kalenteri

Wanhan Rouvan työpäivä tiistaina 21.1.2014

Päivä katsottaneen alkaneeksi sitten kun sanomalehdet oli luettu ja saksittu? Kello oli silloin noin 10. Niin sanottu aamupala, aamiainen, siirtyisi taas ainakin puolille päivin.

Eilisiltaa sävytti murhe hienon kapellimestarin, Claudio Abbadon menehtymisestä.Itkevä The Guardianissa oli antoisa haastattelu, tehty vuonna 2009. Annoin YouTuben soittaa Abbadon johtamia Mahler-sinfonioita, kuriositeettina vuodelta 1985 Mahlerin Kakkonen, jossa sopraanosolistina oli Karita Mattila.

Tämän aamun Hesarissa oli iso juttu Karita Mattilasta, joka parhaillaan tähdittää Suomen Kansallisoopperassa Leos Janačekin oopperaa Jenufa. (Wanha Rouva osallistuu juhlintaan 27.2.) Myös HS:n musiikkitoimittaja ja TFO:n ylikapellimestari olivat muistelleet Abbadoa.


Eilisillan toisenlainen kulttuuritapahtuma oli törkeän kalliin konserttilipun ostaminen heinäkuulle, jolloin Turun musiikkijuhlien ”varaslähdössä” konsertoi hurmaava Jonas KaufmannSuukko. Jonas! Kaufmann! tulee ihan Wanhan Rouvan käden ulottuville..


Tänään työpäivän alkaessa jatkui Abbado-muistelu tietokoneella. The Guardian oli koonnut yhteen maailman musiikkielämän vaikuttajien muistoja Abbadosta. Yritin lukea niitä ajatuksella, lukiessani, muutamassakin kohdassa, nousi alitajunnasta mielikuvia eräästä ystävästäni.  ”Abbado: And then there is a live recording of that Beethoven cycle as well, which is better for spontaneity, but I still don't like many things in the performances. It's the problem of the way people do the editing - they are not the best at cutting, and they edit things in a way that I do not approve of.” - Olenpa aina joskus kuullut/lukenut viestejä ”leikkaan/editoin levytystä” vastauksena uteluuni ”Mitäs teet?”. Abbado ei tainnut editoida levyjään itse.


Abbadosta irtautuakseni lepuutin aivoja katsomalla tv-ohjelman (The Wire) digiboksilta, mutta koko ajan Wanhaa Rouvaa kiskoi tietokoneelle joku voima. HämmentynytJoo joo, olisi pitänyt päättää eräs keskeneräinen kirje ja soittaa kaksi ystäväpuhelua – mutta ne jäivät nyt odottamaan. Olin takertunut kulttuuripersoonaan jota minulla ei koskaan ollut onni tavata/kuulla.


Iltapäivällä eksyin sitten bookmarkeissa olevaan ”järjestelemättömät” –kansioon. Mitä siellä olikaan? Ei olisi pitänyt tutkia! Vastaan tuli nimittäin Hesarin kooste  Kritiikin klassikot – siinä olivat luultavasti kaikki Hesarissa olleet Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä (Á la recherche du temps perdu) –romaanisarjan arvostelut.Vau

 

Niiden kanssa iltapäivä vierähtikin. Ei ollut kahvitaukoja. Wanhan Rouvan lukukinkereissä Jörn Donnerin Mammutti rupeaa olemaan lopussa, iltalukemiseksi on enää vajaat 10 sivua plus kuvaliitteet.

 

Ajattelin jo silloin, kun remontin paluumuuton jälkeen kirjahyllyjä järjesteltiin, että Mammutin jälkeen käsittelyyn tulee Kadonneen ajan viimeinen osa ”Jälleenlöydetty aika”, jonka lukeminen minulta jäi aikoinaan aivan alkukymmensivuille, kun koko ajan piti kelata edellisiin osiin, mitä olikaan tapahtunut.Hymyilevä Yhdeksännen ja tämän kymmenennen osan suomennosten väliin oli jäänyt pitkä, monivuotinen tauko suomentajan vaihtumisen vuoksi. Ne edelliset osat olin kyllä lukenut kahteenkin kertaan mutta kokonaisuus vuosien saatossa oli jotenkin – hämärtynyt..

 

Iltapäivä kului Proustia arvioineiden toimittajien ystävällisesti Wanhalle Rouvalle tuottamien kritiikkien pikakertauksessa.. Taisin palkkatyövuosinakin messuta jonkin verran (?) Kadonneesta ajastaHehe, sillä eläköityessäni talomme kirjaston ihanat naiset lahjoittivat minulle Alain de Bottonin kirjan Kuinka Proust voi muuttaa elämäsi. Siinä viimeisen luvun otsikko on ”Miten opit laskemaan kirjan kädestäsi”.. Ensimmäinen suomennettu nide Proustia ilmestyi vuonna 1968. Ja viimeinen 2007.


Kun kello oli lähellä neljää (16) ja työpäivä päättymässä, olin saanut kasatuksi Kritiikin klassikot tiedostoon helppoluettavaan muotoon.  Jotenkin tämä nyt tuntuu samalta kuin Richard Wagnerin oopperat, Der Ring des Niebelungen, Parsifal, Tristan ja Isolde.Cool

Olin Wagnerin Suomen maihinnousun aikoihin päättänyt tutustua Wagner-oopperoihin itse, ymmärtääkseni miksi niistä niin kovasti kohistiin! Ensimmäinen TV-Ring esitettiin noin 1985-86-87. Kaikki katsoin vaikka joskus otti lujille! - Uusi Metropolitan-Ring on katsottu, osin kahteenkin kertaan.

 

Oh-hoh, Metropolitan-Falstaffin innoittamat Shakespeare-hankinnat  joutuvat nyt odottamaan – paitsi että onhan minullaSilmänisku:



Olen kuin pohatta jonka onnen avain
avaa lukon aarteen luo,
ei tahdo joka hetki sitä ihailla,
ettei harvinaisen onnen terä tylsy.
Juhlat ovat erityisen arvokkaita,
kun ovat harvoin, osuvat vuoden mittaan
kuin korukivet sinne tänne harvakseltaan,
kalliit jalokivet kultaisessa käädyssä.
Aika sulkee sinut niin kuin lippaan,
tai kuin vaatekomero, joka kätkee puvun,
ja tekee hetken ihmeellisen onnekkaaksi
kun se avaa parhaan loiston kätköistään.
   Onnellinen sinä, kun hyveesi tuo tilaisuuden
   kokea riemua; ja kun ei, elää sen toivon.
William Shakespeare, Sonetti nro 52 (suomennos Kirsti Simonsuuri).



Nyt työpäivä on ohi, voisin – niin, mitä? Maksaisinko pari laskua?
Taustalla soi RSO:n konserttitaltiointeja, Sibeliusta, Messiaenia.

RSO, hyvää ja turvallista matkaa Frankfurtiin, Regensburgiin, Wieniin ja Innsbruckiin!

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Eläkeläinen Espoosta | Vastaa 22.01.2014 19.11

"Onnellinen sinä, kun hyveesi tuo tilaisuuden kokea riemua; ja kun ei, elää sen toivon." Voisiko tuon paremmin sanoa

virpi Lemmetyinen | Vastaa 21.01.2014 23.20

Mielenkiintoinen päivä.Minä tuuletin kehoni kylmissä viimoiss ja aivoni sen jälkeen kirjallisssa mailmoissa. Ei siinäkään mitään valittamista, päinvastoin.
VL

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

27.02 | 20:20

Juu kiitos muuten kyllä, mutku se Turun konserttisali on niin korva-epäystävällinen, etten voisi käydä kuuntelemassa niin antautuen kuin Musiikkitalossa.. ☺

...
27.02 | 19:57

Sinut pitäisi palkata TS-urheilulehteen kirjoittamaan paikallisen orkesterinne konserteista tällaisia eläväisiä kuvauksia, jotka taviskin myöntää osuviksi.

...
06.02 | 21:26

Sama rukous hänen ja kaikkien muiden edellä menneiden puolesta. Oheista kuvaa kauniimin ei aihetta voisi käsitellä.

...
05.02 | 17:34

Samoin! Ei löytynyt kiireessä täällä Fazerin torttuja, jotka Aamulehden raati oli parhaiksi havainnut. Syötiin lähikaupan.. Tulipa syötyä oikeaan aikaan edes.;)

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS