.. sitä jää pyörimään melkein viidenkymmenen vuoden aikana kertyneisiin ajatuksiin ja yhteisiin muistoihin. Miksi et kertonut, jos olit vakavasti sairas? 
Kyselin ympäripyöreistä vihjauksistasi mutta mitätöit kaikki heti kun rupesin
kysymään tarkemmin.
Välimatkaa meillä oli viime vuosina satoja kilometrejä ja elämässä jatkuvaa tapaamisten suunnittelua
”sitku”, "ensi kesänä", "syksyllä vaikka" - mutta yhteydet jäivät puhelinsoittojen ja muutamien joulu-, pääsiäis- ym korttien varaan.
Sitten
yks kaks minulle esitetään kysymys, vähän kuin mutkan kautta, että ”onko tämä se ja se, se sinun ystäväsi, lehdessä lukee että.." Onko tapahtunut onnettomuus, olitko oikeasti sairas mitä
et koskaan myöntänyt, miksi et kertonut? Meillä oli niin paljon ja niin monenlaisia yhteisiä muistoja ja kokemuksia 
että et olisi saanut karata, salaa.
Jos minulla todetaan vakava sairaus josta en parane tai jonka hoidot ovat pitkät ja epävarmat, minä kyllä kerron! en haluaisi että kenellekään tulisi tällaista
tyhjään jättävää oloa. - Me kaksi emme voi enää muistella mitä kaikkea olimme ehtineet elämässä tehdä tai jättää tekemättä, ”sitku” meni jo ohi. Rauha sinulle,
yksinäinen ystäväni.
Gustav Mahler: Sinfonia nro 2 "Resurrection" - Ylösnousemus
https://www.youtube.com/watch?v=Bdc5n562zZg&list=RDsHsFIv8VA7w
Mutta miten yleistä tuollainen salailu onkaan!
Miksi emme voi luottaa ystäviimme/läheisiimme niin että kertoisimme?
Miksi? Tai miksi odotamme että joku kysyy? Ja miten vastaamme kun joku oikeasti kysyy?
Olen miettinyt usein että
kuulumisia voisi kertoa kysymättäkin, niin hyviä kuin huonojakin. En oikein osaa kuvitella, että soitan ystävilleni/sukulaisille jne ja kysyn ootko nyt sairastunut/sairastanut flunssaa/syöpää/jotain muuta kummallista
vai onko kaikki hyvin!? Sillä hyvin harvoin tuohon kysymykseen ”onko kaikki hyvin” tulee rehellistä vastausta jos kaikki ei olekaan hyvin. Emmekö uskalla olla heikkoja, sairaita, alavireisiä, ahdistuneita kenties?
Kukaan meistä ei ole ikuinen eikä säily nuorena ja vetreänä, onko siis muka jotenkin häpeällistä jos kertoo että ei nyt ookaan kaikki ihan hyvin tai
että joo, muuten hyvin mutta tutkimustuloksia odottelen.
Tänään Wanha Rouva on siis tällaisissa tunnelmissa, eilen dramaattisella konserttimatkalla – mutta
siitä ei nyt jaksa kertoa. Joskus sitten.