi hyvä, hänhän osaa yhdistää näyttämöllisen työskentelyn loistavaan lauluun  - mutta jos tuon Ms. Stemmen saisi suomalaiselle oopperanäyttämölle, niin.. En nyt muista, ketkä ovat Salomea Suomessa esittäneet, joka tapauksessa on vaikea uskoa että eläytyminen rooliin olisi silloin ollut lähelläkään eilistä.
 
 
Stemmen ääni oli kuin terästä, taipuisaa terästä jolla hän kuvaili nuoren tytön kiukkua, kaipuuta ja turhautumista kun Johannes ei ollut - elävänä - suostunut suutelemaan häntä. VihainenSalome ei voinut sitä ymmärtää, ja miten olisikaan voinut, kun hovi hänen ympärillään pursui kaikenlaista himoa ja halujen tyydyttämistä. Mutta kuolleen Johanneksen suudelma oli kylmä ja Salome epätoivoinen, Johanneksen pää sylissään.


Linnun luotsaama orkesteri oli kaikessa upeasti mukana - ja kuitenkin heidän kesälomansa oli päättynyt jo elokuussa Helsingin Juhlaviikoilla S-S -illoissa (Shostakovitsh D & Salonen EP) ja vielä sen jälkeen oli töitä tehty Itämerifestivaalilla Tukholmassa. Huikeaa taitoa ja sitoutumista!

 
Bonuksena pääsin backstagella kiittämään myös sekä solistia että säveltäjää (mitähän minä hänelle mongersinEpävarma englanniksi, kun ilahtui/huvittui niin - tajusin jälkeenpäin että olisin voinut puhua suomea, onhan Whittall asunut Suomessa jo pitkään).



 
Kuva kaapatty Ylen nettisivuilta, valokuvaajaa ei ole mainittu.


Mietin kotimatkalla, miten pitkään Hannun energia, tieto, taito ja tunteet pystyvät joka kerta kokoamaan tällaisia konsertteja kuin esimerkiksi eilinen. Sillä häntä saamme kiittääSuukko näistä kokonaisuuksista joita Wanha Rouvakin on seurannut (ja joiden perässä kulkenut) jo yli 10 vuotta. Hannu ei petä koskaan. Toki hänellä on hyvät työparit ja taustayhteisön vankka tuki, mutta kun me yleisö, me rupeamme pitämään itsestään selvänä että saamme aina kokea sitä parasta ykköslaatua mitä konsertissa voi kokea ja ensi kerralla ehkä vielä jotain parempaa.. Koska ohjelmistosuunnittelija ja kapellimestari lepää?

 

 

- Voima- ja hellyysajatuksia täältä Turust' sinne Helsinskiin, syksyn konserttikausi ei olisi voinut hienommin alkaa, kiitos! Ensi kertaan..



Backstagen ovelle vedetään nyt verho. Wanha Rouva on mykistynyt.Flowers smileys

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

26.11 | 21:25

Kiitettävä(n pituinen) vyörytys. Luettava uudestaan ajan - vaan ei tupakin - kanssa. Antoisa enimmäkseen 'vain' Tampereen konserttitarjonnan varassa elävälle.

...
16.11 | 23:45

Ihana ja kaunis ja loistava kommentti illasta. Valitse joku tai kaikki,jokainen kumminkin on totta. Koska alat kerätä yhteen kirjaan nämä mus.talo elämyksesi.

...
11.11 | 10:17

Mukavampi se on salissa istua 'jaktoilla' kuin bussiasemalla odottamassa sinne huitsin nevadaan melkein päätymistä. :)

...
20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS