.. se voikin tarkoittaa jotain ihan muuta kuin mitä ensiksi tulee mieleen
. Jostakin voi - ahdistuksen eri
merkityksissä - olla puute, Wanhalla Rouvalla esimerkiksi tänä aamuna oli puute ns. ajasta. Miten niin? eläkeläinen ilman mitään ”velvoitteita”? No niin vain.
Olen viime päivinä seurannut
ja käynyt eräänlaista asioiden/näkökantojen selvitys-sähköpostiviestivaihtoa, joten se väijyi taustalla. Kun aamulla luin sanomalehtiä noin 3 tunnin ajan, kaikenlaiset yhtäläisyydet ihmisten käyttäytymisessä
nousivat mieleeni. Mutta kun en voinut (niin, miksei?) heti ruveta pistämään ajatuksiani nettipaperille, nyt illalla mietin, otanko niitä esille ollenkaan. Radiossa tulee suora lähetys Metropolitan-oopperasta (Verdi: Falstaff) ja ohjelman
suomalaiset kommentaattorit kiinnostavat meikäläistä aivan erityisesti. Tiettyjen kulttuuri-ihmisten puheohjelmia olen niin hartaasti kaivannut!
Kun näitä haja-ajatuksia tähän viimeksi näpyttelin, sen jälkeen on tapahtunut esimerkiksi rengasmatka Turku-Tampere-Helsinki-Turku. Minulla oli ilo ja kunnia osallistua Tampere-talossa
12.12. oikeaan sinfoniakonserttiin, jonka ohjelma ei ollutkaan mitään ns. viihdeohjelmistoa
, vaan vaati keskittynyttä kuuntelua (ja katseluakin). Odottavaa tunnelmaani häiritsi hiukan seuraavan aamupäivän silmälääkärin vastaanotto, perinteisesti kun olen noilta Tampereen keikoilta ehtinyt
omaan sänkyyni vasta kello 3 tai 4. Tässä tuli ystävä apuun: sain konsertin jälkeen autokyydin Tre-Hki ja ehdin tuntia aikaisempaan bussivuoroon kuin epävarman junan kyydissä olisin
ehtinyt. Kiitos, ystäväni!
Konsertti-ilta oli riemukas sekoitus ystävätapaamisia ja mielenkiintoista
konserttiohjelmistoa ja kapellimestaritaidetta.
Wanhaa Rouvaa hiukan ihmetytti, miksi orkesterista ei kaikin ajoin irronnut niin paljon tehoja (?) kuin mitä kapellimestari olisi halunnut. Joitakin säröjä aloituksissa kuulin,
täydellisyyttä kun odotin. Vaan mistäs minä tiedän, ei niin, mutta kun olen seurannut lentävän ystäväni bändiohjailua pääkaupunkiseudulla, orkestereista irtoaa enemmän efektejäkin usein
vähemmällä. Onko Tampere Filharmonia jo unohtanut?
Ja Faustissa oli yllättävän
paljon Wagneria, varsinkin alussa, sitä en muistanut vanhastaan, en ollut ehtinyt/muistanut etukäteen kuunnella levyäni.
Anyhow, ohjelma oli – kuinkas muuten – tyylikäs ja jännittävä. Itse matkustin
Tampereelle Franz Lisztin Faust-sinfonian vuoksi, mutta tuntui mukavalta myös kuulla sekä Wagnerin Mestarilaulajat-alkusoitto (onko se seuraava W-ooppera ystäväni ohjelmistossa?) että Mahleria, lauluja kokoelmasta
Des Knaben Wunderhorn (Pojan ihmetorvi). Mahler-solistina kunnostautui baritoni Ville Rusanen.
Istuin ystävättäreni seurana eka rivillä eka kertaa – se myös huomattiin ja sen huomasimme, kun seurattiin kapellimestarin ja solistin yhteistyötä. Alue, siinä melko edessä,
on mitä parhain näyteikkuna konsertin päähenkilöiden musiikillisen yhteistyön tarkkailuun. Ymmärrän hyvin siitä vinkkelistä, kun jotkut haluavat istua siinä, muuten ehkä akustisesti epätyydyttävässä
paikassa.
Paussin jälkeen siirryimme ystävättäreni kanssa ihan salin takimmaiselle riville. Olimme ikään kuin omassa rauhassamme salin hämärissä
.
Faust-sinfonian olen kuullut muutamia kertoja, myös Tampere-illan kapellimestarin johtamana ja silloin Turussa! Mutta siitä on kauan aikaa, 8 vuotta. (Piti tarkistaa,
maestro muisti oikein.)
Franz Lisztin Faust-sinfonia on hieno teos. Yllätyin hiukan siitä, että taas, vaikka istuinkin kaukana permannon takaosassa, minusta tuntui että Faustia
esitettiin minulle ja vain minulle
. Koin saman tunteen kuin mariinskilaisten konserteissa viime kesänä, silloin Gergijev johti teokset
vain minulle, ja nyt Tampere-talon salissa, Lintu johti Faustin vain minulle. Ympäristö ja välimatka katosivat. Kiitos elämyksestä!
Paluumatka Tampereelta Helsinkiin sujui sujuvasti, myrskytuulesta huolimatta.
Linja-auto
Helsingistä Turkuun on sen verran isompi kulkuneuvo kuin isokin henkilöauto, että tuuli heilutteli bussia ajoradan reunalta toiselle, ja kun tiessä oli painuma, sinne rysähdettiin rytinällä
. Tiellä pysyttiin joka tapauksessa! Arvelen että lentokentältä tulleilla matkustajilla riitti mahdollisesti pahoinvointia myös maantiellä, olivat
kuitenkin rauhallisesti käyttäytyviä reissaajia.
Kolmen tunnin yöunen jälkeen laahustin silmälääkärille, joka ilmoitti, että seuraavaan tarkastukseen vuoden kuluessa, nyt pääsin pelkällä säikähdyksellä. Ja laskun maksamisella..
Tämän lauantai-illan päättää siis Metropolitan
Oopperan suora lähetys Verdin Falstaff-oopperasta ja sen kotimaiset kommentaattorit Ylen Radio 1:n studiossa. Nyt on saatu alkuun Wanhan Rouvan toivepuheohjelmat – jatkoa toivoo nimim. Radioon Puhetta ja Musiikkia ja Ajatuksia!
Samassa paketissa siis.
Tampere-talon joulua.