kalenteri

Kun yön varjot irtoavat

Maaliskuun iduksen (15.3. vuonna 44 eaa Julius Caesar murhattiin) lehdissä tänä vuonna 2012 oli kaksi minulle henkilökohtaista  murheellista tietoa: runoilija Lassi Nummi on kuollut ja levykauppani lopettaa toimintansa – ainakin fyysisenä kauppaliikkeenä Hämeenkadulla ja ainakin näillä näkymin. Juuri tänään olin suunnitellut meneväni hakemaan liikkeestä varaamani Dmitri Hvorostovskin Rahmaninov-levyn ja tilaamaan Brett Deania ja Håkan Hardenbergerin Piazzollaa.


Jotkut tilanteet ja asiat jäävät pyörimään mieleen. Hardenbergerin Piazzolla-esitys Oblivion takertui minuun tiukasti yli 3 vuotta sitten Esa-Pekka Salosen 50-vuotisbileiden juhlakonsertista Tukholman Berwald-hallista (en valitettavasti päässyt paikalle henk.koht.) Tallensin juhlasta tehdyn TV-ohjelman digiboksille, ja aina kun haluan hyväntahtoista hupia ja  korkeatasoisia musiikkiesityksiä samassa ohjelmassa, pistän kaksituntisen gaalan näkymään ja kuulumaan ja nauran Esa-Pekan ja yleisön ja orkesterin mukana. Ja kuuntelen Oblivionia henkeä pidätellen.


Lassi Nummi tuli elämääni vuonna 1989 Tampereen Sävel –kuorofestivaaleilla jossa esitettiin Leonid Bashmakovin Nummen runoelmaan säveltämä Requiem. Myönnän, en muista teoksen esityksestä sen erikoisempaa, mutta käsiohjelmassa ollut kahdenkymmenenyhden runon kokonaisuus – sitä luin vuosikausia, usein ja yksin ja ääneen. Etsin sieltä runoa jopa omaa kuolinilmoitustanikin varten, mutta en pystynyt tekemään lopullista valintaa. (Myöhemmin ehdolle on tullut eräs kohta Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjasarjan osasta Pakenija…)


”Kuoleman unessa
missä kaikki jotka rakastivat
tietävät kohtaavansa,
ikuisessa iltahämärässä
kun päivän helle on ohi,
ikuisessa aamuhämärässä
kun yön varjot irtoavat syleilystään,
ikuisessa päivänkoitossa –


anna meidän kohdata toisemme
sinussa
ja saada rauha

- meidän, jotka maan päällä rakastimme ja
pyrimme kohden toisiamme.
- meidän, jotka emme koskaan päässeet lähelle toisiamme
ja meidän, jotka elimme lähekkäin
toinen toistamme kaivaten. . .”

Kun yön varjot irtoavat, runo nro 10, jatkuu vielä pitkään. Kokoelman ensimmäinen, nro 1, on De Profundis ja viimeinen 21: Lux Aeterna.


"... Suuri kevät koittaa! Silloin kaikki puhkeaa viheriöimään,

silloin jokainen lehti on sana, jokainen puu on kieli

ja kaikki ne ylistävät sinua, ylistävät kevättä

ja aamun ikuista valoa."  Lux Aeterna.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Virpi | Vastaa 06.04.2012 21.36

Lassi Nummen runot aina täydellisiä, vaikka avaisi nkirjan vain "vasemman peukalon alta", niin nämäkin.

herkistelijä Pohjanmaalta | Vastaa 19.03.2012 11.49

"Jokainen lehti on sana, jokainen puu on kieli... aamun ikuista valoa"
Voi miksi, MIKSI, omista aivoista ei koskaan valu mitään näin kaunista...
Kiitos runosta!

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
20.08 | 11:55

Minähän vain toistin papukaijan tavoin illan juontajaa.. en oo tarkistanut, mistä laskeminen on aloitettu..

...
20.08 | 11:50

Odotinkin jo tätä postausta 🤗. Kiitos! Muuten - eikö Kansallisooppera ole kuitenkin vähän vanhempi kuin 50v.?

...
28.05 | 10:32

Ketä häiritsee, ketä näköjään ei tuo mukanahyräileminen. Minä kuulun vaikeisiin tapauksiin. Hyminät ja hörppimiset sun muut häiritsevät vähän, joskus paljon.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS