Näin sen pitäisi aina mennä: Vaikka ohjelmassa olisi kuinka tuttu ja esimerkiksi radion loppuunsoittama musiikillinen teos, silti kannattaisi vääntäytyä kuuntelemaan esitystä konserttisaliin.
Ainakin, jos tarjoilemassa ovat loistava orkesteri ja pettämätön takuukapellimestari
, muhkea kuoro ja nimekkäät solistit,
on viihtyisä ympäristö, loppuunmyydyn konsertin kotoisa yhteisöllisyys lisämausteena. Monenlaista yleisöä, paljon niinsanottuja vanhoja konkareita, suureen joukkoon mahtuu myös ensikertalaisia jotka silmät ymmyrkäisinä
katselevat ympärilleen, imevät vaikutteita, hakevat omaa paikkaa tungoksessa/tilanteissa ja aistivat suuren joukon yleisen hyväntuulisuuden. Odotettavissa tuntuu olevan jotakin erikoista, matkan arvoista.
Ja näin se menikin! Jotain erikoista – mitä, aika vaikea panna sanoja riviin ja kuvata illan tunnelmaa vaikka tunnen niin voimakkaasti. Tuntuu vain niin hyvältä.
Ludwig
van Beethovenin sinfonioista noin 3 on orkesterimusiikin hittikappaleita. Kolmonen, ”Eroica”, Vitonen, ”Kohtalo”, ja tämä Ysi, ”Oodi ilolle”. Tällaisten rallatettavien sinfonioiden live-esityksissä latautuu
kovat paineet sekä esittäjille että kuulijoille. Näiden teosten ottaminen kausikorttiohjelmiin on vaativaa, sillä kausikorttilaiset ovat yleensä niitä musiikin suurkuluttajia joilla on vaatimuksia ja ennakko-odotuksia sillä
he voisivat rallattaa
niitä teemoja mennen tullen.
RSO:lla on runsas kausikorttiyleisö, vapaita paikkoja
on vähän, huomaan sen aina kun rupean etsimään sopivaa koloa itselleni lippukaupan kartalta. (Eiliseen Beethoveniin olin ostanut lipun 3.1.2014 klo 06.44.) Paikkani oli oikein hyvä, F4-katsomossa, mutta silti vaihdoin väliajalla
permannon vastakkaiselle puolelle – kas, se reitti backstagelle ja lähituntuma lavalle.. Permannolla tuntui taas mukavasti
varpaissakin
ne muutamat ffff-kohdat, me olimme konkreettisesti mukana esityksessä.
Meno Beethovenissa oli raisua, vaihtelevaa, hiljaistakin hiljaisemmat isojen jousten yhteissoitot, puhallinsoolot, mitä kaikkea? Kokonaisuus. Kukaan yleisössä ei yskinyt väärässä
paikassa, niin intensiivisesti me kaikki seurasimme lavan tapahtumia. Vieressäni istuvat rouvatkin olivat kovin innoissaan
ja heidän repliikeistään
kävi ilmi, että konserttikokemus oli heille uusi ja/tai yllättävä. - Jos olisin helsinkiläinen, olisin yrittänyt saada lipun kumpaankin iltaan omien havaintojeni tarkentamiseksi ja tallentamiseksi, TV:ssä kun usein näkyy
jo silotellumpaa soittoa. No, tänä iltana nähdään, miten nyt käy.
MagicFinger teki eilisestä(kin) Beethovenista unohtumattoman, siinä ei ollut ei mitään
siitä mitä mekaanisesti EU-hymninä rallatetaan. Mitä sanaa/sanoja tässä pitäisi käyttää? Raikas? Selkeä? Mukaansatempaava? ILOINEN. - Itselläni on luullakseni vain 1 levytys B:n Ysistä enkä
eilisen jälkeen voi soittaa sitä ehkä koskaan. Toivoisin vain, että minussa itsessäni olisi konkreettinen sisäinen kovalevy johon olisin eilen voinut tallentaa kaikki! 
http://areena.yle.fi/tv/2210611?ref=leiki-ark
O
Freunde, nicht diese Töne!
sondern lasst uns angenehmere
anstimmen
und freudenvollere.
Ludwig
van Beethoven
An die Freude
Freude, schöner Götterfunken,
Tochter aus Elysium,
Wir betreten feuertrunken
Himmlische, dein Heiligtum!
Deine Zauber binden wieder,
Was die Mode streng geteilt,
Alle Menschen werden Brüder,
Wo dein sanfter Flügel weilt.
Wem der grosse Wurf gelungen,
Eines
Freundes Freund zu sein,
Wer ein holdes Weib errungen,
Mische seinen Jubel ein!
Ja, wer auch nur eine Seele
Sein nennt auf der Erdenrund!
Und wer’s nie gekonnt, der stehle
Weinend sich aus diesem Bund.
Oi ystävät, ei näitä säveliä!
Vaan lauletaan mukavampia,
sellaisia, jotka ovat täynnä iloa ja
riemua.
Ludwig van Beethoven
Oodi ilolle
Riemun jumalainen kipinä,
Elysionin tytär!
Tulesi hehkusta juopuneina me astumme,
temppelisi pyhyyksiin, Sinä Taivaallinen!
Sinun
voimasi yhdistää uudestaan kaiken
sen,
mikä ajan mukana on särkynyt rikki,
kaikki ihmiset tulevat veljiksi keskenään
siellä, missä sinä levität lempeät siipesi.
Se, joka on saanut osakseen onnen
olla ystävä jollekin
toiselle,
se, joka on saanut lempeän vaimon
yhtyköön tähän riemuun!
Niin, jokainen joka voi kutsua ystäväkseen
vaikka vain yhtä sielua maan päällä.
Ja se joka ei ole sitä koskaan voinut,
väistyköön itkien joukostamme.
Freude trinken alle Wesen
An den Brüsten der Natur,
Alle Guten, alle Bösen
Folgen ihrer Rosenspur.
Küsse gab sie uns und Reben,
Einen Freund geprüft im Tod,
Wollust ward dem Wurm gegeben,
Und der Cherub steht vor Gott.
Froh, wie seine Sonnen fliegen,
Durch des Himmels prächt’gen Plan,
Laufet, Brüder, eure Bahn,
Freudig, wie ein Held zum Siegen !
Seid umschlungen, Millionen!
Diesen Kuss der ganzen
Welt!
Brüder – überm Sternenzelt
Muss ein lieber Vater wohnen.
Ihr stürzt nieder, Millionen?
Ahnest du den Schöpfer, Welt ?
Such’ ihn überm Sternenzelt!
Über Sternen muss er wohnen.
Friedrich Schiller
Iloa imevät kaikki luodut
Luontoäidin rinnoista,
niin hyvät kuin pahatkin
seuraavat sen ruusunhohtoisia jälkiä.
Se antoi meille suudelmat ja rypäleet
ja kuolemanvaarassa koetellun ystävän.
Maan matokin sai kyvyn tuntea aistien
riemut;
Kerubi seisoo Jumalan edessä
Yhtä iloisina
kuin hänen aurinkonsa kiitävät
upealla taivaankannella,
yhtä iloisina, veljet, vaeltakaa omalla
tiellänne,
riemuiten, kuin sankari käydessään kohti
voittoa.
Tahdon syleillä teitä, miljoonat!
Tämä suudelma kuuluu koko maailmalle!
Veljet! jossain tähtiteltan yläpuolella
asuu varmasti meitä rakastava Isä.
Te lankeatte maahan, miljoonat?
Sinä aavistat Luojasi läsnäolon, maailma?
Etsi häntä tähtien yläpuolelta
siellä hän varmasti asuu.
Schillerin runon vapaa käännös: Erkki Pullinen (1995)
(Runo kopsattu netistä RSO:n käsiohjelmasta.) Konsertin alkunumerona oli Aarre Merikannon Genesis sopraanosolistille, kuorolle ja orkesterille, runoelma Toivo Lyyn. Tunnustan, ajattelin sen aikana kaikkea muuta joten en voi
ilmaista teoksesta minkäänlaista mielipidettä. Tosin käsiohjelmaa jälkeenpäin lukiessani olisi ehkä pitänyt seurata tarkemmin
.. Illan solistit olivat Helena Juntunen, Jenny Carlstedt, Tuomas Katajala ja Neal Davies ja Musiikkitalon Kuoron oli valmentanut sen johtaja, Tapani Länsiö. Illan kuningas oli Hannu Lintu
.
Nyt koneessani soi György Ligetin musiikkia: Lontano, Viulukonsertto,
Atmosphères, San Francisco Polyphony. Benjamin Schmid, viulu, Radion Sinfoniaorkesteri ja Hannu Lintu. HIENO LEVY!
(http://www.wanhanrouvanasioitaasiattomuuksia.fi/70803000/711415/posting/sibelius-ligetin-ymp%C3%A4rill%C3%A4)