.. 26.5.2011 olin ystävien kanssa palaamassa Tampereelta niin sanotusta eläköitymiskonsertistani. Juna kiisi ja nyki Helsinkiä kohti, Mandolino kuten lentävä
ystäväni sitä kerran nimitti, siis Pendolino oli kyseinen kulkuneuvo.
Takana oli unohtumaton konsertti Tampere-talossa ja me, jotka palasimme koteihimme Helsingin kautta, istuimme junassa ja muistelimme elämystä joka ei taida kovin helpolla unohtua seurueessani mukana olleilta.
- Minulta ei koskaan.
Löysin äsken jostakin vanhasta tiedostosta jäähyväispuheen alun, puheen jonka olin ajatellut - jäädessäni eläkkeelle
- pitää töissä, konkreettisessa lähiympäristössäni. No, en sitä pitänyt enkä vielä silloin jäänytkään töistä pois.
Hämmästyttävän hyvin olin saanut ajatuksia kirjatuksi - vaikka itse sanonkin. Jos joku aikoinaan ihmetteli, miksi en "juhlinut", noissa sivuissa olisi ollut selkeä selitys.
Mutta ”olutta
mikä menyttä”. Tamperelaisten järjestämä konserttijuhla oli niin 110% plus, että vieläkin haluaisin lähettää lisäkiitokset niin silloiselle orkesterin
apulaisintendentille ja ylikapellimestarille kuin kaikille niille yhdelletoista jotka kanssani nauttivat Tre-talon konserttisalin parhailla paikoilla Mahlerin Ylösnousemussinfoniasta
ja Alban Bergin lauluista. Orkesterillekin, tietysti. Tunnustan, Mahlerin aikana henki salpautui niin etten voi yhtään sanoa, miten bändi soitti. Luotan kuitenkin takuukapellimestariini joka varmasti sai orkesterista
irti kaiken mahdollisen. Me Mahler-fanit, mitäs me
, annetaan ja otetaan kaikki mitä säveltäjä on meille luonut!
Wanhalla Rouvalla on tapana pitää pitkiä väliaikoja rajusti pulssia nostattavien esitysten välillä, niin
Mahlerin Kakkosenkin. Tänä keväänä kyllä häiriinnyin hankkimaan lipun Turun Musiikkijuhlien päätöskonserttiin, jossa tuon ihanan teoksen esittää Ruotsin Radion Sinfoniaorkesteri, johtajana Daniel
Harding. Tein lippuhankinnan aika myöhään havahtuessani huomaamaan että kuka tietää, vieläkö Topi L on juhlilla mukana seuraavina vuosina. Ehkä 3,5 vuotta on riittävä väli Mahlerin Kakkosen esityksiin?
Poikkeustilanteessa. Sen sijaan Turun Kullervo-sinfoniaa en aio mennä talvella kuuntelemaan Logomoon, sillä muutama vuosi sitten
Tapiolassa oli niin voimakas Kullervon esitys etten halua sitä himmentää. Sibeliuksen Kullervo ei tarvitse ylimääräistä showta!
Kello on jo yli puolenyön. Yritän mennä nukkumaan. Aikaani vienyt Reijo Mäen uusin, ”Cowboy”, on nyt luettu, sen sivuilla olen kiertänyt Turkua tiiviisti, ihan näitä kotinurkkiakin, ja virnistänyt
tosi monille sattuville, hyvin keksityille sanonnoille. Mitään turruttavaa ei nyt ole tilalle.