.. aiheuttivat Wanhalle Rouvalle eilen Musiikkitalossa Lintu, Lindberg ja Sibelius eikä Mendelssohnkaan paha ollut..
Magnus Lindbergin hieno Era
(ensi kertaa Suomessa) oli juuri niin vaikuttava kuin olin edellisten live-Lindbergien perusteella odottanutkin. http://areena.yle.fi/tv/2130702. Bravo bravissimo! Aivan oikealta säveltäjältä
Amsterdamin Concertgebow tilasi kantaesityksen 125-vuotisjuhliinsa. Era singahti saman tien Wanhan Rouvan toivesarjaan: levylle! Pian! RSO:n & Linnun esityksenä! (Mustelman alkuaihio syntyi tässä..)
Olen noin 3 kertaa kokenut tunteen, että kesken intensiivisen kuuntelun ja katselun huomaan: orkesteri ikään kuin nousee kapellimestarin käsien mukana – teoksessa kuten Era, se
nousu tapahtui vääjäämättömästi loppua kohti mentäessä. Hyvä orkesteri hengittää johtajansa tahtiin! - MagicFinger on se toinen kapellimestari, jonka näpeissä bändi nousee, eräs
(etelä-)pohojalaasmaestro se toinen.
Illan alussa oli jännitettävä, saako
ystävättäreni lipun loppuunmyytyyn konserttiin vai joutuuko palaamaan kotiin ja osallistumaan vain internetissä.
Olin hyvissä
ajoin Musiikkitalossa, joten menin pohjustamaan lipputarvettamme Musiikkitalon lipunmyynnin palveluhenkilölle, yllätys yllätys: noin puolen tunnin kuluttua siitä, kun myös paikalle ehtinyt ystäväni oli käynyt ”päivittämässä”
asiansa, tämä hurmaavan kohtelias nuorukainen toi meille 2 peruutettua lippua. Ja ne olivat salin parhailta paikoilta!
Hurmio alkakoon! Se alkoikin. Lindbergillä.
Hengähdystauon toi ”paljasjalkakreivitär”,
nuori, kaunis ja langanlaiha Alice Sara Ott, joka tarjoili meille Felix Mendelssohnin siron pianokonserton (nro 1 g-molli). http://areena.yle.fi/tv/2130715. Se oli, niin kuin kapellimestari oli muistaakseni
jossakin haastattelussa kuvannut, sorbetti, kevyehkö raikastus uhkean Eran jälkeen ennen vavisuttavia Sibeliuksen kahta viimeistä sinfoniaa. Ylimääräisenä kuultu Chopin oli yksinkertaisuudessaan (?) kaunis ja koskettava.
Olen tänään miettinyt, miksei sinfonioiden jälkeen kuulunut eilen massiivisia bravo-huutoja. Itse olin valmistautunut kiljaisemaan kiitokseni – mutta kun sinfonia nro 7 C-duuri
oli vaiennut, en voinut muuta kuin hiljaa huokaista. (Ja ruveta kasvattamaan kelloranteen mustelmaa aplodeilla.) Yleisö kiitti kapellimestaria kutsumalla hänet kiitoksille ainakin neljä kertaa
. Kuvittelen, että eiliset tulkinnat koskettivat kaikkia 1700 kuulijaa niin ettei kurkusta irronnut sellaisia huutoja kuin olisi voinut. Samanlaisen kurkunkuristuksen olen kokenut Tampereella Hannu Linnun johdettua Mahleria. On
eri teokset joiden jälkeen riehutaan ja sitten erikseen ne, joiden jälkeen ihmetellään ja ollaan hiljaa kiitollisia siitä mitä on koettu
.
- Sinfonia nro 6 d-molli http://areena.yle.fi/tv/2130717.
- Sinfonia nro 7 C-duuri http://areena.yle.fi/tv/2130719
Eran jälkeen säveltäjä kiitoskätteli molemmat konserttimestarit (meidän kuulijoidenkin puolesta, toivottavasti), ja koko ohjelman ajan kapellimestari muisti kiittää - niin kuin
aina - erikseen niitä soitinryhmiä ja –solisteja jotka olivat erityisesti kunnostautuneet. Tiedän kapellimestareita, jotka just ja just kättelevät konserttimestarin ja hyvätkin soolot voi jäädä huomioimatta.
Tiedän myös kapellimestareita, jotka vetävät mattoa muusikoiden jalkojen alta omien narsististen tarkoitustensa vuoksi..
On nyt vain tunnustettava, että näitä Sibeliuksia Wanha Rouva ei ehkä koskaan ole kokenut näin.
Nämä kaksi viimeistä ovat jotenkin vaikeasti pyydystettäviä omaan laulukirjaan, varsinkin Seiska.
Jotkut Berglunditkin ovat jo haalenemassa muistoihin – paitsi se PB:n viimeinen, Sibeliuksen
sinfonia nro 4 Finlandia-talossa, jolloin vaikeni Berglundin karisma.
Onneksi tuli toisenlainen
karismaattinen johtaja tilalle! Sellaisellekin kuulijalle/katsojalle, joka ei kovin paljon ole sinfoniakonserteissa käynyt, MagicFingerin koko olemus kertoo, mistä on kyse. Henkilöstä, joka on sisäistänyt musiikin monella tavalla,
monenlaista taustaa ja pohjaa vasten, hänestä musiikki säteilee ja hän lähettää sen eteenpäin, meille.
Keski-Euroopassa tullaan höristelemään
korvia, kun RSO saapuu sinne kiertueelle tammikuun loppupuolella. Meitä oli backstagella se uskollinen ”kotijoukko” kiittämässä ”kyl näitä kelpaa tarjoilla”, johon
kapellimestari totesi että ”ja vielä on kaksi konserttia ennen Wieniä”. Wienin Musikverein on ymmärtääkseni sellainen eurooppalaisen klassisen musiikin sydän jossa on aina näytön paikka. Onnea
ja menestystä, ystävät!
Tunnelmat solmi kauniisti yhteen Myöhäisillan
kamarimusiikki, joka alkoi muutaman minuutin kuluttua siitä kun sinfoniakonsertti päättyi. Salista oli valoja himmennetty, iso osa yleisöä oli jäänyt vielä kuuntelemaan loppusäveliä. Tällä kertaa
Myöhäisilta esitteli säveltäjä Magnus Lindbergin pianistina, hän soitti oman teoksensa Jubilees. http://areena.yle.fi/tv/2130720.
Ja
toden totta, olihan kirkasta juhlaa. En kylläkään tiedä kappaleen historiaa, täytyypä selvittää. ”Vielä kulkee!”, tuumasi joku kiittelijä backstagella, joo, kyllä kulkikin vaikka tämän
pianistin sormet eivät ihan yhtä ohuet ja nuoret olleetkaan kuin konserttosolistin, tämä herra kun päätyökseen säveltää eikä kierrä maailmaa soitellen..
Musiikillinen iltamme päättyi klo 22, silloin pörräsi myös Wanhan Rouvan bussi Turkuun ja me vasta kömmimme - vastahakoisesti - ylös salista. Vaan mitä välii!
Käsiohjelmaan oli taas toiveikkaasti merkattu kestot, jotka kaikki ylittyivät niin että kun konsertin ilmoitettiin päättyvän n. klo 21.05, se
päättyi noin 21.30. Solistit kun soittavat mielellään ylimääräisiä ja oman aikansa ottavat aploditkin.
- Choralen levyvihkoon (Chorale
RSO-konsertissa 2.10.2013) sain säveltäjän kuittauksen. Ystävättäreni saattoi minut Kamppiin josta seuraava pikavuoro Turkku’ läksi klo 23.00. Oli mahdottoman mukava kuljettaja, hän ajoi hyvin ja piti hyvää
huolta meistä matkustajista.
Illan voimaannuttava vaikutus on ollut valtava. Wanha Rouva heräsi jo vajaan neljän tunnin yöunen jälkeen lukemaan aamun lehtiä (jotka tulla kolahtivat postiluukusta pari minuuttia sen jälkeen kun olin kotona). Ajatukset edellisillassa. Samanlaisen
virkistysruiskeen oli konsertti-illasta saanut ystävättärenikin! Enemmän näitä!
Kiitos heille jotka tuuppaavat tällaisilla kokemuksilla meitä maallikkoja aina palan
matkaa eteenpäin. Voimia elämysten rakentajille!