Taas kerran pamahti päälle ajatus että eikö silmälasiliikkeissä ole peilejä? Vai onko näissä mustissa, suurissa, useimmille liian suurissa kehyksissä
niin kova voittoprosentti että niitä myydään asiakkaille tavalla tai toisella, vaikka nähtäisiinkin etteivät ne pue kantajaansa?
Ei tänään tuosta tuon enempää, tulipa vain mieleen taas kun katsoin erästä konserttitallennetta ja tv-ohjaaja zoomasi alussa alkutahteja soittavaan puhaltajaan jonka ominaisvärit ovat vaaleat ja jonka persoonaa
vääristivät/mitätöivät liian massiiviset silmälasit. Samassa porukassa on eräs toinen muusikko, jonka kapeisiin kasvoihin isot mustasankaiset lasit sopivat todella huonosti. - Nämä huomiot ovat niitä tv-taltiointien
sivutuotteita..
Aamun lehtiä lukiessani löysin Turun Sanomien kulttuurisivuilta
yhden Wanhaa Rouvaa ilahduttavan uutisen: Sebastian Fagerlundin viulukonsertto on nyt levytetty: RSO, Hannu Lintu, Pekka Kuusisto.
Onhan siitä Tampereen ensiesityksestä jo aikaa ja levytyksen vaiheita on mietitty, nyt odotan innolla syksyä/ensi talvea, koska mahtaakaan levy tulla markkinoille? Yleensä ne tulevat kovin paljon myöhemmin kuin odotan. http://www.wanhanrouvanasioitaasiattomuuksia.fi/70803000/482762/posting/rengasmatka-tku-tre-hki-tku-14-tuntia.
Mukana levyllä on myös Fagerlundin orkesteriteos Ignite, viimeinkin! Sen ensikuulemasta onkin jo enemmän aikaa. - Bassen haastattelu tässä: http://www.ts.fi/kulttuuri/577910/Uutuusteos+erottelee+jyvat+akanoista+Turun+sellokilpailussa.
Paikallisessa urheilulehdessä on myös kokosivun juttu ”Nyt tarvitaan idealistia”, jutun päähenkilö Idealist Groupin luova johtaja Saku Tuominen
(huh huh kun on hienoa), tuttu nimi vuosien varrelta monesta media-alan yhteydestä. Tuomisella on kyllä ajatuksia, jotka kannattaa huomioida ja muistaakin. Sivu on lehden nykylinjan mukaisesti puoliksi suurta henkilön valokuvaa, olisiko asiaa
riittänyt enempäänkin tekstiin ja pienempään valokuvaan?
Tuominen ei vertaile mielellään kansallisia kulttuureja, mutta muistuttaa silti ”yhdysvaltalaisen
mentaliteetin perustuvan siihen, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, jos tekee työtä. Suomessa taas ajatellaan, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, jos voittaa lotossa.”
”Katteettomasta optimismista puhutaan, mutta miksei katteettomasta pessimismistä? Sehän meitä vaivaa.”
Jutussa Tuominen korostaa
esimerkin voimaa ja mainitsee esimerkkejä: ”Jos nuori suomalainen jääkiekkomaalivahti, kartingkuski tai koodaaja ilmoittaa tulevansa maailman parhaaksi, tavoitetta ei kyseenalaisteta, koska sen saavuttamista ei pidetä mahdottomansa.
Näyttöä löytyy. Siksi jokaista Tuukka Raskia (?), Kimi Räikköstä ja Supercelliä on syytä hehkuttaa niin paljon kuin sielu sietää. Ei se ole keneltäkään pois, päinvastoin.”
Mihin Tuomiselta unohtuivat suomalaiset maailmankuulut ja maailmalla tunnetut, näyttöjä antaneet/antavat kulttuurin ja taiteen edustajat? He, jotka antavat meille ja muille myönteisyyttä ja energiaa eivätkä tappele
verissäpäin pehmustetuissa tai pehmustamattomissa kaukaloissa tai muutakaan vastaavaa. 
Ai niin, he taitavatkin olla niitä jotka antavat näyttöjä ennen lupauksia.. miettikääpä vain!
Pääkaupungin lehdessä Viikon twiitti: ”Palautin juuri suurimman osan omista ja perheeni joululahjoista. Sama juttu useimpina vuosina. Miksi jatkan tätä
silti?” ihmettelee kapellimestari Esa-Pekka Salonen, Sibbo pojke. – Toivottavasti hänelle 50-vuotislahjaksi antamani Cuckoo
clock –satukirja on vielä tallella.. monista muutoista huolimatta.
Samassa Hesarissa on Hufvudstadsbladetin eli Höblärin (HBL) kulttuuritoimituksen päällikön,
kirjailija Philip Teirin hieno juttu ”Kukkahattutädit kunniaan”. Pari sivua niin täynnä tiivistä asiaa, että en yritäkään napata sieltä mitään pikku tärppejä, koska koko
juttu on iso tärppi.
http://www.hs.fi/sunnuntai/Kukkahattut%C3%A4tien+puolustuspuhe/a1388205327253.
HS:n mielipidesivuilla vanha kettu Hannu Taanila sivaltaa tuttuun tyyliin otsikolla ”Mitä ovat puolustusmarkkinat?”. Hän tarttuu pääministeri Kataisen ja puolustusministeri Haglundin
Vieraskynä-puheenvuoroon joka oli julkaistu Hesarissa 19.12. Miten herkullista!
Ja miten tarkkana sanoistaan on oltava, myös
suomenruotsalaisten – ja savolaisten.
Loppukappaleessa, lueteltuaan edellä Rovaniemen markkinat, silakkamarkkinat, asuntomarkkinat ym, Taanila kysyy: ”Mutta mitä
ovat puolustusmarkkinat? Ketkä valmistavat ja myyvät puolustuksia? Keiden ja mitä tarpeita nämä puolustustuotteet tyydyttävät? Ovatko puolustusmarkkinat ”vapaat” vai ihan oikeasti vapaat? Ja ennen muuta: mitä
on puolustus? Tavara, tuote vai jotain muuta?”
– Onneksi Taanila käyttää asiasta oikeaa muotoa markkinat,
ei sitä niin kummallisesti suomenkieleen pesiytynyttä muotoa: markkina. Siitä minäkin kysyn, mikä se on?