kalenteri

Kullervo, Kalervon poika..

.. rakastan Savonlinnan Oopperajuhlien, Aulis Sallisen oopperaa Kullervo. Se on imeytynyt iholleni. Ajatuksiini pulpahtavat jatkuvasti eri kohdat esityksestä, ja koko ajan alla, kuin patjana, makaa teoksen musiikki.

Eilen, noin 4,5 tunnin paluubussimatka S:linna-H:ki alkoi aikaisin iltapäivällä ja jatkui Kampista välittömästi 2,5 tuntia (H:ki-Tku), koko matkan mietin oopperailtaa ja siihen liittyviä asioita, Sallisen kirjoittaman libreton kertomaa, ei ehtinyt torkahdella.

Olavinlinnassa leveä näyttämö, niukat lavasteet, taidokkaat valoefektit, hieno kuoron käyttö, osin näyttämön ääripäissä tapahtuneet kohtaukset (vain vähän linnanmuureille vievillä portailla) karuudessaan nostivat esiin Kullervon vääjäämättömän kohtalon ja tapahtumien kulun. Istuin tarpeeksi kaukana jotta en nähnyt liian hyvin kasvojen ilmeitä, mutta tarpeeksi lähellä että pystyin tulkitsemaan laulajien ruumiinkieltä. Ja kuulin musiikin.

Siinä missä henki salpautui ja pulssi tiheni eivätkä silmät nähneet enää oikein hyvinItkevä, siinä Kullervon äiti kertoi sen minkä äidit tietävät: äidinrakkaus on, sitä ei voi poistaa eikä muuttaa. Äidinrakkautta voi kohdistaa muihinkin kuin biologisiin lapsiin, nimim. Kokemusta On. Halusi kohde sitä tai ei..

Dramaattisten tapahtumien täydellinen tuki, näkymättömiäkin näyttämötapahtumia ohjaava kuvaus oli musiikki jota esittivät ”Suomen paras orkesteri”, Savonlinnan oopperajuhlaorkesteri creme de la creme, oopperajuhlakuoro ja musiikin johdon vastuutaituriSydän, kapellimestari Hannu Lintu, my MagicFinger, hän sitoi yhteen tapahtumat näyttämöllä, näyttämön takana ja orkesterissa, hän kokosi musiikillisesta kokonaisuudesta unohtumattoman. Eipä ihme että yleisö aplodeerasi villisti orkesterille ja Hannulle, kun tämä väliajan jälkeen harppoi orkesterin eteen.

Kullervon kohtalo tässä modernissa kuvauksessa on niin tosi. Ja niin järkyttävä. Hänellä ei oikein ole mitään mahdollisuuksia. Draaman vaikutus tuntui ihan fyysisesti.

Mutta Wanha Rouva ei olisi se mikä on, ellei huomautettavaakin olisi. Ihmettelin ”Sokean laulajan” kabareetyyliä, ehkä vähempikin kiemurteleminen ja esittäjän vähemmän kova ennakkomainonta olisi riittänyt. Metallinkaikuinen (mikrofonivahvistettu) laulu kyllä raikui eikä laulamisessa oikeastaan ollut mitään vikaa, mutta kun kuuntelen vanhaa levytystä jossa tarinan kertoo Vesa-Matti Loiri (21 vuotta sitten), hänen laulunsa kertoi tarinan, Maria Ylipään show oli Ylipää-show. Nähtynä irrallinen. Kuten sanottu, less is more. Onneksi oli orkesteri joka upotti kokonaisuuteen tämänkin version, varsinkin kun pani silmät kiinni..  Se, mitä ”Sokea laulaja” laulussaan kertoi, jäi katsomossa monelle sivuseikaksi jos seurasi laulajattaren lavariehuntaa. Ja sanoma oli kyllä aika tärkeä, sillä Kullervon ja sisarensa Ainikin lemmenyötä ja sen seurauksia muutoin ei etukäteen sen kummemmin kuvailtu – ja kuitenkin, se yö vaikutti kaikkeen tulevaan. Kullervo iskee isäänsä myöhemmin kertomalla miksi Ainikki-tytärtä ei kannata enää odottaa kotiin, isä saa sen tiedon kun on iskenyt poikaansa, murhamies Kullervoa, kieltämällä hänet. Itkevä

Paremmin kokonaisuuteen istui neljän velikullan ryypiskely ja muu konnankoukkujen harrastaminen, Kullervo pestasi heidät polttamaan seppä Unton talon ja seurue myöhemmin tarkasteli keskenään, mitä oli tapahtunut.  Jotkut oopperan kohtaukset olivat meikäläisellekin, Sallis-fanille, vähän turhan pitkitettyjä. – Nyt kun kuuntelen Areenan http://areena.yle.fi/tv/2243680 lähetystä, esitys toimii vielä paremmin!

 

Kuulokuvaooppera?   Tämänhän voisi esittää Musiikkitalossa concertante-versiona?!!!  Idea vapaasi käytettävissä!

Sallisen musiikki vaikuttaa vaikealta laulettavalta ja sen kuunteleminen/kuuleminen vaatii osittain tiettyä asenteen muutosta: esimerkiksi Kullervossa on aika vähän ns. perinteistä laulusanomaa, sanoma on kaapattava laulujen poikkeavan tyylin sisältä. (En osaa käyttää oikeita musiikillisia termejä asian kuvaamiseksi.)

Kun katselen oopperan esittelytekstejä, niissä nimijärjestys onkin aivan oikein: aivan ensiksi juhlaohjelmakirjassa esitellään säveltäjä, sitten musiikin johto, vasta sitten ohjaus ja muut. (Auts! tarkemmin sivuja selatessa, taisi se ohjaajan esittely olla säveltäjän jälkeen ensiksi, hyvä niin, näkee heti ketä voi kiittää ja ketä moittia..) Ilman MagicFingeriä Kullervo Olavinlinnassa olisi hajonnut palasiksi. Minä tiedän! Erilaisia muistikuvia Savonlinnan juhlien oopperoista vuodesta 1980 lähtien, ja oopperoista yleensäkin, on kertynyt, siitä miten esitys jää mieleen, mikä nousee päällimmäiseksi vuosienkin takaa. Aika moni ei muista Kansallisoopperan vuoden 1993 Kullervosta oikein mitään tai vain osia. Wanhan Rouvan mieleen jäi musiikki ja Jorma Silvastin tulkitsema Kimmo.


Nettilainauksia:
”Aulis Sallisen musiikki tummine pohjaväreineen on suvereenia ja harkittua oopperakäsityötaidetta. Jo yhden äänen pitkä unisonocresendo ja diminuendo taiten orkestroituna nostaa karvat pystyyn. Hannu Lintu sai orkesterista ja laulajistosta esille niin alkuvoimaa kuin herkistynyttä kirkkautta ja taianomaisuuttakin. (Kari Pappinen KP24)”

”Eräässä orkesterin johtamistutkimuksessa (Boerner 2004) päädyttiin siihen, että parhaan tuloksen orkesterista saa irti karismaattinen ja käskyttävä johtaja. Hannu Lintu määrätietoisella otteellaan näyttää juuri tuollaiselta pitäen koneiston komeasti hyppysissään. Orkestraation vaikeastikin yhteen sidottavat osat hengittivät teoksen tahtiin. | JUKKA LIND”

 

Itse oopperasta on kirjoitettu tänä kesänä enemmän kuin Jonas Kaufmannin Turun-konsertista, Kullervon tuottamat arviotkin ovat persoonallisempia. Kaikissa näkemissäni jutuissa on nostettu ylätasolle musiikin johto ja siitä olen niin iloinen, Wanhan Rouvan jatkuvasti kohisema tietty kuulo- ja näkökulma menee nyt totaalisen yksiin virallistenkin arvioiden kanssa..  Kun katsoin Olavinlinnan näyttämötapahtumia, kaiken kasassa pitäminen lienee Kullervossa ollut huippuvaativa suoritus. Onneksi meillä on ihminen joka sen osasiRakkaus.

Solisteista pidin - erityisesti – Ville Rusasesta, Aki Alamikkotervosta ja Tommi Hakalasta sekä Tuija Knihtilästä. Tommi Hakalan laulu on muuttunut parempaan suuntaan siitä mitä olen häntä Kansallisoopperassa kuullut. Hyvä niin, ei vouvvaa enää niin paljon. Olisin ehkä suonut Kimmoa esittävän Rusasen olevan ohjauksessa vähemmän korostetusti idiootti, sepän rouvan vähemmän koheltava, olisin poistanut jonkun vahvaa taustatietoa vaatineen joukko- tms kohtauksen tai selventänyt niitä, ja jotain muuta pientä. Tämä oli ohjaaja Kari Heiskasen näkemys ja varmaan ihan hyvä, mutta oliko Ylipää-show plus muutamat muut ”päälle liimatut” kohtaukset tehty yleisön kosiskelemiseksi? Ja vielä: oliko viimeisessä esityksessä joidenkin laulajien kohdalla yliampuvaa draamaa? tai äänen rasittumista jota kompensoitiin näyttämötoiminnalla? En tiedä, enkä välitä, musiikki toimi joka tapauksessa.

Mutta jos oopperaa katsoessa täytyy ruveta miettimään että mitähän ohjaaja tuollakin on tarkoittanut, siinä menee kokonaiselämyksestä roskakoppaan osa ja osa musiikista muuttuu tapetiksi – sitä ei Kullervossa olisi suonut tapahtuvan. Useimmiten ei ole mahdollista katsoa esitystä uudelleen eikä ainakaan kalliissa Savonlinnassa. Ennen oopperoita on Savonlinnassa ollut esittelytilaisuuksia (maksullisia! ainakin osa), sellaiseen en ajatellutkaan osallistua, mutta tämän kesän ohjauksen ymmärtämiseen olisin varmaan saanut apua siitä että joku kertoisi sen mitä oma mielikuvitukseni ei osaa tajuta.. Silti, ei kelpaa minulle tuo tyyli että selitellään, haluan itse muodostaa oman käsitykseni esityksen aikana! Sitä paitsi, ei kaikilla ole mahdollisuutta ajallisestikaan osallistua tällaisiin selostustilaisuuksiin.

Noh, kaiken kaikkiaan, ilta oli vaikuttava. Jatkuvasti nousee pintaan monenlaisia muistumia. Ja se musiikki!

Olavinlinnan katsomo oli kuin mikä tahansa oopperatalon katsomo, poissa oli se menneiden vuosien tunnelma kun sinne mentiin kuin ulkoilmaretkelle, omin eväin, termospulloissa kahvia (ehkä terästettynä?) ja käytiin viereisten katsojien kanssa vilkasta väliaikakeskustelua. Katsomosta oli nyt tehty ”aakeelaakee” ja väliaikatungos käytävillä oli käsittämätön kun yleisö ryntäsi ravintoloihin.. Kullervo on niin lyhyt ooppera että se olisi voitu esittää yhteen pötköön ja loppuun vasta yleiset yhteiset juhlat.Villi Tässä viimeisessä näytöksessä. Vai mitä?