kalenteri

Hopeataiteilijat ja hopeinen kuu, WRR:n jalometalli-ilta

Perjantaina 15.1.2014, menomatkalla Musiikkitaloa kohti, bussissa mukana ollut jonkinlaiselle seminaarimatkalle reissannut seurue ihmetteli suureen ääneen täysikuuta, joka mollotti kirkkaalla alkuillan taivaalla. Juupa juu, oli samanlainen kuu kuin mikä roikkui Tampere-Helsinki –moottoritien päällä keväällä 2013Kuiskaus. Kaunis, niin kaunis.


Ja yöllä, kun illan ilkamat olivat ohi ja Wanha Rouvakin matkalla kotiin, tuo samainen kuu oli kalvennut hopeisen valkoiseksi. Mikä olikin aivan kuin tilattu jatko illan kimaltelevalle konsertille. Hurmaavan sympaattinen solisti, Angela Hewitt kuljetti sormiaan Fazioli-flyygelinsä koskettimilla Mozartin Pianokonsertossa nro 23 A-duuri tavalla, joka kyllä vangitsi eräänkin kuulijan joka ennen konserttia uhkasi myöhästyä sen verran että tulee mukaan vasta Turangalîlaan..

HymyileväJälleen kerran oli ilo seurata solistin ja kapellimestarin yhteistyötä, niin luontevasti se kulki. Tällä työparilla, Angela Hewitt ja Hannu Lintu, onkin tavallista laajempi yhteistyöura, on musiikkijuhlia ja levytyksiä, joista kai Turangalîlan ohella ajankohtaisin on Mozartin pianokonserttojen levytysprojekti. Pianisti tarjoili ylimääräisenä Scarlattia.  Niin leikittelevät sormet, niin kevyesti musiikkia loihtien..

Sitten valuttiin tungokseen väliajalla. Tungoksesta huolimatta onnistuin törmäämään seurueeseen, jossa ehkä hiukan herätti hilpeyttä se, kun seurueesta eräs kaiveli salkustaan esille sydämenmuotoisen vaaleanpunaisen heijastimen jossa Kiroileva siili suu suppuralla lähettää suukkoa – varmaan sille vastahakoiselle siilikaverilleen.. Noh, siili oli kerran takertunut eräisiin turvavöihin ja jäänyt sille tielleen – kunnes nyt palautui takaisin.Emoji

Konsertin jälkipuoliskolla räjähti Olivier Messiaenin musiikki-ilotulitus niin täysillä kuin vain ihmiset voivat soittimistaan saada irti – mutta myös niin hivelevän hiljaa ja vivahteikkaasti kuin vain hyvä orkesteri hyvin johdettuna voi musiikkia soittaa.Cool Lavan täyttävän orkesterin lisäksi mukana iloitteli solisteja neljällä erilaisella kosketinsoittimella, joista suurimman osuuden kapellimestarin vasemmalla puolella urakoi hopeanväriseen iltapukuun pujahtanut Ms. Hewitt. Oikealla puolella illan erikoisuutta, ondes Martenot’ –soitinta käsitteli Valérie Hartman-Claverie, kapellimestarin edessä celestaa pimputteli Jouko Laivuori ja sit oli vielä yksi erikoinen pianontapaista ääntä tuottava soittovehje pianistista vasemmalle lavan reunassa. Lyömäsoittimia niin paljon, etteivät lavalle tahtoneet mahtua. VauKaikkea paljon. Ondes Martinot’ n ääni ujelsi kuin sahansoitto, viiltävän kirkkaasti kaikkea kumua uhmaten. Massiivista, jännittävää, muhkeaa, hiljaista kaunista – jokaiselle jotakin. Ainakin minulle, sopivasti. Villi

Nyt kun kuuntelen ties kuinka monetta kertaa Yle Areenaan tallennettua esitystä http://areena.yle.fi/tv/2135860 , olen kerta kerralta vakuuttuneempi, että tämä levytys hakee loistavasti paikkansa kaikkien aikaisempien Turangalîla-levytysten joukossa! Itselläni taitaa olla vain yksi levytys, mutta viimeistään silloin kun tämä  RSO-levytys tulee valmiiksi, niitä on kaksi.Suukko

Harmittaa ihan vietävästi että Yle on pätkinyt konsertin tallenteen osiin ja leikannut lopuista iloiset aplodit pois!! Tyylivirhe!!!Vihainen


Turangalîla-nimi muodostuu kahdesta sanskriitin kielen sanasta, turanga ja lîla, ”which roughly translate into English as "love song and hymn of joy, time, movement, rhythm, life, and death", and described the joy of Turangalîla as "superhuman, overflowing, dazzling and abandoned" kertoo Wikipedia. Olen aivan samaa mieltä.Silmänisku

- Täydellistä henkilökohtaista ekstaasiani jonkin verran häiritsi suoraan korvaan ujeltava ondes-Martinot’n sähköisesti vahvistettu ääni, joten nyt voin ensi kerran sanoa että ihanassa Musiikkitalossa on yksi paikka huonompi kuin muut!  Mutta sehän ei tässäkään tapauksessa ollut salin vika vaan valtavan ison kaiuttimen..  Itse asiassa en varmasti voisi kirjoittaa yhtään mitään ellei olisi ollut tuota häiriötekijää, niin syvälle olisin nirvanaan uponnut..Hehe

SydänHidastuksen Mestari yllätti. Turangalîlan kesto oli ”ihan normaali”, vain noin 1 h 17’. 

 

Myöhemmin Ms. Hewitt jakeli nimikirjoituksia yleisölämpiössä, edelleenkin hopeanvärisessä iltapuvussaan ja huom: hopeanvärisellä tussilla kirjoitellen!Hehe Hopeahiuksinen kapellimestari täydensi jalometalli-iltaani vastaanottamalla kiitoksia backstagella, väitti ettei ollenkaan ollut ”antanut vielä kaikkeansa” kun Wanha Rouva erehtyi hengästyneenä asiasta kommentoimaan.  No joo, kyllähän kuulijankin kierrokset kävivät täysillä vielä pitkään kotonakin, uskotaan siis! Olisiko voinut ottaa loppuosan uudestaan vaikkapa Rakkauden unen puutarhasta (Jardin du sommeil d’amour) alkaen?{#smileys123.tonqueout}


Helsingissä oli konsertin aikana alkanut sataa märkää lunta, Salossa lumisade loppui ja kuu oli hopeinen.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

26.11 | 21:25

Kiitettävä(n pituinen) vyörytys. Luettava uudestaan ajan - vaan ei tupakin - kanssa. Antoisa enimmäkseen 'vain' Tampereen konserttitarjonnan varassa elävälle.

...
16.11 | 23:45

Ihana ja kaunis ja loistava kommentti illasta. Valitse joku tai kaikki,jokainen kumminkin on totta. Koska alat kerätä yhteen kirjaan nämä mus.talo elämyksesi.

...
11.11 | 10:17

Mukavampi se on salissa istua 'jaktoilla' kuin bussiasemalla odottamassa sinne huitsin nevadaan melkein päätymistä. :)

...
20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS