kalenteri

ONNEN MUSTELMIA..

.. aiheuttivat Wanhalle Rouvalle eilen Musiikkitalossa Lintu, Lindberg ja Sibelius eikä Mendelssohnkaan paha ollut..

Magnus Lindbergin hieno Era (ensi kertaa Suomessa) oli juuri niin vaikuttava kuin olin edellisten live-Lindbergien perusteella odottanutkin. http://areena.yle.fi/tv/2130702.  Bravo bravissimo! Aivan oikealta säveltäjältä Amsterdamin Concertgebow tilasi kantaesityksen 125-vuotisjuhliinsa. Era singahti saman tien Wanhan Rouvan toivesarjaan: levylle! Pian! RSO:n & Linnun esityksenä!  (Mustelman alkuaihio syntyi tässä..)

Olen noin 3 kertaa kokenut tunteen, että kesken intensiivisen kuuntelun ja katselun huomaan: orkesteri ikään kuin nousee kapellimestarin käsien mukana – teoksessa kuten Era, se nousu tapahtui vääjäämättömästi loppua kohti mentäessä. Hyvä orkesteri hengittää johtajansa tahtiin! - MagicFinger on se toinen kapellimestari, jonka näpeissä bändi nousee, eräs (etelä-)pohojalaasmaestro se toinen.Cool

Illan alussa oli jännitettävä, saako ystävättäreni lipun loppuunmyytyyn konserttiin vai joutuuko palaamaan kotiin ja osallistumaan vain internetissä.Hehe Olin hyvissä ajoin Musiikkitalossa, joten menin pohjustamaan lipputarvettamme Musiikkitalon lipunmyynnin palveluhenkilölle, yllätys yllätys: noin puolen tunnin kuluttua siitä, kun myös paikalle ehtinyt ystäväni oli käynyt ”päivittämässä” asiansa, tämä hurmaavan kohtelias nuorukainen toi meille 2 peruutettua lippua. Ja ne olivat salin parhailta paikoilta!

Hurmio alkakoon! Se alkoikin. Lindbergillä.

Hengähdystauon toi ”paljasjalkakreivitär”, nuori, kaunis ja langanlaiha Alice Sara Ott, joka tarjoili meille Felix Mendelssohnin siron pianokonserton (nro 1 g-molli). http://areena.yle.fi/tv/2130715. Se oli, niin kuin kapellimestari oli muistaakseni jossakin haastattelussa kuvannut, sorbetti, kevyehkö raikastus uhkean Eran jälkeen ennen vavisuttavia Sibeliuksen kahta viimeistä sinfoniaa. Ylimääräisenä kuultu Chopin oli yksinkertaisuudessaan (?) kaunis ja koskettava.

Olen tänään miettinyt, miksei sinfonioiden jälkeen kuulunut eilen massiivisia bravo-huutoja. Itse olin valmistautunut kiljaisemaan kiitokseni – mutta kun sinfonia nro 7 C-duuri oli vaiennut, en voinut muuta kuin hiljaa huokaista. (Ja ruveta kasvattamaan kelloranteen mustelmaa aplodeilla.) Yleisö kiitti kapellimestaria kutsumalla hänet kiitoksille ainakin neljä kertaaVau. Kuvittelen, että eiliset tulkinnat koskettivat kaikkia 1700 kuulijaa niin ettei kurkusta irronnut sellaisia huutoja kuin olisi voinut. Samanlaisen kurkunkuristuksen olen kokenut Tampereella Hannu Linnun johdettua Mahleria. On eri teokset joiden jälkeen riehutaan ja sitten erikseen ne, joiden jälkeen ihmetellään ja ollaan hiljaa kiitollisia siitä mitä on koettuSydän.

- Sinfonia nro 6 d-molli http://areena.yle.fi/tv/2130717.

- Sinfonia nro 7 C-duuri http://areena.yle.fi/tv/2130719


Eran jälkeen säveltäjä kiitoskätteli molemmat konserttimestarit (meidän kuulijoidenkin puolesta, toivottavasti), ja koko ohjelman ajan kapellimestari muisti kiittää - niin kuin aina - erikseen niitä soitinryhmiä ja –solisteja jotka olivat erityisesti kunnostautuneet. Tiedän kapellimestareita, jotka just ja just kättelevät konserttimestarin ja hyvätkin soolot voi jäädä huomioimatta. Tiedän myös kapellimestareita, jotka vetävät mattoa muusikoiden jalkojen alta omien narsististen tarkoitustensa vuoksi..Vihainen

On nyt vain tunnustettava, että näitä Sibeliuksia Wanha Rouva ei ehkä koskaan ole kokenut näin.Hämmentynyt Nämä kaksi viimeistä ovat jotenkin vaikeasti pyydystettäviä omaan laulukirjaan, varsinkin Seiska.
Jotkut Berglunditkin ovat jo haalenemassa muistoihin – paitsi se PB:n viimeinen, Sibeliuksen sinfonia nro 4 Finlandia-talossa, jolloin vaikeni Berglundin karisma.


RakkausOnneksi tuli toisenlainen karismaattinen johtaja tilalle! Sellaisellekin kuulijalle/katsojalle, joka ei kovin paljon ole sinfoniakonserteissa käynyt, MagicFingerin koko olemus kertoo, mistä on kyse. Henkilöstä, joka on sisäistänyt musiikin monella tavalla, monenlaista taustaa ja pohjaa vasten, hänestä musiikki säteilee ja hän lähettää sen eteenpäin, meille. 

Keski-Euroopassa tullaan höristelemään korvia, kun RSO saapuu sinne kiertueelle tammikuun loppupuolella. Meitä oli backstagella se uskollinen ”kotijoukko” kiittämässä ”kyl näitä kelpaa tarjoilla”, johon kapellimestari totesi että ”ja vielä on kaksi konserttia ennen Wieniä”.  Wienin Musikverein on ymmärtääkseni sellainen eurooppalaisen klassisen musiikin sydän jossa on aina näytön paikka. Onnea ja menestystä, ystävät!Hyvä

Tunnelmat solmi kauniisti yhteen Myöhäisillan kamarimusiikki, joka alkoi muutaman minuutin kuluttua siitä kun sinfoniakonsertti päättyi. Salista oli valoja himmennetty, iso osa yleisöä oli jäänyt vielä kuuntelemaan loppusäveliä. Tällä kertaa Myöhäisilta esitteli säveltäjä Magnus Lindbergin pianistina, hän soitti oman teoksensa Jubilees. http://areena.yle.fi/tv/2130720.

Ja toden totta, olihan kirkasta juhlaa. En kylläkään tiedä kappaleen historiaa, täytyypä selvittää.  ”Vielä kulkee!”, tuumasi joku kiittelijä backstagella, joo, kyllä kulkikin vaikka tämän pianistin sormet eivät ihan yhtä ohuet ja nuoret olleetkaan kuin konserttosolistin, tämä herra kun päätyökseen säveltää eikä kierrä maailmaa soitellen..

Musiikillinen iltamme päättyi klo 22, silloin pörräsi myös Wanhan Rouvan bussi Turkuun ja me vasta kömmimme - vastahakoisesti - ylös salista. Vaan mitä välii!Leveä hymy Käsiohjelmaan oli taas toiveikkaasti merkattu kestot, jotka kaikki ylittyivät niin että kun konsertin ilmoitettiin päättyvän n. klo 21.05, se päättyi noin 21.30. Solistit kun  soittavat mielellään ylimääräisiä ja oman aikansa ottavat aploditkin.

Choralen levyvihkoon (Chorale RSO-konsertissa 2.10.2013) sain säveltäjän kuittauksen. Ystävättäreni saattoi minut Kamppiin josta seuraava pikavuoro Turkku’ läksi klo 23.00. Oli mahdottoman mukava kuljettaja, hän ajoi hyvin ja piti hyvää huolta meistä matkustajista.
             

Illan voimaannuttava vaikutus on ollut valtava.Vau Wanha Rouva heräsi jo vajaan neljän tunnin yöunen jälkeen lukemaan aamun lehtiä (jotka tulla kolahtivat postiluukusta pari minuuttia sen jälkeen kun olin kotona).  Ajatukset edellisillassa.  Samanlaisen virkistysruiskeen oli konsertti-illasta saanut ystävättärenikin!  Enemmän näitä!

Kiitos heille jotka tuuppaavat tällaisilla kokemuksilla meitä maallikkoja aina palan matkaa eteenpäin. Voimia elämysten rakentajille! Sydän

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

26.11 | 21:25

Kiitettävä(n pituinen) vyörytys. Luettava uudestaan ajan - vaan ei tupakin - kanssa. Antoisa enimmäkseen 'vain' Tampereen konserttitarjonnan varassa elävälle.

...
16.11 | 23:45

Ihana ja kaunis ja loistava kommentti illasta. Valitse joku tai kaikki,jokainen kumminkin on totta. Koska alat kerätä yhteen kirjaan nämä mus.talo elämyksesi.

...
11.11 | 10:17

Mukavampi se on salissa istua 'jaktoilla' kuin bussiasemalla odottamassa sinne huitsin nevadaan melkein päätymistä. :)

...
20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS