kalenteri

Sinfoniat c-mollissa


Wanha Rouva oli keskiviikkona lähdössä vaihteeksi Helsingin kaupunginorkesterin (HKO) konserttiin, aurinko paistoi ja odotustunnelma oli epämääräisesti nousussa. Silmänisku



Ulkona kadulla, juuri ennen kuin oli tarkoitus kipaista paikallisbussipysäkille, olo rupesi tuntumaan kummallisen kevyeltä. Kädessäni oli kassi jossa oli sisäkengät yms.  Aivan! olkapäällä ei ollut mitään. Laukku, jossa olivat puhelin, konserttilippu, bussilippu ja –kortti =  KAIKKI, oli jäänyt sisälle, lukkojen taakse, naulakkoon roikkumaan – eikä edes kaupungissa asuville sukulaisille ole vielä saatu vara-avaintakaan. Olisinko lähtenyt kävelemään sinne, enhän tiennyt ovatko edes kotona? Ei voinut soittaa ja tarkistaa kun.. Huoltomiestä ei tietenkään näkynyt missään eikä ketään tuttua muutenkaan näkynyt pihamaalla.  - Tässä vaiheessa tuli aika laamantunut olo.



Onneksi se ainut tuttu jonka oikeasti tunnen taloyhtiöstä, oli kotona! Ja onneksi talossa pyöri kylmälaitteita asentava porukka, joten ulko-ovi naapurin rappuun saatiin auki. Ja onneksi tuttavani sai puhelimella huoltoyhtiön vastaamaan ja onneksi huoltomies tulla tupsahti pihaan kohtalaisen nopeasti. Wanha Rouva tuijotti kellon lukemia varmaan puolen minuutin välein – ja loppujen lopuksi hiki hatussa juoksin Tuomiokirkon pysäkille ja ehdin siihen bussiin johon oli tarkoituskin. Onneksi ei satanut!



En tiedä, millaiset konserttiodotukseni olivat siinä vaiheessa kun pääsin Musiikkitaloon. Rupesin kuitenkin säätämään paria tapaamista. Niistä toinen onnistui, se toinen ei.

 

Paikka, jossa seurasin c-mollikonserttia, oli erinomainen, varmaan yksi salin parhaita. (S-katsomo, rivi 1, melkein keskellä.)  Mutta johtuiko matkan alkuhankaluuksista vai mistä, tunnelma oli jotenkin vieras, outo. Orkesterikin tuntui vieraalta. Mitä?! Jo vuosikymmeniä sitten (!!) rupesin seuraamaan HKO:ta, ns. sattuneista syistä. Viime vuosina Wanhan Rouvan läheinen suhde bändiin on kuitenkin väljähtynyt, suurelta osin ohjelmapoliittisista syistä. Kun Turusta lähtee Helsinkiin pelkästään konserttia varten, ohjelmaan, kapellimestariin ja solistiin kohdistuvat kovat vaatimuksetVau. Nyt kun on varaa valita! – Sinänsä hauska kommentti yhdeltä ”meidän talon entiseltä” ennen konserttia: ”Mitä sulle kuuluu? Asutko sä vielä Turussa?”  Olemme törmäilleet viime vuosina aika usein Musiikkitalossa..

 

Vieraileva kapellimestari Helmut Haenchen johti Beethovenin ulkoa, onko se sitten aina jokin arvo vai ei, en tiedä. Tuttu ja turvallinen teos, ilmeisesti?  Hänen ulkoinen olemuksensa sai Wanhan Rouvan miettimään, että olisipa kiva elää vielä parikymmentä vuotta ja seurata, miten muutama nuorempi kapu vanhenee..



Konserttiohjelman tähtenä tuikki loppujen lopuksi Shostakovitshin kahdeksas sinfonia, traagiseksi mainittu. Beethovenin viides sinfonia, ”Kohtalosinfonia” upposi Shostan alle.  Ilmeisesti muidenkin kuin Wanhan Rouvan kuulokuvissa. SmileyHesarissa Veijo Murtomäki kirjoittaa Beethovenista mm. että ”kapellimestari Helmut Haenchen teki sinfonian parissa vankkaa työtä liioittelematta äänenvoimallisia tai tempollisia vaihdoksia. Näin syntyi vakuuttava ja ryhdikäs kokonaisuus. Tosin sellot ja kontrabassot eivät erottuneet riittävästi hitaan osan teeman koristellussa versiossa.”   (Korostukset minun.)

 

Erinomainen istumapaikkani antoi mahdollisuuden pitkästä aikaa tarkkailla orkesteria kokonaisuudessaan, sekä silmin että korvin. Hain joukosta tuttuja muusikoita, mutta heitä löytyy HKO:n riveistä yhä vähemmän. Uusia nuoria soittajia on kiinnitetty paljon. (Yllä olevasta kuvasta tosin puuttuvat kaikki.. )



Shostakovitshin sinfonia oli aivan erityisesti puhaltajien juhlaa: Jenny Kares, piccolohuilu, Gaetan Schwab ja vanha herra Aale Lindgrén, oboe, Pasi Pirinen ja Mika Tuomisalo, trumpetti, Valtteri Malmivirta, pasuuna, fagottisoolojen soittajia en tunnistanut nimeltä varmasti, ja monet muut, konserttimestari Pekka Kauppisen viulusoolot. Esimerkiksi.  Kapellimestari Haenchen johti musiikin aaltoilemaan voimakkaasta, rääkyvästä, seiniä tärisyttävästä pauhusta hiljaiseen tunteiluun. Pisteitä vaikkapa 9/10..Hehe



Wanha Rouva köpsytteli konsertin jälkeen bussiasemalle ja kymmeneltä lähdettiin Turkua kohti. Kännykästäni oli akku melkein tyhjentynyt joten nettiradion kuuntelu oli mahdotonta. Siispä korvatulpat tiukasti korviin ja yritystä uneen. Kuljettajana oli se joka puhuu hiukan murtaen suomea, on ystävällinen ja ajaa vähän nykien.



Salossa pysähdyttäessä kuljettaja kertoi, että auton oikeasta takapyörästä ulompi rengas on pamahtanut hajalle! Rengas riekaleina. Kanssamatkustajien mukaan pamaus oli ollut valtava, itse taisin ihan oikeasti nukkua juuri siinä kohdassa kun en tulppien läpi ollut kuullut mitään. Kuljettaja soitti tilanteesta jonnekin, ajomestarille tai vastaavalle, tulivat siihen tulokseen että ajetaan hiljaa Turkuun saakka ”kyllä se toinen rengas kestää” arvioi kuljettajamme!

 

 

Joo joo, siinä sitten köröteltiin, auto hiukan oikealle kallellaan eikä aina kovin hitaastikaan.. HämmentynytKuljettaja seurasi tiiviisti oikeanpuoleisesta peruutuspeilistä rengastilannetta, kerran pysähdyttiin tarkistamista varten, mutta jos ajon aikana pusikosta olisi eteen pompannut hirvi tai jotain, en ole varma, olisiko kuljettaja ehtinyt huomata sen ajoissa. Istun aina etupenkissä, joten olen tarkkailuasemissa. – Uudenmaantullin kaupunkipysäkillä oltiin kuitenkin vain noin 5 minuuttia myöhässä..

 


Konserttimatka, draamaa alusta loppuun.Toivottavasti/oletettavasti/ihan varmasti  huominen ooppera Ruusuritari  (Der Rosenkavalier) ja ensi keskiviikon RSO-Mahler-Birtwistle-Lintu ovat aivan jotain muuta..

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

28.05 | 10:32

Ketä häiritsee, ketä näköjään ei tuo mukanahyräileminen. Minä kuulun vaikeisiin tapauksiin. Hyminät ja hörppimiset sun muut häiritsevät vähän, joskus paljon.

...
21.05 | 13:04

Sitä on noissa kapellimestareissakin kaikenlaista ulkopartituurillista hörppijää ja viheltäjää. Tarttis tehrä jotain. Myötätuntoni on puolellasi.

...
05.05 | 23:11

Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut täältä! Siis "erään syntymäpäivän" vastikään viettäneelle seuralaiselle! Terv. Krooninen muuttolintu, konsertin missannut.

...
27.02 | 20:20

Juu kiitos muuten kyllä, mutku se Turun konserttisali on niin korva-epäystävällinen, etten voisi käydä kuuntelemassa niin antautuen kuin Musiikkitalossa.. ☺

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS