Kesän helteissä hikoillessaan Wanha Rouva sulattaa hikeen/suihkuun kaikki tekemättömät työt ja elämän järjestyksen, eihän sitä millään 30 asteen kuumuudessa
jaksa.. hyvä kun jäätelöä jaksaa kaupasta hakea. Kuumuus on ollut niin kova etteivät Mövenpick-pönikät ole säilyneet pakastimessakaan päivää, kahta kauemmin
. Nukkuminen ei ole viikkokausiin onnistunut, pätkäunet eivät virkistä.
Ikkunat auki yöllä:
humalikot meuhkaavat
kadulla niin että kivitalojen seinät ja pihat raikuvat, tuuletusta ei nimeksikään, kaduilla kiitävät ambulanssit ja paloautot viheltävät
ikään kuin oman ikkunasi alla. Saaristosta keskussairaalaan ja takaisin pörräävät lääkärihelikopterit suorittavat tärkeää tehtäväänsä seuraten reittiänsä joka kulki (kulkee)
kotitalon pihan yli tai reunasta. Pelottava ääni päivälläkin, saati yöllä kun heräät siihen - jos siis satut nukkumaan. Helikopterin uhkaava ääni kuuluu korvatulppien läpi. (Ilmestyskirja. Nyt!)
No, Wanhalla Rouvallahan on helppoa, eläkeläisenä, tekee omaan tahtiinsa tai on tekemättä. Mutta. Yksinasuvan stressiä nostaa sekin ettei vapaasta aikataulusta huolimatta saa aikaan
mitään näkyvää. Kuuluisan (?) taloremontin jäljiltä koti on keskeneräinen, miten taikoa lisää tilaa? Jos lähtee ulos "ihmisten seuraan", silloinkin kaipaisi puhekaveria jolle voisi äimistellä
vaiks ohikulkevia kaduntallaajia. Monet ystävät ovat kaukana ja kiireisiä. - Vielä ei Wanha Rouva ole ruvennut puhumaan itsekseen, ei edes kotona, mutta ehkä sekin suulaalle eukolle joskus tapahtuu.
Minulla on pari vielä työelämässä olevaa "kypsän iän" ystävätärtä,
joiden tiedän tasaisin välein haikailevan pois työmaaltaan, noin yleensä. Sitten on jokunen vähän nuorempi joka ähkii samaa asiaa. Jokaisella heistä on omat syynsä, usein töissä räpsähtää
vastaan sukupolvien välinen ristiriita, kun nuoremmilla/uusilla pomoilla ei ole taitoa hyödyntää alaistensa osaamista. 
Työelämän muutosta parempaan suuntaan ei kovin runsaasti ole ollut näkyvissä. Vai ovatkohan ystäväni vain niin omaperäisiä ja taitavia että se ärsyttää untuvikko-pomoja enemmän
kuin pomot itse osaavat asiaa käsitellä? Omia viimeisiä työvuosiani ajatellen muistan kyllä hyvin, miten kaipasin eläkkeelle.. Kuitenkin se tietty vuorokausirytmi, joka töissä ollessa muodostui, oli jollakin tavalla
elämää ryhdittävä.
EI EI EI, en todellakaan kaipaa
töihin takaisin! huomaan vain, että näinä löysinä
päivinäkin rasittuu. Kaunis (ja kuuma) kesä on kulunut niin että vasta yhden yön koko kesänä olen saanut nukutuksi kokonaan. Silloin ei kuulunut edes ukkosenjyrinää eikä naapurissa tapeltu eikä paukutettu
ovia eikä toisessa naapurissa pidetty jumputusbileitä.
Niin että mikä antoi unen? Magnesium? mutta sehän on ihan jokailtainen rituaali. Oliko se hunaja jota nuoleskelin muutaman
pikku lusikallisen ennen sänkyyn kaatumista? Mörköajatukset, jotka hyökkäävät päälle öisin, niistähän sanotaan ettei niille saa antaa tilaa.
Haa, helpommin sanottu kuin tehty, sanon minä. Pitäisiköhän siirtää E-EPAn annos aamusta iltaan? Voisihan sitä kokeilla. Wanhan Rouvan itselääkitys on jo vuosia sisältänyt
E-EPAa, sinkkiä (flunssan ehkäisyyn), kalkkia, D:tä, magnesiumia, joskus kuureina B-vitamiineja ja muita ihmeaineita.
Nettilainaus: E-EPA auttaa yksistäänkin – ilman mielialalääkitystä – vakavan masennuksen hoidossa jo parissa kuukaudessa, ilmenee uudesta kliinisestä kaksoissokkotutkimuksesta. Se tehtiin psykiatrian professorien
David Mischoulon ja Maurizio Fava johdolla Bostonissa Massachusetts General Hospitalissa, joka kuuluu Yhdysvaltain johtaviin sairaaloihin (sijalla 5). Tutkimustulos on merkittävä, sillä puolet masennuspotilaista ei saa lääkkeistä
apua. Tulokset tukevat aikaisempia kliinisiä E-EPA-tutkimuksia ja vahvistavat käsitystä, jonka mukaan E-EPA on hyödyllistä masennuksen hoidossa joko yksin tai psykoterapian ja mahdollisten lääkkeiden lisänä.
Turun Musiikkijuhlien
viimeinen konsertti on nyt lauantaina. Wanha Rouva menee sinne velvollisuudesta
(lippu ostettuna, viesti vietävänä). Viime keskiviikkoinen keskustelu Musiikkitalossa Shostakovitsh-illan kapellimestarin kanssa nosti pintaan hänen vuonna 1995 Turussa johtamansa Mahlerin Kakkosen, sen illan kyyneleet ja haikean olon -
vaikka en ole unohtanut eläköitymiskonserttinikaan dramaattisen riemukasta Mahlerin Kakkosta
Tampereella. Kaksi niin äärilaidan
tunnelmaa saman sinfonian synnyttäminä. Millainen lienee kolmas?
On siis tämä musiikillis-tanssillis-kuvataiteellispainotteinen elämä. On erilaisia sänkylukemisia, Donna Tarttin Tiklistä on luettuna jo 680 sivua, 893 kaikkiaan. Keskeneräisiä opuksia on pöydällä pino,
ja sitten on se yksi keskeneräinen jota en viitsi mainitakaan, se kymmenes osa.. Tuliko tästä kaikesta rasite? Vai onko kuitenkin, tämä tilaisuudesta toiseen rientäminen, Wanhan Rouvan eläkeläiselämässä
palkkatyöelämää vastaavaa säännöllisyyttä? 
Mikä siis voi peruslaiskaa ja juhlahumusta toiseen rientävää Wanha Rouvaa
stressata? Kuka tietää? (rouva itse - mutta ei kerro.)
Mutta
sitten: on jotain sellaista jota ajatellessa tulee onnellinen olo, tuntee ansaitsematonta iloa siitä että on onnistunut aikaansaamaan jotain itseään parempaa, olemaan eräänlainen elämän välikappale..