Pääsiäisen pajunkissat ovat kuihtuneet (?), mämmit ja munat nautittu kenellä niitä oli. Vilkas arkiviikko rupeaa olemaan lopuillaan ja Wanha
Rouva on aivan uupunut. Latistuneen talven jälkeen tällainen puuhasteleminen on vähän outoa.
Raivaus- ja avustajapyörremyrsky pyöri
takaisin omiin puuhiinsa. Ja viimeisenä pääsiäispyhänä Wanhan Rouvan ohjelmassa oli pitkä kävelylenkki Auranrantoja pitkin, päämääränä
harrastajateatteri Maneeri ja esitys ”Teetä vaikka väkisin”. Kanssakatsojani oli etelän mailta kotiutunut ystävätär Ruohoska. Esitys oli hauska
, monesti huomasin nauravani sellaisellekin mitä ei ehkä ihan oltu vitsiksi alleviivattu - kaikella ystävyydellä. Rohkeita esiintyjiä, roolinsa sisäistäneitä. Miinuspuolena näyttämön
pienuus, jotkut kohtaukset menivät sikinsokin tilanahtauden vuoksi, samoin Wanhan Rouvan kuluneet korvat kärsivät joistakin meluefekteistä – mutta summa summarum: enemmän pitäisi käydä katsomassa nimenomaan harrastajateatteria
ja kunnioittaa omalla osallistumisellaan näyttelijöiden ja muun henkilökunnan asiaan paneutumista!
Tiistai olikin välipäivä, valmistautumista keskiviikon oopperareissuun. Yllättäen iltamyöhällä ystävätär
Ansku soitteli, pääsisikö meille yöpymään, oli joutunut tuomaan suloisen koirulinsa Dollyn kyynpureman takia klinikalle ja jättämään yöksi hoitoon, matka kotiin oli pitkä ja aamulla olisi taas tultava
hakemaan Dolly klinikalta. No totta kai meille sai tulla! Oli onni että ooppera oli ohjelmassani vasta seuraavana päivänä..
Keskiviikkona
Wanha Rouva siis suunnisti Kansallisoopperaan. Ystävä orkesterimontusta
tarjosi Puccinin La Bohèmen. Oi voi, ensiksikin,
miten ihana paikkanikin oli, rivillä 12, melkein keskellä. Eikä ketään edessä! (vrt. Jenufa helmikuun lopussa..) - Mitä mieltä sitten olen johtaja Lilli Paasikiven uutuusvalinnasta? Huomaan, että erittelen esitystä mielessäni edelleenkin, yleiskuva ei yhdellä katsomalla oikein tarkentunut,
lieneekö meikäläisen perusvika, sillä huonosti tarkentuvat valokuvanikin? 