kalenteri

Aamulla kello 4 linnut laulaa..

.. mikä uskomattoman kova meteli Silmänisku raikui reitillä Uudenmaantulli-Sirkkalankatu-Luostarinkatu kävellessäni bussipysäkiltä kotiin! Jos minulla olisi ollut sellainen kamera jolla olisin zoomannut puiston puiden latvoista ja Sirkkalankadun vanhojen talojen katolta sydämensä kyllyydestä sirkuttavat/metelöivät/laulavat lintusetBirds mini graphics, niitä olisi tässä nyt kuvituksena, mutta noin satasen maksanut pikkupokkarini ei tuohon urotekoon kyennyt. Aamuyö oli kyllä ihana. Kaupunki oli siisti ja rauhallinen, ihmisten aiheuttamasta kohinasta vapaa, matkalla yllättänyt vesisadekin jäi Salon ja Kaarinan välille. Kun Wanha Rouva pääsi kotieteiseen, tiesin sen jo, että nukkumaan ei voi mennä. Ehkä sitten päivemmällä..



Sibelius. Lintu.



Olen ”mainostanut”, että kerään Hannun Sibeliuksia ja backstagella Tampere-talossa sain läsnäolijoille todistaa että vaikka en muutakaan pois Turusta (kapellimestarin kehotus, matkaongelmieni vuoksi), aina voin asennoitua Sibeliuksiin ja Lintuun näin: on päästävä olemaan mukana!Rakkaus Sen yhdistelmän sivutuotteena voi kärsiä (jos on pakko!) ylimääräisiä matkamutkiakin..

 

 

Onneksi Turku-Helsinki-Turku on helpommin matkattava reitti kuin Turku-Tampere-Helsinki-Turku, johon tälläkin konserttikeikalla sisältyi myös vajaan tunnin istuminen Kampin montussa, linja-autoaseman kaukoliikenteen karuissa tiloissa, odottamassa 01.00 lähtevää pikavuoroa – kun Mandolino oli juuri ne ratkaisevat minuutit myöhässä (ja on muuten aika usein!) joten en ehtinyt tasan puoleltaöin lähtevään vuoroon.Vihainen

 



Mutta asiaan.Hearts smileys

Tiedän, toistan taas itseäni, mutta en voi kuvailla oloani muuten kuin että musiikin ihmeellinen voima ympäröi minut hellästi ja voimakkaasti kun Sibeliuksen Tapiola alkoi humista Tampere-talon konserttisalin lavalla. Itselleni nämä Sibban sävelrunoelmat ovat vaikeampia pukea sanoiksi, mutta esitettynä niin kuin nyt eilen tapahtui, sävelten kuvaileva (?) voima teki taas sen saman kuin aika usein ennenkin: tässä ja nyt kaikki on parasta.

 

 

Kapellimestarin ja orkesterin ja yleisön välinen triangelisuhde on erikoisista erikoisin, ihaninkin musiikki voidaan pilata rutiinilla ja huonolla esityksellä ja saada sillä aikaan lisää ymmärtämätöntä yleisöä. HämmentynytTapiolan alkaessa Wanha Rouva voi nyt kuitenkin levollisesti ottaa hyvän nautiskeluasennon ja antautua,  musiikin intohimo leimusi. Tapiolassa suuret hongat huojuivat tuulen tuivertaessa säveliä kuin valtameren aaltoja, hieno alku.Hymyilevä 

Salintäyteinen yleisö tempautui mukaan sitä tiiviimmin mitä pidemmälle ilta ehti, sen tunsi oikein fyysisesti, myös tamperelaisten harrastamat "pakolliset" osien väliset yskänpuuskat salissa loppuivat kun me kuulijat henkeä pidätellen elimme mukana. MagicFingers..



Hieno alku, jota jatkoi Tampere Filharmonian ja Hannu Linnun George Enescu -levytysprojektiin sisältyvä Sinfonia Concertante h-molli op. 8, solistina tunnettu norjalainen sellisti Truls Mork. Tunnustan, tähän en ehtinyt täysillä mukaan, mutta levyllä tulen varmasti siitä nauttimaan enemmän, onhan levyhyllyssäni jo Enescun Sinfonia nro 2 jonka live-esityksessä minulla oli ilo olla läsnä. Huikea juttu, se.

 


Paussin jälkeen tuli namupala jota olin erityisesti odottanut: Lemminkäis-sarja op. 22. Sibeliusta edelleenkin. Tiesin, arvasin, että Lemminkäinen on kuin illan kapellimestarille sävelletty. Varmasti olin oikeassa! Väliajan jälkeen siirryin  rivillä yhtä pykälää keskemmälle, joku pariskunta (= 2 tyhjää paikkaa) oli joko sairastunut (voi raukkoja) tai tyhmyyttään jättänyt konsertin väliinSurullinen ja lähtenyt mökille.. Näin Wanha Rouva voi levittäytyä rennosti sekä fyysisesti että henkisesti, kun kummallakin puolella oli tyhjä istumapaikka. Tällaisen  Lemminkäisen kanssa Wanha Rouvakin voisi kisailla vaikka ei (ihan) neito olekaan ja vaikka ei ehkä saaressa, tai siis kalliosaari voisi olla sellainen hyvä leikkikenttä{#smileys123.tonqueout}.

 



Orkesteri oli varpaisillaan, kaikki äkilliset tauot (kenraalipaussit?) toimivat, niitä illan johtaja käytti ihanan usein, rakastan sellaisia! silloin kun ne toimivat. Eilen toimivat – eikä kukaan yleisössäkään ryöpsäyttänyt yskänpuuskia niihin.Hehe Lemminkäinen joutui Tuonelaan, taisi vähän kamppailla siellä? Sitten mukaan tuli Tuonelan joutsen – sen teemanhan kaikki osaavat hyräillä, joku ehkä viheltääkin, oboesoolot, ne arat paikat sujuivat moitteettomasti (Wanha Rouva EI siis ole musiikkikriitikko! enkä valitettavasti tunnistanut soolosoittajaa).

(Tarkennus 10.6. Aamulehden kritiikistä sain tänään tiedon ja tarkennuksen: tietenkin englannintorvisoolo - pilli mikä pilliSilmänisku - ja soittaja oli Heikki Pöyhönen.)

- Tuonela-retkeen otan kertauskurssin joltakin levyltä tai netistä. Käsiohjelman mukaan Lemminkäisen pelasti äidin rakkaus. Niinpä. HymyileväLemminkäisen kotiinpaluu oli riehakas ja reipas, siinä mentiin eikä meinattu. Väitti intendentti backstagella että Hannu oli palannut kotiseudulleen – pah! Helsinkiin, Helsinkiin – tai Raumalle.

 


Oli mielenkiintoista seurata myös orkesterin muusikoita. Sellopultissa istui uusi, nimestä päätellen ulkomaalaissyntyinen äänenjohtaja vierekkäin supisuomalaisen soolosellistin kanssa, vaikutti ihan kuin Sibeliuksen tulkitseminen olisi vaatinut tältä muusikolta enemmän kuin vieruskaveriltaan, joka soitti upeat soolot. EpävarmaJa oli sellosektiossa eräs ”meidän talon entinenkin”Hymyilevä vaikka muuten bändistä olivat muut tuttavat vapaalla, eräs ehkä jopa ihan kokonaan poissa kun ei nimeä käsiohjelman listassa näkynyt? (Muuten, käsiohjelman teosesittelyihin olisi ollut syytä panna tekijän nimi!) Tampere-talon sali soi pehmeästi ja selkeästi eikä fortepaikat rikkoneet korvia, ”pilvet” katossa varmasti auttoivat omalta osaltaan. Koskahan Turkuunkin saataisiin sellaiset?

 

Orkesterin vaatetuksen värikkäät "rätit" saisi kyllä heittää roskiin!!!Vihainen Täytyy voida luottaa musiikkiin ja sen tulkitsemiseen, vappukonsertit ovat eri juttu. Näytti konserttimestari ja ykkösviulun pari viulistia olevan ii-koo-älläläisiä: musta paita ja sininen kravatti.. Daamien huivit oli solmittu yhtä kirjavasti kuin oli värejäkin. Sekavaa, häiritsevää.

 


Ystävättäreni kanssa konsertin jälkeen yritimme kuvailla toisillemme elämystämme, sanat loppuivat kummaltakin: ”.. on niin.. on niin.. ” ON NIIN! Arvatkaa kuka? Silmänisku – Finlandiaa odotamme kumpikin. Itse koin dramaattisen Finlandian Hämeenlinnassa Sibeliuksen syntymäpäivänä vuonna 2007, orkesteri oli Lahti Sinfonia. Huoh. Kai RSO soittaa ensi itsenäisyyspäivänä Finlandiankin vaikka se ei näykään ennakko-ohjelmassa???

 


Tämä oli nyt tässä.

 

Mandolino/Pendolino tuli ja lähti ajallaan. Siihen se ajallaan-liikkuminen sitten jäikin. Matkan varrella oli hidastuksia, ensin vastaantulevan junan vuoksi, sitten ihan muuten vain (ratatöitä?) joten Wanha Rouva myöhästyi 9 minuuttia, sen kesti matka juna-asemalta Kamppiin normaalisti kävellen, jos juna olisi ollut ajoissa Helsingissä, aikataulun mukaisesti ja jos olisin silloin askeltanut reippaasti, olisin ehtinyt jo klo 00.00 lähtevään pikavuoroon. "Onko takapenkki vapaana?" ei ole ihan turha heitto..