Wanha Rouva on virkistäytynyt erilaisella kulttuuritarjonnalla. Täytyyhän sitä vertailua tehdä, että tietää, onko jotain muuta, parempaa ja sopivampaakin kenties kuin Radion Sinfoniaorkesteri, Suomen
Kansallisooppera yms. - No, ei oo! Paitsi ystävät/ystävä, henkilökohtaiset ystävät ja kaverit, he ovat siinä samassa linjassa musiikillisen kollektiivin kanssa.
Korvat soivat kyllä vieläkin, lauantaipäivällä. Torstai-illasta perjantai-iltaan
Siljan Baltic Princessin kaikkinainen musiikkitarjonta ylitti varmaan lailliset desibelirajat, ympäröivä tila ei kuitenkaan hakannut musiikkia korviin yhtä pahasti kuin eräs konserttisali, ihme ja kumma! Siis oltiin aalloilla,
Tukholman rantaan ja takaisin. 
Kohtuullisesti nautittiin ns. virkistysaineita, pitkään ja hartaasti keskusteltiin,
aamuyöhön saakka, naurettiin ja muisteltiin ystävättäreni kanssa. Aamun aikainen herääminen, kun käytävällä hyttisiivooja ärhenteli äänekkäästi ja ponnekkaana viereisen hytin,
Tukholmaan jäävien matkustajien huolimattomuutta
, kun nämä eivät olleet poistuneet ja/tai jättäneet hyttiään
siivottavaksi jo melkein tuntia ennen kuin ollaan satamassa.. Siinä saivat aamuheräyksen nekin joilla olisi muuten ollut mahdollisuus nukkua pitkään.
Laivan erikoisaamiainen oli erittäin hyvä ja vieläkin monipuolisempi kuin edelliseltä kerralta muistin. Vatsan nopea venyttäminen
ei onnistunut, joten osa tarjonnasta oli valitettavasti jätettävä tällä kertaa tutkimatta.
Illan
tanssiorkesteri Unelmavävyt tanssitti matkustajia ja yritti viihdyttää meitäkin jotka vain kulutimme aikaa. 
KOVAA MENOA JA VOLYYMI VIELÄ KOVENI mitä pidemmmälle
ilta/yö kului, mutta tanssijoita ei ollut parketin täydeltä. Sataman lähtöterminaalissa nähty iso japanilaisseurue pysytteli illalla laivalla omissa oloissaan, ilmeisesti vain matkalla paikasta a) (Turku?) paikkaan
b)(Tukholma?).
Wanhan Rouvan ja ystävättären oma "meno" alkoi, kun palasimme hytin hiljaisuuteen pistämään maailmaa ja elämäämme
järjestykseen. 
Miten kauan olemmekaan toisemme
tunteneet? Vuosikymmenet, niin voi jo sanoa. Aika paljon on nähty, koettu, naurettu, itkettykin on yhdessä. Monille muistoille oli aihetta ilakoida, aina ei huomaakaan kun ollaan sisällä "vaiheessa", miten huvittavaa elämä voi
olla.. Iloiset asiat korostuvat tumman surun ja kaipauksen vieressä ja näkyvät selvästi vasta myöhemmin. Ylös ja alas, niinhän sitä mennään.
A Premium -hytin peili kertoo totuuden..
Unelmavävyjen ehkä
hiukan lätsähtäneeltäkin tuntuneen esiintymisen jälkeen menimme seuraavana päivänä tarkkailemaan nuupahtaneen matkustajajoukon käyttäytymistä bingopelissä ja ennen kaikkea karaokelaulannassa
.
Voi hyvänen aika miten monenlaista laulajaa tähän maailmaan mahtuu! Wanha Rouva taisi olla aivan liian kriittinen kuuntelija, mutta mihinkäs minä korvani olisin pannut? - Söpö nuorimies
erottui persoonallisella ja innokkaalla laulullaan, tosin ei mennyt ihan "putkeen" mutta kaverin hyväntuulisuus paikkasi kaikki aukot. Saman seurueen neitokainen oli laulullisesti
hyvä, mutta joku, takapainotteinen hesalaisääntämys (?) häiritsi hiukan. Innokkaina esiintyjinä kunnostautui varsinkin yksi pariskunta, jonka herrapuoli ei millään tahtonut saada nuotista kiinni, roikkui alaviereisesti,
ja rouvapuoli taas oli häirinnyt meitä jo aamiaisella kovaäänisellä juttelullaan.. Hellyttävät esiintyjät oli ilmeisen vastakihlautunut nuoripari
, morsian kajautti laulunsa alkuun syntymäpäiväonnittelut penkissä odottavalle sulholleen. Viimeinen kuulemamme laulaja oli paras, Harriko oli nimi? Kappaleensa ei ollut se kaikkein kulunein
iskelmä, ja alusta loppuun laulaja pysyi sävelissä niin kuin oli kirjoitettukin. Hyvä, ruutupaita-Harri (?)!
Raikkaana välipalana esiintyi lavalla pariinkin otteeseen nuorehko nainen, kolmen pojan äiti, jolla oli vauhti päällä, tämä positiivisena huomiona mainittakoon, ei ollut varmaan kännivauhtia,
muuten vain reipasta menoa. Mutta ne karaokekappaleet, huh huh
. Wanha Rouva on vieraantunut niistä - ja taas jäi päällimmäiseksi se laillisuusrajat ylittävä musiikin volyymi..
Tulipa sellainen olo, että aika aikaa kutakin. Tällainen noin 2 kertaa vuodessa tapahtuva hajuvesi- ja shamppanja-ostosmatka on ihan riittävä - paitsi jos on
mukavaa matkaseuraa niin kuin minulla nyt oli, voisi ehkä useamminkin.