kalenteri

Kun ystävä kuolee – salaa..

.. sitä jää pyörimään melkein viidenkymmenen vuoden aikana  kertyneisiin ajatuksiin ja yhteisiin muistoihin. Miksi et kertonut, jos olit vakavasti sairas?  Kyselin ympäripyöreistä vihjauksistasi mutta mitätöit kaikki heti kun rupesin kysymään tarkemmin.

 

 

Välimatkaa meillä oli viime vuosina satoja kilometrejä ja elämässä  jatkuvaa tapaamisten suunnittelua ”sitku”, "ensi kesänä", "syksyllä vaikka" - mutta yhteydet jäivät puhelinsoittojen ja muutamien joulu-, pääsiäis- ym korttien varaan.

 

Sitten yks kaks minulle esitetään kysymys, vähän kuin mutkan kautta, että ”onko tämä se ja se, se sinun ystäväsi, lehdessä lukee että.."  Onko tapahtunut onnettomuus, olitko oikeasti sairas mitä et koskaan myöntänyt, miksi et kertonut? Meillä oli niin paljon ja niin monenlaisia yhteisiä muistoja ja kokemuksia että et olisi saanut karata, salaa.



Jos minulla todetaan vakava sairaus josta en parane tai jonka hoidot ovat pitkät ja epävarmat, minä kyllä kerron! en haluaisi että kenellekään tulisi tällaista tyhjään jättävää oloa. - Me kaksi emme voi enää muistella mitä kaikkea olimme ehtineet elämässä tehdä tai jättää tekemättä, ”sitku” meni jo ohi. Rauha sinulle, yksinäinen ystäväni.

Gustav Mahler: Sinfonia nro 2 "Resurrection" - Ylösnousemus
https://www.youtube.com/watch?v=Bdc5n562zZg&list=RDsHsFIv8VA7w



Mutta miten yleistä tuollainen salailu onkaan! Miksi emme voi luottaa ystäviimme/läheisiimme niin että kertoisimme? Miksi? Tai miksi odotamme että joku kysyy? Ja miten vastaamme kun joku oikeasti kysyy?

Olen miettinyt usein että kuulumisia voisi kertoa kysymättäkin, niin hyviä kuin huonojakin. En oikein osaa kuvitella, että soitan ystävilleni/sukulaisille jne ja kysyn ootko nyt sairastunut/sairastanut flunssaa/syöpää/jotain muuta kummallista vai onko kaikki hyvin!? Sillä hyvin harvoin tuohon kysymykseen ”onko kaikki hyvin” tulee  rehellistä vastausta jos kaikki ei olekaan hyvin. Emmekö uskalla olla heikkoja, sairaita, alavireisiä, ahdistuneita kenties? Kukaan meistä ei ole ikuinen eikä säily nuorena ja vetreänä, onko siis muka jotenkin häpeällistä jos kertoo että ei nyt ookaan kaikki ihan hyvin tai että joo, muuten hyvin mutta tutkimustuloksia odottelen.



Tänään Wanha Rouva on siis tällaisissa tunnelmissa, eilen dramaattisella konserttimatkalla – mutta siitä ei nyt jaksa kertoa. Joskus sitten.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Ystävä Espoosta | Vastaa 19.05.2014 18.47

niinpä - ehkä sitä ei aina ajattelekaan miten ystävä kokee tai ehkä sittenkin haluaa säästää ystävää huolilta ja huonoilta uutisilta! Jaksamista Ystävä <3

Pia | Vastaa 17.05.2014 14.51

Niin. Sanojen maagisuusko vai mikä on taustalla, kun ei uskalleta sanoa, miten asiat todella ovat.

ystäväsi Pohjanmaalta | Vastaa 16.05.2014 20.13

<3 Jaksamista. Ajatuksin lähelläsi <3

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

14.12 | 20:42

Tulipa onnellinen olo kuvakusesta ja muutamista levytysuutisista.

...
08.12 | 16:23

Kiitos vielä Ystävä mahtavasta upeasta konserttielämyksestä!

...
31.10 | 18:41

..

...
31.10 | 18:34

Meillä käännetään yksi 'pääkello' aikaan, loput saa kuka haluaa ja jaksaa, käännellä. Mutta autoni kello on aina mukamasjoajassa. Ei ole myöhästyisen vaaraa.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS