http://areena.yle.fi/video/1330690415360.
Lainaus: ”Australia on muutakin kuin Dame Edna ja Crocodile Dundee”. Suomessa tiedetään Australian musiikkielämästä kovin vähän, illan kapellimestari kertoo että Australiassa on 2 maailmaluokan orkesteria, hyvä musiikkikoulutus,
useita hyviä kamariorkestereita, kohtuullisen hyviä saleja, ”se on nuori musiikkikulttuurimaa - mutta niin olemme mekin”.
”Tähän konserttiin ei kuitenkaan ole kutsuttu Mauri Pekkarista, ” sanoo Avanti!n taiteellinen johtaja Kari Kriikku Areenan haastattelussa. Mutta maanantain konserttiin
oli kutsuttu kulttuuriministeri Arhinmäki ja backstagella keskustelua hetken aikaa sivusta seuranneena huomasin, että konsertti tuntui olleen ministerille iloinen yllätys. Bravo! Jatkakaa sitä rataa…
Avanti!han on joustava kokoonpano jonka taitavista muusikoista suurin osa hankkii leipänsä pääkaupungin sinfoniaorkestereissa, tämä avantimusisoiminen taitaa olla heille marmeladia paahtoleivän päälle. Eilen oli
mukana myös Sibelius-Akatemian opiskelijoita ja ainakin yksi opettajakin.
Kaikki illan teokset olivat australialaisen Brett Deanin sävellyksiä, alttoviulukonsertossa säveltäjä itse oli solistinakin. Musiikki oli jännittävää ja taitavaa, kaikkea ei heti pystynyt viheltämään mukana.
Innostuin välittömästi! Jos tämä konsertti olisi uusittu tänään, minä olisin taas istunut katsomossa. Täytyypä selvittää, mitä Brett Deania on levytetty. Äänilevyt
eivät kuitenkaan voi korvata sitä taiturillisen soiton, mielikuvituksella
sävellettyjen tuotteiden pirskahtelevaa elävyyttä, soittajien innon ja heittäytymisen aiheuttamaa jännitystä myös yleisössä (vain yksi onneton uskalsi yskähdellä koko illan aikana!) puhumattakaan kapellimestarin tarkkaakin tarkemmasta johtamisesta.
Maestron ajatukset, body language ja täydellinen
musiikkiolemus jokaista sormenpäätä myöten, ne palvelivat musiikkia ja ohjasivat soittajia. Koska olen maallikkoakin maallikompi, voin vain arvailla millaista oli soittaa Deanin teoksia, mutta voin kuvitella että esitys oli sellaista kuin oli tarkoituskin.
Minun korviini kuulosti siltä. Vaan mistäs minä tiedän…
Berliinin filharmonikoiden 12 sellistiä ovat tuttu yhdistelmä, niistä on ainakin kuultu puhuttavan ellei ole oltu kuulemassa konserttia tai äänilevyjä. Illan teos
Twelve Angry Men on alunperin sävelletty ko. soittajistolle, Avanti!n kahdentoista sellistin tulkinta muodostui erinomaisen mielenkiintoiseksi. Harmi harmi ettei ollut tilaisuutta kuulla uudelleen. Tuttuja muusikoita puolikaaren muotoisesti ryhmittyneinä,
opiskelijasoittajille teos taisi olla aika ainutlaatuinen esitettävä. En tosin kysynyt keneltäkään, vielä. Säveltäjän esittelyn mukaan sellisteistä yksi ei tosin ollutkaan vihainen! Hänen soolonsa olivatkin rauhallisen kontrastisia vastaten muiden ärjyilyyn.
Ääninauhan ja orkesterin yhdistelmä teoksessa
Carlo – en usko että sitä olisi Suomessa kukaan muu pystynyt johtamaan niin hyvin kuin Hannu Lintu. Hänellä ainakin on se taito joka yhdisti upeasti nämä kaksi elementtiä. Toistan itseäni, kun kerron että tämänkin haluaisin kuulla uudelleen…
Soolokitaran kolme pikkukappaletta,
Three caprichos after Goya, helähtivät Musiikkitalon ison salin lavalla lasinkirkkaasti. Netin tiedostoihin piti kotona mennä selvittämään että käsiohjelmassa ollut viittaus Francisco Goyaan tarkoitti Goyan tekemää akvatinta-menetelmällä toteutettua grafiikkaa.
(Wanha Rouva ei ole vahvoilla näissä…) Ja kyllä, hentoa viivaa kuvailevaa (?) helisevää sointua solistin, Timo Korhosen kitarasta irtosikin. Niin usein konsertissa ajattelen ja aplodien aikana vieruskaverille tokaisen että ”otetaan viimeinen osa uusiksi” tms,
tästä olisi voitu uusia kaikki kolme osaa, teos kokonaan.
Sokerina pohjalla oli Deanin alttoviulukonsertto, kolmiosainen yhteissoitto, mutta kaava perinteisestä tyylistä rajusti poikkeava, kuinkas muuten. Häivähtipä mielessäni Gubaidulinan Offertorium joka
oli RSO:n ohjelmistossa helmikuun alussa. Vaan kun en ole ammattilainen, en tätäkään yritä eritellä tarkemmin kunhan vain naputtelen tässä tuntemuksiani ja pakenen arkiaskareita…
Teos oli elävä ja rytmikäs, hieno ja hyvin valittu loppukappale parituntiselle illalle. Lisää lisää lisää... huutaa yleisö!
Wanhan Rouvan mielenkiinto hajautui moneen suuntaan konsertissa, oikein ahmin vaikutteita ja elin mukana täysillä. En valitettavasti ehtinyt
etukäteen lukea runsastekstistä käsiohjelmaa
kokonaan, nyt jos koskaan siihen tutustuminen olisi ollut paikallaan, ehkä olisin
kuunnellessani pystynyt imaisemaan muistiini vähän enemmän. Seuraavalla kerralla sitten, Mr. Dean!?
Jos/kun avantilaisten oli tarkoitus syöttää yleisölle aikamme musiikin koukku, sen taisivatkin nielaista monet, minullahan tuo koukku on suupielessä roikkunut jo hyvän aikaa…
Vietin hauskaa kesälomaa Porvoon Suvisoitossa vuonna 2005, kuuntelin suosiollisen sponsorini antamilla lipuilla melkein kaikki Avanti!n konsertit. - Ensi kesän Suvisoitto-ohjelma on juuri julkistettu, mitä jos piipahtaisin
siellä ainakin yhtenä päivänä? Festivaalibussi ajaa Kiasman ja Taidetehtaan väliä konserttiaikataulun mukaisesti, se on palvelua se!
Avanti!n konsertti tulee YleRadio 1:ssä huomenna keskiviikkona 14.3.
klo 19.03. Nupit kaakkoon ja kuulolle!
Ke-to välisenä yönä klo 1.06 netistä löydettyä: "In December 2008, Brett Dean was awarded the Grawemeyer Music Prize
for his violin concerto, The Lost Art of Letter Writing." 
Mikä persoona! Ei muuta kuin levykauppaan tuota pikaa, kyllä maanantaikonsertin teoksia on levytettykin. -
Kirjeidenkirjoittamisen kadonnut
taito... haa!