Aurinko paistoi, oli hyvä karkauspäivän merkeissä (!) lähteä oopperaan. Hykertelin tyytyväisenä bussin huristaessa E18-moottoritietä kohti Helsinkiä ja taas kerran lähetin mielessäni lämpimät terveiset sille tietylle
kansanedustajalle joka sitkeästi ajoi tätä moottoritieasiaa
! Bussi vie runsaassa kahdessa tunnissa melkein oopperan ovelle ja sama takaisin päin.
Kohuttu uusionäkemys Händelin barokkioopperasta
Julius Caesar oli kutkuttanut mieltäni siitä saakka kun olin kuullut ohjaaja Ville Saukkosen kertoneen eräälle ystävälleni että "odota kun Julius Caesar tulee, se on jotain aivan muuta" tai jotain sinne päin. Toki tiesin Villen rajoja rikkovan tyylin
ennestään, mutta tämä oli todella jotain muuta, Suomen Kansallisoopperan suurella näyttämöllä. Ajattelisin että JC on Villen suuri läpimurto yleisön tietoisuuteen.
Ihanat valot virittivät täpötäyden katsomon tunnelmaan. Sitten se repesi: laulun ilotulitusta, nerokkaasti ohjatut kohtaukset, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän. (No, Asterixin ja Obelixin olisin yhdestä
kohtauksesta jättänyt pois
.)
Uskomattomat laulajat, yli kolmituntisen esityksen jokainen hahmo piti tason korkeana loppuun saakka. Kun näyttämökuva on melko tyhjä, laulajien varaan rakentuu niin paljon - mutta kun vielä on tuollainen ohjaus
- en löydä sanoja!!! Groteskitkin kohtaukset kuuluivat asiaan ja taustalle oli varmasti vielä kätketty paljon sellaista mikä avautuisi useamman kerran jälkeen.
Harmi harmi että tämä oli viimeinen esitys.
Ville kertoi väliajalla että jotkut ovat käyneet katsomassa sen neljä kertaa,
enkä ihmettele. Tämän kauden paras ooppera! (Doctor Atomic hyvä kakkonen, vanha produktio
Boris Godunovista kolmonen). Kymmenen pistettä ja papukaijanmerkki Villelle, solisteille ja orkesterille!
Menomatkalla kuuntelin kännykkääni tallennettua TFO:n konserttia lokakuulta 2010, konsertissa solisti Gabriel Suovanen, Gabi, lauloi Mahlerin
Kindertotenlieder. Hemmottelin itseäni kuuntelemalla ja tunnelmoimalla ajatuksissa ja miettien sitä mieliinpainunutta iltaa, sillä Gabi on nyt mukana Tampereen
Tannhäuserissa ja sen ennakkonäytöksestä eräs ystäväni viestitti että Lintu ja Suovanen olivat ylivoimaisia. (Tietenkin...)
Nyt vihdoin saan kuulla Gabin laulavan Wolframin
Laulun iltatähdelle, sen jonka hän esitti yhtenä vaihtoehtona kun
muutama vuosi sitten oopperan pihalla Kung Karls jaktin jälkeen suunniteltiin, mitä hän laulaisi mun eläköitymiskonsertissani TFO:n solistina. Vaan eihän se mennytkään niin, Gabin vuoro oli liian aikaisin (lokakuulla) kun olisi pitänyt olla
toukokuulla. Onneksi toukokuulla 2011 oli Tampere Filharmonia, Lintu ja Mahlerin 2
.
Juuri ja juuri ehdin klo 23 lähtevään pikavuoroon, ja taas kerran ihmettelin, miksi ei teiden nopeusrajoituksia ja linja-autojen aikatauluja täsmäytetä. Molempien tätä väliä ajavien yhtiöiden kuljettajilla on raskas
kaasujalka, mentiin sit moottoritietä tai vanhaa 1-tietä. Jos tien reunoilla on kyltti 80, ajetaan sataa, jos 50, ajetaan 80 ja sitä rataa. Tänäkin yönä oli sumua koko matkan, vaan ei se tahtia haitannut. Kun mielelläni istun
etupenkissä omassa rauhassani, siitä näkee niin hyvin nopeusmittarinkin... Nyt sitten jossakin vanhalla tiellä yksi pupujussi juoksi alle, tsum tsump pyörät pomppasivat. Entä jos sumusta olisi tullut hirvi?
Kello on nyt 02.52. Pitäisikö yrittää mennä nukkumaan? Ehkä kuitenkin luen lehdet ensin, kuului postiluukku rapisevan äsken.
Ai niin, unohdin kosia Villeä.