Minun ei sallita unohtaa. 
Sanomalehtien anti tänään, itsenäisyyspäivän aatonaattona, on ollut runsas. Tietenkin paikallisessa urheilulehdessä anti painottui suuriin valokuviin
ja pelisivustoihin ja mainoksiin ja urheiluun ja hypetykseen uudesta, vanhaan kulttuurimiljööseen tungetusta kovasta siltahökötyksestä
ja.. mutta siinä toisessa sanomalehdessä oli kummallisesti – päivänpoliittisten ja talousuutisten lisäksi – useitakin hyvinvointiin liittyviä juttuja, henkiseen hyvinvointiin (jonka rapautuminen voi aiheuttaa
myös fyysistä pahoinvointia), vanhusten hyvinvointiin yms.
Ai niin, kummassakin lehdessä lueteltiin Tasavallan presidentin myöntämien
prenikoiden saajat, tuhansia. Hm. Wanha Rouva on myöntänyt tänä vuonna kaksi (2) Yleisurhoollisuusmitalia, toista mitalia kaunistaa Toivo Kuula, toista koristaa Louise Bourgeois. Ne on myönnetty ansioista taiteilijoille,
tanssin ja muun kulttuurin puolestapuhujille ja esittäjille.
Iso juttu Hesarissa on AKT:n työpaikkakiusaamisjupakka. Kaksi totuutta. Syyttäjän, ja kiusatun asianajajan mukaan kiusaaja jätti tahallaan korjaamatta
työilmapiirin ongelmat. – Wanhan Rouvan huomautus: ellei korjaamis(t)en tulosta ja vaikutuksia käytännön työssä seurata, korjaamisiin käytetyt rahat voidaan heittää Aurajokeen.
Esimerkiksi.
Kun AKT:n asianosaisten välien muutos tapahtui (todistajien lausunnot), alkoi ”huutaminen, epäselvät tehtävänannot sekä lopulta täysi puhumattomuus
ja huomiotta jättäminen.” Hm. Wanhan Rouvan kommentti: Pelkkä jäätävä hiljaisuuskin on yhtä tehokas kuin huutaminen.. tai miten äänensävyn ja -värin voi muuttaa
eri henkilöiden läsnäollessa. Tai miten silmät ovat kylmät, suupielet joko viivana tai alaspäin. Kuten asianajaja mainitsee: ”Puhumattomuus ja toisen näkymättömäksi tekeminen on äärimmäisen
julmaa.” ”- - - ei tänä päivänäkään tiedä, mistä kiusaajan käytös on johtunut.” Sic!
Puolustuksen
mielestä kiusaaja yritti vain välttää joutumista ristiriitatilanteisiin kiusatun kanssa. ”--- pyrki myös välttämään kahdenkeskistä keskustelua ---:n kanssa, jotta konflikteja ei syntyisi eikä ---
väittäisi hänen huutavan.” TOSI HUONO selitys!
Kiusaajan asianajajan puheenvuoroista ei lehtijutussa tule esiin mitään oleellista, konkreettista.
Eräässä työpaikassa, muinoin, kiusatun julkiseen parahdukseen otti ponnekkaasti kantaa (ja kävi haukkumassa onnettoman kiusatun) myös nuori työyhteisön "satelliitti", asiaa tuntematon märkäkorva
– joka kyllä joutui lopulta pyytämään anteeksi mutta jota oli kiusaajan kartellissa jo etukäteen pohjustettu närkästyksellä siitä että asia tuli julki!
Sattumalta(ko?) samassa lehdessä (HS) on toimittaja Johanna Korhosen kolumni ”Mitä saa sanoa”. Korhonenhan sai potkut eräästä
sanomalehdestä jo ennen kuin ehti aloittaa työnsä siellä, sanotaan että sukupuolisen suuntautumisensa takia, asia toki naamioitiin toimittajan puolison poliittiseen toimintaan liittyväksi. Tai jotain. En muista tarkkaan, enkä
tiedä mikä oli perimmäinen totuus, minulle toimittaja Korhosen kohdalla päällimmäiseksi nousevat hänen kirjalliset ja suulliset (Valkoista valoa, YleRadio 1) esityksensä.
Korhosen jutun alkukappaleessa on mm. näin: ”Kannustin, ja edelleenkin kannustan itseäni ja kaikkia muitakin havainnoimaan tosiasioita pelottomasti ja ilmaisemaan kirkkaasti: ilman sameita piiloviestejä tai muuta töhnää,
ilman kiillottelua, silottelua tai levottomuutta siitä, että joku suuttuu. - Suomalaisilla on lukuisia tapoja rajoittaa toistensa ilmaisunvapautta. Laki on avara, kaikki ihmiset eivät ole. Tavallista normisuomalaisuutta on olla sitä mieltä,
että kaikenlainen suora ilmaisu – vaikka kuinka tosi ja korrekti – on loukkaavaa.”
Sitten hän kertoo muutaman esimerkin henkilöistä jotka olivat julkisesti arvostelleet työpaikkojensa epäkohtia – ja saaneet potkut. Se lienee se viimeinen keino kun talon sisällä ei nähdä epäkohtia
tai niihin ei puututa loppuun saakka.
Korhonen sivaltaa: ”Työnantajat ja esimiehet luulevat ihmeen usein, että työntekijän ajatuksetkin kuuluvat työnantajalle. Luulo ei perustu
mihinkään, mutta tämänkin sanominen voi olla tabu. – Toiseksi eniten keskustelua rajoittaa hankalaksi ihmiseksi leimautumisen pelko. Suomessa änkyrän maineeseen pääsee jo varsin vaatimattomalla omalla ajatustoiminnalla.”
- Tämänkin Wanha Rouva allekirjoittaa. Esimerkiksi kiusattu voi saada monenlaisia, kokemuksiansa tukevia ja itseään kannustavia kommentteja epävirallisesti, niitä ei vain uskalleta
sanoa virallisesti ja julkisesti.
Korhonen lopettaa: ”Vain avoin, kirkas ja tosi viesti voi johtaa johonkin. Uskaltakaa, ihmiset. 
Elämä on meneillään nyt.”
Tästä Wanha Rouva havahtuukin huomaamaan, että elämä on meneillään nyt
ja nyt onkin aloitettava henkinen valmistautuminen illan joulukonserttiin Domissa, konsertti on otsikoitu ”Taas kaikki kauniit muistot”, ystävämme Herr Domorganist Erkki Alikosken muistokonsertti Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen
hyväksi. Mukana mm. ”meidän Matti”.
Pistänkin soimaan joululaululevyistäni yhden rakkaimmista: ”Taas
kaikki kauniit muistot”, Matti Salminen ja Erkki Alikoski vuonna 1983 Domissa. Kolmekymmentä vuotta sitten..
